Entinen hippi Viljami Räisä luuli, että rakkaus on elämän tarkoitus, mutta sai Jumalalta jotain pysyvämpää

 
Viljami Räisä nojaa aidan reunaan.

Viljami Räisä kokeili aiemmin jos jonkinlaisia ideologioita ja villityksiä. Nyt hän tietää, että Raamattu on ainoa kiintopiste moraalille. – Voimme tietää, mistä tulemme ja minne menemme ja teemmekö oikein vai väärin. KUVA: TUULI KORPELA

Viljami Räisä on entinen hippi, joka hurahti terveysintoiluun, etsi elämän tarkoitusta ja ihaili stoalaista filosofiaa. Nyt hän on kristitty.

Ei saa valehdella, varastaa ja pitää kunnioittaa muita, Viljami Räisä muistelee oppineensa lapsena kotonaan. Kristillisyys vaikutti perheen arvoihin, mutta Raamatun ydinsanoma jäi kuitenkin vieraaksi.

Viljami Räisä varttui Iisalmessa, Pohjois-Savossa. Perheeseen kuuluivat veli sekä vanhemmat, jotka kuitenkin erosivat Viljamin ollessa alaluokilla. Pojat jäivät äidin hoiviin. Isän taustalla oli traumaattinen lapsuus laitoksissa, ja hänen kokemansa kaltoinkohtelu oli aikansa esimerkkitapaus epäonnistuneesta lastensuojelusta. Sittemmin isä oli alkoholisoitunut, tehnyt pikkurikoksia ja jäänyt kiinni. 1980-luvulla mies oli tullut uskoon vankilassa, tavannut äidin ja perustanut perheen.

Dei Neliöb. 14.11.-4.12. MJa

Isän alkoholismi nosti kuitenkin aina uudestaan päätään, ja vankilakeikkojakin tuli. Viljami ei kuitenkaan tiennyt lapsena isän ongelmasta, sillä isä ei juonut kotona. Kun isä ei ollut vankilassa, hänen luonaan luotiin mukavia muistoja, kuten kristilliset kesäleirit Lapissa, jossa isä asui jonkin aikaa.

– Lapin reissuilla sain kaivattua aikaa isän kanssa. Kun isä ratkesi kerran juomaan meidän aikanamme, siitä tuli viimeinen reissu ja sosiaalityöntekijä lähetti meidät lapset takaisin Iisalmeen. Olin 11- tai 12-vuotias enkä silloin vielä ymmärtänyt, mitä isälle oli tapahtunut ja mitä ryyppääminen oli.

”Äiti ei tiennyt yhtään, mitä tapahtui viikonloppuina”

Vasta yläasteella Viljami ymmärsi, mistä isän kummallinen käytös viimeisellä Lapin reissulla oli johtunut. Isän löyhä suhtautuminen alkoholiin ei kuitenkaan häirinnyt teini-ikäisiä veljeksiä vaan oli heille päinvastoin mieleen: isän luona sai vapaasti juoda ja sitä vapautta myös hyödynnettiin. Isä oli muuttanut takaisin Iisalmeen, ja hänen asuntonsa oli hyvä tukikohta päihdekokeiluille.

– Äiti ei tiennyt yhtään, mitä tapahtui viikonloppuina isän luona.

Koulunkäynti ei kiinnostanut, ja yläasteen Viljami läpäisi rimaa hipoen. Säälistä.

– Olimme kurittomia, eikä opettaja saanut pidettyä meitä aisoissa. Söimme sipsejä ja höpöttelimme tunneilla.

Kun isä sitten joutui katkaisuhoitoon ja oli useamman vuoden ilman päihteitä, poikienkin juominen katkesi.

– Ei ollut enää ryyppypaikkaa.

Lukeminen alkoi kiinnostaa

Viljami opiskeli ammattikoulussa automaatioasentajaksi ja aloitti armeijan jälkeen ohjelmistotuotannon opiskelun Joensuun ammattikorkeakoulussa vuonna 2010. Hän tuli kuin toiseen maailmaan. Itsensä sivistäminen kirjatiedolla oli ollut Viljamille siihen asti täysin vieras ajatus.

– Nuoruusvuodet olivat sitä, että kaverin kanssa vain rellestettiin, ajettiin mopoilla ja ryypättiin. Tehtiin jotain hölmöä eikä ollenkaan harrastettu lukemista tai jotain syvällisempää.

Ne olivat ensimmäisiä askelia siihen suuntaan, joka lopulta teki minusta hipin.

Samoihin aikoihin Viljami törmäsi hengellisiin asioihin. Katkaisuhoidossa ollut isä oli kokenut uudistuneensa uskossa, lopettanut juomisen ja alkanut lukea Raamattua. Myös ammattikorkeakoulussa oli samalla luokalla pari uskovaa. Toinen heistä pyysi ihmisiä mukaan helluntaiseurakuntaan, toinen herätteli keskustelua kyselemällä, uskoivatko muut evoluutioon vai luomiseen. Sellaiset puheenaiheet olivat Viljamille täyttä hepreaa.

– Olin missannut bilsan tunnit sipsiä syömällä enkä tiennyt, mikä ihme oli evoluutio. Muistan, että helluntailaista kiusattiin uskonsa tähden, mutta itse otin neutraalin kannan.

”Otin kritiikittömästi vastaan kaiken informaation”

Viljami ei kuitenkaan päässyt rauhaan hengelliseltä pohdinnalta. Hän oli tullut tietoiseksi omasta kuolevaisuudestaan ja mietti elämän tarkoitusta.

– Päättelin, että minun täytyy kaikin mahdollisin keinoin yrittää pidentää tätä elämää, kun ei ollut vielä vastauksia.

Venyttääkseen elämänsä pituutta Viljami alkoi urheilla enemmän, noudattaa terveellisiä elämäntapoja, syödä luonnollista ruokaa ja lukea tästä kaikesta yhä enemmän.

– Ne olivat ensimmäisiä askelia siihen suuntaan, joka lopulta teki minusta hipin.

Piditkö artikkelista? Lue Viljami Räisän koko tarina Uuden Tien verkkolehdestä.

 
artikkelibanneri Uusi Tie