Yksinhuoltajaäidin taisto: uskon löytäminen johti rakkauden menettämiseen

 

Voiko vaimo olla kiitollinen siitä, että aviomies jättää hänet? Etelä-Filippiiniläinen Sara* sanoo olevansa. Aviomiehen lähdettyä Jumala mahdollisti sen, että Saralla oli varaa kasvattaa kolme poikaansa yksin tekemällä kutsumustyötään.

Sara kertoo, että muslimikulttuurissa on tavanomaista, että miehellä on monia vaimoja ja avioliiton ulkopuolisia suhteita. Asia ei kuitenkaan vaivannut häntä. Kun hänestä tuli Kristuksen seuraaja, asia muuttui. Hänen miehensä kuitenkin huolehti perheen elatuksesta ja vietti yleensä enemmän aikaa Saran kuin muiden vaimojensa luona. Kasvettuaan syvemmälle uskossaan Kristukseen, Sara alkoi kuitenkin nähdä miehensä toiminnan erilaisessa valossa. Hieman sen jälkeen kun Sarasta oli tullut kristitty, hänen miehensä jätti hänet.

”Hän jätti minut, koska olin kääntynyt kristityksi”, Sara kertoi. ”Hän kertoi minulle, että jos jatkan Kristuksen seuraajana, hän jättää minut, mutta minä vain jatkoin.”

Sansa syyskeräys artikkelin alle

Näin ollen Saran mies Aquil jätti hänet kun Sara odotti parin neljättä lasta, Benjietä. Benjien täyttäessä yksi Aquil kuitenkin palasi eikä Saralla ollut muuta vaihtoehtoa kuin ottaa hänet takaisin. ”Kulttuurissamme on yleistä, että muslimimiehet jättävät perheensä ja palaavat sitten takaisin. Naisilla ei ole siinä juurikaan sanomista.” Vahvistuttuaan uskossaan Sara kuitenkin sai vihdoin rohkeuden erota Aquilasta. Hän tiesi, että se oli välttämätöntä, sillä Sara halusi kasvattaa lapsensa kodissa, jossa uskottiin Kristukseen. ”Mieheni uhkasi vievänsä minut kylän päällikön luokse”, Sara kertoo. Kuitenkin ajan myötä Aquila tuntui hyväksyvän ajatuksen avioerosta ja lopulta hän lähti kokonaan – ilman riitelyä tai väkivallalla uhkaamista. Lähtö oli valtava helpotus Saralle. ”Se oli ihme”, hän sanoo. Se oli ihme, vaikka aviomiehen lähteminen tarkoittikin, että Saran olisi vaikea elättää poikiaan.

Yksinhuoltajaäidin taisto

Lähdettyään Saran entinen mies ei tukenut häntä millään tavalla taloudellisesti. Taloudellinen ahdinko ajoi Saran valtavaan stressiin ja ahdistukseen. ”Olen kohdannut monia vaikeuksia, mutta tiedän, että Herra salli ne. Hän auttoi minua kulkemaan niiden läpi. Kaikki, mitä lapseni tarvitsevat, riippuu minun tuloistani eikä minulla ole aviomiestä, joka jakaisi tämän taakan. Minulla on vain Herra.”

Sara kertoo, että vaikeudet olivat suurimpia silloin kun lapset olivat pieniä. ”Minun vanhimpani, Lemuelin, piti keskeyttää opintonsa. Hänen täytyi tehdä töitä, jotta nuoremmat pääsivät kouluun.” Saralle pohjakosketus tapahtui silloin, kun hän loukkasi jalkansa eikä kyennyt kävelemään. ”Pyysin Jumalaa ottamaan minun ja poikieni elämän, jos en kerran pystyisi enää kävelemään. En halunnut jättää heitä tänne maan päälle kaiken kärsimyksen keskelle enkä tahtonut elämäni olevan sellaista – rukoilin, että jos meidän elämme pois ottaminen ei ollut Jumalan tahto, Hän antaisi minulle kyvyn kävellä.” Jumala vastasi rukoukseen. Hän auttoi Saraa kävelemään jälleen ja vielä enemmän – Hän antoi saralle kyvyn elättää perheensä kutomatöiden avulla. Sara ompelee ja suunnittelee käsitöitä yhtenä Kaholatan Mat -projektin naisista.

Toivo käsissä

Sara kuuluu Sama -heimoon, joka on sosiaalisesti ja taloudellisesti hyvin heikossa asemassa, mutta joka on hyvin tunnettu taidokkaista kutomatöistään. Sarasta tuli yksi ensimmäisistä kutoja Kaholatan Mat-projektissa vuonna 200,7 kun Open Doors aloitti projektin Sama -heimon naisten auttamiseksi. Työn kautta he pystyivät saamaan takaisin omanarvontuntonsa sekä näkemään toivoa. ’Kaholatan’ tarkoittaa toivoa Saran paikallisella kielellä.

”Kaholatanin kautta lapseni ovat voineet jatkaa opintojaan”, Sara kertoo. Ennen vakaata toimeentuloa Sara vain unelmoi maailmasta, jossa hänen lapsensa voisivat käydä peruskoulua. Nyt toiseksi vanhin poika, John*, valmistuu pian collegesta. Yli kymmenen vuoden jälkeen Sara ompelee ja kutoo edelleen sekä opettaa siinä myös muita. Työn kautta hän on myös löytänyt kristittyjen naisten yhteisön, joka tukee jäseniään kristittynä kasvamisessa. ”Olen hyvin tyytyväinen Kaholataniin. Kasvan hengellisesti ja minulla on monia ystäviä. Vaikka olemme kohdanneet haasteita, Jeesus Kristus ei ole hylännyt meitä.”

”Minä riipun kiinni Raamatun Sanassa”, Sara kertoo. ”Matteuksen evankeliumissa sanotaan (6:33), että meidän tulisi ensin etsiä Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskauttaan, niin Hän antaa meille kaiken, mitä tarvitsemme. Minä riipun kiinni tässä jakeessa. Ennen kuin etsin asioita, joita tarvitsen kotonani, teen työtä Jumalalle.” ”Ihmeet ovat todellisia. Kun olemme uskollisia Jumalalle, Hän ei hylkää meitä. Näin ollen nykyisin aina kun kohtaan haasteita, annan ne Jumalalle.”

 

Lähde.

Tutustu lisää Filippiinien tilanteeseen.

 

 
Lahjoita A