Vajaan parin vuoden ajan moni seurakuntiemme vastuunkantaja on tehnyt hartiavoimin työtä yhteisen näyn toteuttamiseksi. Kesäkuun alussa helluntaiviikolla saamme vastaanottaa Suomeen seurakuntavaikuttajia ympäri maailmaa. He eivät kuitenkaan tule vain tapaamaan toisiaan vaan palvomaan Jumalaa ja kohtaamaan ja palvelemaan toisia kristittyjä ympäri maailmaa.
Helluntaiyhteisö PWF:n 27. maailmankonferenssi järjestetään aivan pian Suomessa. Kyseessä on ainutkertainen mahdollisuus. Erityistä on myös se, että konferenssi on avoin kaikille, eikä osallistumista ole rajattu vain johtajiin tai erityisiin vastuunkantajiin tai vain helluntaiseurakuntien jäseniin.
Sain itse viisitoista vuotta sitten osallistua Tukholmassa järjestettyyn vastaavaan tapahtumaan, ja muistan yhä jopa saarnojen sisältöjä. Siellä minua varustettiin eväin, joita olen saanut syödä tähän päivään saakka. Myös Tukholmassa järjestettiin tapahtuman aikaan nuorten evankelioiva Impact-aktio, jonka johtovastuissa sain olla. Tuolloin aktio kuitenkin kulki ikään kuin tapahtuman varjossa, ja oli vain löyhästi yhteydessä maailmankonferenssiin.
Tänä helluntaina Helsingissä saamme jälleen nähdä nuoren sukupolven julistavan Jeesusta maailmankonferenssin aikana, mutta tällä kertaa he ovat tapahtuman ytimessä. Varsinaiset evankeliointitapahtumat järjestetään illalla, jotta nuoret evankelistat saavat tulla nauttimaan myös konferenssin erityisestä annista. Uskon, että laillani he voivat vielä vuosien kuluttua sanoa, että tapahtumasta jäi sydämeen jotain, joka kantoi läpi palveluvuosien.
Suurtapahtumissa ei ole kyse vain konferensseista vaan tilaisuuksista, joissa Jumala kutsuu, varustaa ja kohtaa.
Ensimmäisiä ovia lähetyspolullani aukeni jo vuosia ennen Tukholmaa. Niihin liittyi vahvasti Fidan aktiotyö ja nykyisin Tellus-nimellä kulkevat lähetyskonferenssit sekä Euroopan helluntaiyhteisön tapahtumat, joissa maanosamme helluntaijohtajat kokoontuivat yhteen. Toukokuisessa Ristin Voitto -lehdessä (19/25) luimme Fidan emeritusjohtaja Arto Hämäläisen mielipidekirjoituksen, jossa hän kehotti osallistumaan maailmankonferenssiin ja varmistamaan sen, että mahdollisimman moni nuori voisi osallistua tapahtumaan.
Ollessani reilu parikymppinen pääsin Arton kutsumana itse osallistumaan Euroopan helluntailähetysjärjestöjen verkoston PEMin konsultaatioon ja moniin muihinkin tilaisuuksiin. Niistä aukesi tie palvella Jumalaa tavoin, joista en olisi osannut edes unelmoida.
Suurtapahtumissa ei ole kyse vain konferensseista vaan tilaisuuksista, joissa Jumala kutsuu, varustaa ja kohtaa. Nyt meidän ei tarvitse lähettää nuoriamme kalliisti kauas – ei siis jätetä heitä lähettämättä! Voisiko jokainen seurakunta varmistaa, että omat kasvavat nuoret pääsisivät mukaan – jo ennen kuin heidän harteillaan edes on vastuun painavia viittoja? Jumala näkee sydämet, kuten Daavidinkin kohdalla. Kenet sinä lähetät tai kenet otat mukaasi?
