Kansanlähetyksen Daniel Nummelan mielestä kirkko toimii epätasa-arvoisesti, kun se ottaa kahdelta lähetysjärjestöltä kolehtipyhät pois. Munkkiniemen kirkkoherra Päivi Vähäkangas pitää asiaa ymmärrettävänä seurauksena sopimusrikkomukselle.
Kaksi vuotta sitten Venäjällä Inkerin kirkossa vihittiin viisi suomalaista pappia. Heistä kaksi oli Evankeliumiyhdistyksen työntekijöitä ja kaksi kytköksissä Kansanlähetykseen. Molemmat herätysliikkeet ovat myös kirkon lähetysjärjestöjä.
Menettelyä on pidetty vääränä. Vuonna 2024 Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispainkokous totesi, että jos järjestöt vielä rikkovat yhteisiä sopimuksia, ne menettävät kirkon lähetysjärjestön aseman.
Seurauksena nyt syksyllä 2025 Evankeliumiyhdistys ja Kansanlähetys jäivät ensi kertaa ilman omaa kolehtipyhää.
Kyykyttääkö kirkko lähetysjärjestöjä? Siihen ottivat kantaa Radio Dein Viikon debatissa keskiviikkona 8.10.2025 Helsingin Munkkiniemen kirkkoherra Päivi Vähäkangas sekä Kansanlähetyksen toiminnanjohtaja Daniel Nummela, joka oli itse mukana avustamassa vuoden 2023 kohutussa siunausmessussa.
Vihkimiset samaan aikaan Venäjällä ja Mikkelissä
Kun Nummela oli rajan takana siunaamassa pappeja, samaan aikaan vihittiin Suomen puolella idän suhteista vastaava piispa Mari Parkkinen virkaansa Mikkelin tuomiokirkossa. Nummela selittää päällekkäisyyttä nyt sillä, että samanaikaisuudesta ei tiedetty, ja sitä on hänen mukaansa pyydetty anteeksi. Nummelaa ei hänen mukaansa myöskään ollut kutsuttu Parkkisen vihkimykseen.
Päivi Vähäkankaan mielestä vihkimysten samanaikaisuutta voidaan pitää provokaationa. Hän kuitenkin vastuuttaisi asiasta enemmän Inkerin kirkkoa, joka päätti pappisvihkimyksen päivämäärästä.
”Näkisin, että se on ollut kyllä ihan tietoinen valinta, että he eivät osallistu, kun vihitään naispuolinen piispa.”
– Se oli heidän päätöksensä, että se osuu samaan aikaan kuin Mikkelin piispan vihkimys, joka myös vastaa Suomen kirkon suhteesta Inkerin kirkkoon. Se oli ehkä nimenomaan siltä kannalta aika huono esimerkki, Vähäkangas arvioi.
– Näkisin, että se on ollut kyllä ihan tietoinen valinta, että he eivät osallistu, kun vihitään naispuolinen piispa, ja sen sijaan pitävät oman pappisvihkimyksen, jossa vielä saarnassakin korostetaan sitä, kuinka tullaan Suomen kirkon kristittyjen avuksi, Vähäkangas perustelee.
Epäreilu kuulemismenettely
Inkerin kirkon vihkimysten jälkeen kirkon piispainkokous totesi lähetysjärjestöjen syyllistyneen sopimusrikkomukseen. Se päätti käynnistää kuulemismenettelyn.
Daniel Nummela kertoo, että kuulemismenettely on käyty läpi hyvin epäreilulla tavalla, sillä toinen sopijaosapuoli oli yhtä aikaa sekä syyttäjä että tuomari.
– Eli tämmöistä arviointia, joka olisi neutraali ja tasapuolinen, ei tässä asiassa ollenkaan tehty. Ja me on todettu kirkon kanssa, että me olemme myös eri mieltä siitä, tapahtuiko tätä sopimusrikkomusta, Nummela sanoo.
– Nyt sitten niitä uusia elementtejä on sovittu ja noudatettu. Silti aina sitten vielä palataan tähän kuulemismenettelyyn ja yksipuoliseen tulkintaan siitä, että oltaisiin rikottu sopimusta.
”Me on todettu kirkon kanssa, että olemme myös eri mieltä siitä, tapahtuiko tätä sopimusrikkomusta.”
Nummela kertoo, että uudet elementit liittyvät siihen, mitkä asiat lähetystyön yhteyksissä ovat kirkon toivomia toimenpiteitä työntekijän pappisvihkimykseen liittyen.
Päivi Vähäkangas on myös kirkolliskokousedustaja. Debatin juontaja Mari Turunen kysyy, miltä prosessi näyttää kirkolliskokousedustajan silmin.
Vähäkangas olisi toivonut, että piispat olisivat antaneet asian kirkolliskokouksen käsiin, jotta se olisi voinut määritellä lähetysjärjestöjen aseman. Hänen mukaansa piispojen keskenkin oli erimielisyyttä siitä, onko tässä tapahtunut nyt riittävästi korjaavia toimenpiteitä vai vain lähinnä epäanteeksipyyntöä.
– Kun edes ei tunnusteta sitä, että sopimusrikkomusta on tapahtunut, mistä kaikki piispat kuitenkin olivat yksimielisiä, Vähäkangas sanoo.
Daniel Nummela sanoo, että järjestölle on jäänyt erilainen ymmärrys siitä, tapahtuiko sopimusrikkomus. Keskeistä hänen mukaansa on nyt, että on yhteinen ymmärrys siitä, miten toimitaan.
Järjestöt eivät noudata sopimuksia ja sääntöjä
Syyskuussa 2024 piispainkokous piti Evankeliumiyhdistyksen ja Kansanlähetyksen hallituksilta saamiaan selvityksiä korvaavista toimenpiteistä puutteellisina. Sen nähtiin vaarantavan järjestöjen aseman kirkon sopimusjärjestöinä. Järjestöt kuitenkin ilmoittivat sitoutuvansa useimpiin korjaustoimenpiteisiin, joten piispainkokous ei esittänyt kirkolliskokoukselle järjestöjen aseman menettämistä kirkon lähetysjärjestöinä. Debatissa kysytään, ollaanko järjestöjä kohtaan nyt liian tiukkoja vai liian lepsuja.
Vähäkangas pitää toimintaa liian lepsuna, sillä järjestöt eivät ole sitoutuneet yhteisiin sopimuksiin ja sääntöihin.
– Seuraava kohu tuli siitä, että kun kirkossa todettiin, että Venäjälle ei saa toimittaa rahaa – ei saa siis enää tukea taloudellisesti Inkerin kirkkoa – ja sitten järjestöt ilmoittivat, että mehän jatketaan niin kuin ennenkin, Vähäkangas kertoo.
– Sen jälkeen on ollut sitten näitä messuyhteisökiistoja. Tällä hetkellä Porissa on SLEY aloittanut rukoushuoneella messut. Anonut ihan asianmukaisesti kyllä lupaa seurakuntaneuvostolta ja kapitulilta messujen järjestämiseen, ei ole saanut lupaa, mutta on siitä huolimatta jatkanut niitä.
– Ja nyt ihan viimeisimpänä pyrittiin aloittamaan uusi kolmen järjestön yhteinen messuyhteisö Pohjois-Paippisten kirkossa, ja siinä ei sitten enää edes lupia kysytty seurakunnilta.
Vähäkangas korostaa, että kohu on keskittynyt pappisvihkimyksen ympärille. Hänen mukaansa on hyvin yksiselitteisesti annettu ohjeet, että kirkon virkakäsitystä ei saa enää kiertää sillä, että hankitaan vihkimisiä ulkomailta. Se ei ole pitänyt.
”Tässä nyt on ollut näkyvissä viime vuosien aikana painotusta, että ruvetaan perustamaan entistä enemmän messuyhteisöjä ja toimitaan itse niin kuin seurakunta.”
Tuleeko lähetysjärjestöistä kirkkoja?
Kohun keskellä olevissa järjestöissä työskentelee miehiä, jotka on vihitty papeiksi vihkimyksissä yhdessä naisten kanssa. Silti virkateologian keskittyminen näyttää järjestöissä korostuneen viime vuosina. Mistä se johtuu?
Päivi Vähäkangas näkee, että muutamalla herätysliikkeellä ja lähetysjärjestöllä on menossa identiteetin uudelleen rakentuminen. Ollaan tienhaarassa, että ollaanko vielä perinteinen herätysliike ja lähetysjärjestö vai ollaanko kirkko, joka tekee myös lähetystyötä?
– Tässä nyt on ollut näkyvissä viime vuosien aikana painotusta, että ruvetaan perustamaan entistä enemmän messuyhteisöjä ja toimitaan itse niin kuin seurakunta. Silloin tarvitaan toki enemmän pappeja.
Nummelan mukaan tarve rakentaa messuyhteisöjä johtuu kirkollisesta tilanteesta, jossa ihmiset tulevat kysymään, missä he voi käydä, kun heidän seurakunnassaan ei pidetä edes keskeisistä opinkohdista enää kiinni.
– Me joudutaan siihen reagoimaan, se on totta, Nummela sanoo.
Miksi järjestöiltä vietiin kolehtipyhät pois?
Suomen evankelis-luterilaisella kirkolla on kahdeksan lähetysjärjestöä, joille kerätään kirkoissa varoja virallisina kolehtipyhinä. Elokuussa kirkkohallitus tiedotti ensi vuoden kirkkokolehdeista ja ilmoitti, että SLEY ja Kansanlähetys jäävät täysin ilman omaa kolehtipyhää.
Daniel Nummela pitää päätöstä merkittävänä.
– Me on yritetty kysyä sitä, että mitä olisi pitänyt tehdä toisin, jotta tällaista päätöstä ei olisi tullut, mutta vastaus on ollut syvä hiljaisuus.
Nummelasta vaikuttaa siltä, että kolehtien epäämistä on käytetty rangaistusmenetelmänä, jota jotkut tahot ovat ajaneet. Hän sanoo, että perussopimus ei tällaista rangaistusmenetelmää tunne.
Vähäkangas ymmärtää, että tilanne on seurausta lähetysjärjestöjen toiminnasta.
– Ajattelen, että kirkkohallituksen täysistunto on käyttänyt itsellänsä olevaa päätösvaltaa näitä kolehteja määritellessään. Ja kyllä vaikuttaa, että tämä on reaktio sopimusrikkomukseen, josta ei tullut seurauksia, ja vielä sen jälkeen tapahtuneeseen säännöistä piittaamattomuuteen.
Vähäkangas pitää päätöstä symbolisesti isona, mutta ei kuitenkaan totaalisena irtiottona.
– Kyllähän näille molemmille järjestöille suositellaan edelleen kolehtia.
”Jos kysytään, kyykyttääkö kirkko lähetysjärjestöjä, niin tällaisissa kohdissa kyykyttää, siis ilman muuta kohtelee epätasa-arvoisesti eikä sopimusten perusteella.”
Lähetystyön perussopimuksen mukaan kirkko sitoutuu kohtelemaan lähetysjärjestöjä yhdenvertaisesti. Miten sopimus nyt toteutuu?
– Ja myös järjestöt sitoutuvat noudattamaan sopimusta, Vähäkangas tarkentaa ja lisää heti.
Nummela pitää kuvaavana sitä, että toinen debatisteista jää hiljaiseksi, kun yhdenvertaisuudesta kysytään. Sehän on selvää että ei se toteudu, hän sanoo.
– Jos kysytään, kyykyttääkö kirkko lähetysjärjestöjä, niin tällaisissa kohdissa kyykyttää, siis ilman muuta kohtelee epätasa-arvoisesti eikä sopimusten perusteella.
Nummela kuitenkin kiittää sitä, että kirkon lähetystyön keskuksen kanssa asiat hoituvat hyvin, eikä mitään erityisiä ongelmia ole. Samoin on laita monien seurakuntien kanssa, jotka haluavat tehdä yhteistyötä lähetystyön kuvioissa.
Miksi kaikille herätysliikkeille ei heru ehtoollislupaa? Miltä näyttää kirkon lähetystyön tulevaisuus? Kuuntele koko Viikon debatti uusintana Radio Deistä lauantaina 11.10. klo 11 tai vaikka heti Dei Plus -palvelusta.
