Hiljattain teimme sukulaisreissun Jokioisten hautausmaalle. Tarkoituksenamme oli etsiä isoisäni äidin hauta. Mutta hautakiveä ei enää ollut, sillä seurakunta oli sen poistanut, koska kukaan ei ollut ilmoittautunut haudan hoitajaksi. Enää ei ole mitään maallista muistomerkkiä vuonna 1879 syntyneestä Amanda Enlundista. Hakematta muistui mieleen Raamatusta kohta: ”Ihmisen elinaika on niin kuin ruohon: kun kedon kukka hän kukoistaa, ja kun tuuli käy yli, ei häntä enää ole eikä hänen asuinsijansa häntä tunne.” (Ps. 103:15,16)
Vain pari sukupolvea, eikä ihmisestä tiedetä oikeastaan kuin nimi. Kiinnostus juuriini on karttunut kera ikävuosien. Isäni suvusta olen tiennyt melko vähän, mutta nyt tilanne on korjaantunut, sillä hänen sukujuuristaan on tehty sukututkimus.
Isän vanhempien sukujuuret ovat vahvasti Somerolla ja sitä ympäröivissä kunnissa, ainakin muutaman sukupolvi taaksepäin. Hämeessä niin kuin olin virheellisesti luullut, kunnes minua valistettiin, että Somero on Varsinais-Suomen itäisin kunta.
Sukututkimuksessa on selvinnyt, että isovanhempien lähisukupolvista löytyy muun muassa torppareita, isäntiä, emäntiä, kirkkoväärtejä, lukkareita, pitäjänkirjuri, saarnaaja, kappalainen, nahkureita, sotilaita ja joitakin aatelisiakin.
Esivanhempiini kuuluu esimerkiksi Ericus Christierni Orenius, joka toimi Suomusjärven kappalaisena vuodet 1702–1740. Hän oli ilmeisen värikäs henkilö ja joutui useasti sanaharkkaan ja tappeluihin. Erästäkin nujakointia hautajaisissa puitiin myöhemmin käräjillä. Alkoholikin taisi miehelle maistua, mutta kaikesta huolimatta hän pysyi virassa isovihan yli.
Kun tähyillään hieman pidemmälle sukupolvien taakse, kuva avartuu naapurimaahan Ruotsiin. Vuonna 1643 Tukholmassa syntyi Ebba Maria Fleming. Hän kuoli Paimiossa 1706. Ebba syntyi ruotsalaiseen Gyllenstiernan aatelissukuun. Kun hänen sukupuutaan tutkitaan tarkemmin, paljastuu yllättävä tieto: Ebba kuin myös isoäitini on Ruotsin ja Norjan kuninkaan Kaarle VIII Knuutinpoika Bonden jälkeläinen suorassa linjassa. Ollaan siis kuninkaallista sukua, kun tarpeeksi kauas sukupolvien taakse mennään.
Jos joku lenkki sukupolvien ketjussa puuttuisi, minua ei olisi.
Esivanhemmistani löytyy myös muita kuninkaallisia, kuten Ruotsin kuningas Birger Jaarli (s. 1210), joka tunnetaan muun muassa Tukholman perustajana, ja Tanskan ja Norjan kuningas Harald Sinihammas (s. 935). Kaikkien tuntema langaton tiedonsiirtotekniikka, bluetooth, on saanut nimensä juuri Haraldin mukaan. Löytyypä esivanhemmista myös viikinkikuninkaita ja Frankkien kuningas Kaarle Suuri I (s. 742). Myös birgittalaisluostarien perustaja Pyhä Birgitta (s. 1303) kuuluu sukupuuhuni, samoin häntä muutama vuosisata aikaisemmin elänyt viikinkitaustainen Kiovan Pyhä Olga (s. n. 890). Ortodoksikirkko on julistanut hänet pyhimykseksi, mikä on mielenkiintiosta, sillä hän kosti hyvin verisesti miehensä kuoleman, mutta ehkäpä hän sittemmin teki parannusta synneistään.
Jos joku lenkki sukupolvien ketjussa puuttuisi, minua ei olisi. Tunnen kiitollisuutta kuuluessani sukupolvien pitkään ketjuun. Jumala varjelee ja johdattaa sukupolvesta toiseen.
Aikaisemmin tiesin isäni suvusta varsin vähän, mutta nyt eteeni on avautunut huikea näkymä: 1600 esivanhempaa, erilaisia ihmisiä erilaisine kohtaloineen ja tarinoineen.
Historia on alkanut kiinnostaa minua uudella tavalla. Ehkäpä seuraavalla Tukholman reissulla piipahdan Riddarholman kirkossa katsomassa Birger Jaarlia esittävää patsasta. Onhan hän sukua.
Toki täytyy vielä todeta, että kirkonkirjoihin merkityt tiedot esimerkiksi henkilön isästä eivät välttämättä pidä paikkaansa, mutta se on sitten toinen tarina. Jumala tietää.
Ihmisen maallinen vaellus vaipuu unholaan, kun vuodet ja vuosikymmenet vierivät. ”Mutta Herran armo pysyy ajasta aikaan, se on ikuinen niille, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä. Polvesta polveen ulottuu hänen uskollisuutensa.” (Ps. 103:17)