Kirjoittanut
Raportti heittää hämärän varjon erityisesti paavi Johannes Paavali II:n toiminnan ylle.
Vatikaanin valtiosihteeristön valmistama raportti yhdysvaltalaisesta entisestä kardinaalista Theodore McCarrickista, 90, julkaistiin tiistaina 10. marraskuuta. Raportti käsittelee sitä, kuka tiesi, missä vaiheessa ja kuinka paljon McCarrickin harjoittamasta seksuaalisesta hyväksikäytöstä.
Paavi Franciscus erotti McCarrickin kardinaalin virasta 2018 ja pappeudesta 2019, kun McCarrickin todettiin käyttäneen seksuaalisesti hyväkseen teini-ikäistä alttaripoikaa ja lukuisia pappisseminaarin opiskelijoita vuosikymmenien aikana. Huhuja ja syytöksiä oli tosin liikkeellä jo aiemmin.
Vatikaanin eläkkeellä oleva Yhdysvaltain-suurlähettiläs ja arkkipiispa Carlo Maria Viganò syytti elokuussa 2018 julkaisemassaan kirjeessä Franciscusta hyväksikäyttötapausten pimittämistä ja vaati paavin eroa. Lokakuussa 2018 Franciscus määräsi, että McCarrickista tulee aloittaa objektiivinen tutkinta.
Nyt julkaistu 449-sivuinen raportti ei tue Viganòn väitteitä, vaan asettaa monet niistä kyseenalaisiksi. Franciscuksen elämäkerran kirjoittaneen journalisti Austen Ivereighin mukaan raportissa on kaksi hätkähdyttävää paljastusta. Ensinnäkin se, että paavi Johannes Paavali II päätti nimittää McCarrickin Washingtonin arkkipiispaksi marraskuussa 2000, vaikka hän oli tietoinen useista syytöksistä koskien McCarrickin seksuaalista toimintaa kahdessa muussa hiippakunnassa, jossa tämä oli ollut aiemmin.
Toinen hätkähdyttävä paljastus on se, että arkkipiispa Viganòa pyydettiin käynnistämään tutkinta McCarrickia kohtaan esitetyistä syytöksistä silloin, kun tämä oli vielä Metuchenin hiippakunnassa, mutta Viganò ei raportin mukaan koskaan käynnistänyt tutkintaa. Joidenkin mukaan Viganò pyrkikin kirjeellään kääntämään huomion pois omasta osallisuudestaan tapausten peittelyyn.
Miksi paavit eivät käynnistäneet tutkintaa?
Vatikaanin raportti pyrkii erittelemään syitä, miksi paavi Johannes Paavali II päätti nimittää Theodore McCarrickin Washingtonin arkkipiispaksi huolimatta hyväksikäyttöhuhuista. Yksi syy oli informaation puute: yksikään uhri ei valittanut suoraan Vatikaaniin. Pappia, joka esitti syytöksen McCarrickia vastaan, puolestaan pidettiin epäluotettavana, koska hän oli itsekin syyllistynyt hyväksikäyttöön. McCarrick itse vakuutti kiihkeästi syyttömyyttään ja paavi uskoi häntä, sillä hän tunsi tämän henkilökohtaisesti ja luotti häneen.
Raportin mukaan Johannes Paavali II:n seuraaja Benedictus XVI luotti edeltäjänsä arvioon, eikä käynnistänyt McCarrickista tutkintaa. Kun McCarrickin hyväksikäytöstä ilmeni uutta tietoa, Benedictus pyysi McCarrickia jäämään eläkkeelle pääsiäisen jälkeen 2006, mikä toteutui. Benedictus pyysi myös McCarrickia pitämään matalampaa profiilia, mikä puolestaan ei toteutunut. Raportin mukaan Benedictus ei asettanut virallisia sanktioita McCarrickia kohtaan, toisin kuin Viganò vuoden 2018 kirjeessään esitti.
Raportin mukaan Benedictuksen seuraaja Franciscus tiesi McCarrickin menneisyyttä koskevista syytöksistä ja huhuista, mutta ei nähnyt syytä muuttaa edeltäjiensä päätöksiä ennen kuin New Yorkin arkkihiippakunnan tutkinnassa McCarrickin hyväksikäyttösyytös todettiin uskottavaksi. Lopulta juuri Franciscus oli se, joka tarttui toimeen ja vei McCarrickilta kardinaalin viran ja pappeuden.
Viganò kommentoi raporttia lyhyesti
Vatikaanin McCarrick-raportti on herättänyt valtavan keskustelun Yhdysvalloissa ja koko katolisessa maailmassa, eivätkä kaikki pidä raporttia uskottavana. Myös Carlo Maria Viganò on kommentoinut raporttia tuoreeltaan lyhyesti. Viganòn mukaan raportti ei hetkauta häntä vaan pikemminkin se on lisätodiste hyväksikäyttöskandaalin pimittäjien turmeltuneisuudesta. ”Vatikaanin fiktio jatkuu”, Viganò päättää kirjoituksensa.
Lue tästä myös aikaisempi uutinen Viganòn kirjeen syytöksistä.
Juttua muokattu 13.11.: vaihdettu linkki ”eivätkä kaikki” -sanojen kohdalle National Review -lehden artikkeliin.
