Monet seurakunnat valittavat, että eivät saa pätevää henkilöstöä nuorisotyöhön ja diakoniaan mutta myös pappien virkoihin. Onko kirkko epäkiinnostava työnantaja vai onko syynä kehno palkkaus? Monenlaista on yritetty, sanovat keskustelijat.
Työttömyyskäyrät lähentelevät Suomessa jo yhdeksänkymmentäluvun laman tasoja, mutta luterilaisissa seurakunnissa moniin vapautuviin työtehtäviin on vaikea löytää hakijoita. Rekrytoinnin haasteita on varsinkin nuorisotyön, varhaiskasvatuksen ja diakonian tehtävissä, mutta pulaa hakijoista on muissakin tehtävissä.
Onko kirkolla siis rekrykriisi? Radio Dein Viikon debatissa aiheesta olivat keskustelemassa keskiviikkona 17.9.2025 kirkon työmarkkinajohtaja Anna Kaarina Piepponen sekä Kasvatuksen ja nuorisotyön asiantuntijat KTN ry:n toiminnanjohtaja Arja Lusa.
Yksi esimerkki työpaikkojen täyttämisessä on ollut Saarijärven seurakunta, jossa on Kotimaa-lehden mukaan ollut vaikeuksia täyttää avoinna olevaa neljän vuoden osa-aikaisen nuorisotyönohjaajan virkaa. Jutussa haastateltu esihenkilö kertoo, hänen 13-vuotisen työjaksonsa aikana seurakunnan kahta vakinaista nuorisotyönohjaajan virkaa on hoitanut yhteensä 13 eri henkilöä. Harvalla palkatuista oli asiaankuuluvaa tutkintoa, ja sijaisuuksiin oli palkattu muun muassa välivuotta pitäviä isosia. Välillä avoinna oleviin virkoihin ei tullut yhtään hakemusta.
Vuosikymmenien aikana on ollut peruskysymyksiä ja haasteita, joihin ei ole vastattu, vaikka kirkon tehtävä on ollut olemassa.
Debatin juontaja Mari Turunen toteaa, että tuoreen kirkon nelivuotiskertomuksen mukaan työvoimapula on paikoin seurakunnissa jopa taloutta isompi haaste. Miten tällaiseen tilanteeseen on tultu?
Arja Lusa sanoo, että kirkolla on paljon erilaisia tehtäviä ja niitä varten on tavattoman koulutettu henkilökunta, jopa maailman mittaluokassa huippukoulutettu. Se on hyvä perusta. Mutta samalla vuosikymmenien aikana on ollut peruskysymyksiä ja haasteita, joihin ei ole vastattu, vaikka kirkon tehtävä on ollut olemassa.
Anna Kaarina Piepposen mukaan menossa haasteellinen vaihe koko suomalaiselle yhteiskunnalle. Jos syitä ja tilannetta lähtee kaukaa purkamaan, paljon liittyy hänen mukaansa suomalaiseen väestörakenteeseen ja suureen sisäiseen maassamuuttoon. Kasvukeskukset vetävät ihmisiä, ja ihmiset tekevät myös seurakunnan työt.
– Pikkuhiljaa meidän ikärakenne on johtanut siihen, että vakituisissa tehtävissä olevien keski-ikä on reilut 51 vuotta. Kun samanaikaisesti on tällaista rekrytoitavaa potentiaalia ja tietyissä osissa Suomea väki vähenee, niin se jo yksistään on aika suuri selittävä tekijä, Piepponen sanoo.
Virat ovat eriarvoisessa asemassa
Riittävän työvoiman saaminen kirkon tehtäviin on tällä hetkellä laaja ja koskee kyselyiden mukaan kaikkia ammattiryhmiä. Haasteet vaihtelevat kuitenkin alueellisesti.
Arja Lusan mukaan kirkossa kasvatuksen puolella ja nuorisotyössä henkilöstö on erilaisessa asemassa kuin muut. Kirkkojärjestyksessä ja kirkkolaissa ovat turvattuina lähinnä papin virka, kanttorin virka ja diakonian virka.
– Kun seurakunnat joutuvat tekemään taloudellisten haasteiden edessä rajauksia, niin kyllä se vaan viime vuosikymmeninä on nähty, että ne ensimmäiset leikkaukset tulee sitten sieltä kasvatuksen puolelta. Kasvatuksen henkilöstö on tässä hieman lainsäädännöllisesti heikommassa asemassa, Lusa sanoo.
”Kyseessä on aito ja vakava kysymys ja asiakokonaisuus, kun puhutaan esimerkiksi varhaiskasvatuksesta.”
Seurakuntakyselyssä vuonna 2024 joka kolmas seurakunta ilmoitti, että heillä on vaikeuksia saada palkattua kasvatuksen henkilöstöä. Diakonian henkilöstön saamisessa oli vaikeuksia joka neljännellä ja seurakunta papiston saatavuudessa joka viidennellä seurakunnalla. Mari Turunen toteaa, että luvut ovat isoja.
Kirkon työmarkkinajohtaja Piepposta ei tilanne kylmää.
– Kirkollahan on tapana sanoa, että tässä on oltu 2000 vuotta, niin eiköhän ne seuraavatkin mene ihan yhtä lailla, hän naurahtaa.
Piepponen kuitenkin toteaa, että kyseessä on aito ja vakava kysymys ja asiakokonaisuus, kun puhutaan esimerkiksi varhaiskasvatuksesta.
Arja Lusan mielestä on kiinnostavaa, että kun kasvatuksen puolella haaste on ollut olemassa kauan, asia nousee kärkihankkeeksi vasta, kun siitä tulee papiston kysymys ja kirkkoherran virkoihin ei saada hakijoita. Silloin tullaan näkökulmaan, että mitä kirkon pitovoima- ja vetovoimatekijät ovat?
– Kyllähän täytyy lähteä kysymällä, että miten ihmiset hakeutuvat kirkon alalle töihin ja miltä kirkko näyttäytyy ammattia pohtivan nuoren näkökulmasta, kun me tiedetään, että alalle hakeutuminen on heikentynyt, Lusa listaa. Hän pitää erittäin tärkeänä opiskelijan kokemusta harjoittelussa kirkossa. Yleensä se kokemus on ollut hyvä, mutta muut työpaikat saattavat näyttäytyä kiinnostavampana.
Paljonko kirkossa saa palkkaa?
Palkka on aina kiinnostava tekijä työhön hakeutumisessa. Millaisia ovat kirkon töissä lastenohjaajien ja nuorisotyönohjaajien alkupalkat?
Lusan mukaan lastenohjaajan alkupalkka on 2 377 euroa, nuorisotyönohjaajan yleisimmässä palkkavaativuusryhmässä 2 811 euroa ja seurakuntapastorilla 3200 euroa. Työkokemuksen kautta tulee palkkoihin kokemuslisiä jonkin verran päälle.
– Eli palkka ei kilpaile tällä hetkellä yhteiskunnan palkkojen kanssa, Lusa tunnustaa.
Kirkon työmarkkinalaitos ja kirkon pääsopijajärjestöt ovat neuvotelleet mallista, jolla pyritään varmistamaan kirkon palkkakilpailukykyä eri tehtävissä. Mitä neuvotteluissa on saatu aikaan?
Anna Kaarina Piepponen antaa vastaukseksi äsken mainitut palkkoihin liittyvät eurot.
– Me todellakin ollaan neuvoteltu minun aikanani jo useampaan kertaan ja edelleen kehitetty meidän yleisen palkkausjärjestelmän osasia.
”En missään tapauksessa sano, että kirkon tavoitekaan oikeastaan voi olla, että me oltaisiin joku palkkajohtaja.”
Esimerkkinä Piepponen antaa kokemuslisän, johon on lisätty porras, jonka ansiosta sitä saa jo varhaisemmassa vaiheessa. Sillä on ajateltu olevan motivoiva vaikutus nuoriin tai alalle tulleisiin.
– En missään tapauksessa sano, että kirkon tavoitekaan oikeastaan voi olla, että me oltaisiin joku palkkajohtaja. Mutta kyllä me pyritään myös työnantajapuolella huolehtimaan siitä, että palkat ovat asialliset ja sillä tavoin ihan oikeat. Arvioisin, että 20-luvulla tehdyt ratkaisut ovat olleet selkeä osoitus siitä, että työnantajalla on ihan aidosti ajatus, että me huolehdimme myös tästä ulottuvuudesta, työmarkkinajohtaja sanoo.
Mitä on tapahtunut kirkollisten virkojen kelpoisuusvaatimuksille? Miten pitäisi suhtautua menneen kesän rippikoululeirien kohuihin? Kuuntele Viikon debatti kokonaan Dei Plus -palvelusta tai uusintana Radio Deistä lauantaina 20.9. klo 11.
