Suomen romanit vievät toivoa Latvian köyhiin romaniperheisiin

Kuvassa suomalainen romaniryhmä tapaa latvialaista perhettä. Tino Grönfors (takana keskellä lippalakki päässä) ja Anneli Baltzar (takarivillä oikealla) Annelin aviomies Keijo Baltzar (takarivi kolmas oikealta)

Sonkajärveläinen Tino Grönfors ja lahtelainen Anneli Baltzar tekevät suomalaistiimin kanssa hengellistä ja sosiaalista työtä Latvian romanien parissa. Ongelmat ovat mittavia, mutta työn tulokset kannustavat jatkamaan.

Teksti Lassi Mäkinen

Suomalainen vapaaehtoistiimi käy Latviassa 5‒6 kertaa vuodessa viikon parin matkoilla. Tiimeissä on suomalaisia romaneja, jotka vievät köyhiin romanikoteihin hengellistä sanomaa ja materiaalista apua. Tätä ”Yhdelle vähimmistä” -työtä tukevat Fida, Elämä ja Valo, helluntaiseurakunnat ja monet yksittäiset lahjoittajat.

Tino Grönfors kertoo, että Latviassa romanit ovat erittäin syrjäytyneitä. Köyhyys ja korkea työttömyys johtavat moniin muihin ongelmiin, kuten päihteiden käyttöön ja rikollisuuteen. Tästä syntyy negatiivinen kierre, joka ruokkii itse itseään ja vaikuttaa myös tulevien sukupolvien elämään.

Vaikka ongelmat ovat suuria, Grönfors on saanut nähdä myös myönteisiä tuloksia. Usein ne tapahtuvat samalla, kun perheissä on tapahtunut hengellinen herääminen.

‒ Tulevaisuudensuunnitelmat kirkastuvat, kodit siistiytyvät, päihdekierre katkeaa, luettelee Grönfors ulospäin havaittavia muutoksia romaniperheissä.

Grönforsin mukaan entistä useammin nuoret ymmärtävät myös koulutuksen merkityksen.

‒ Vaikka edelleen romanit löytävät elämänkumppanit usein hyvin nuorena ja perheet perustetaan varhain, olemme iloksemme nähneet, että työalueellamme Pohjois-Latviassa on noussut ensimmäisiä nuoria, jotka käyvät monivuotisia ammatillisia koulutuksia. Uskon, että sitä kautta syrjäytymisen kierre voidaan katkaista.

 Onki on tärkeämpi kuin kala

Latviassa vierailevat tiimit tekevät niin sanottua kotilähetystyötä. Se tarkoittaa romaniperheiden kontaktoimista yhdessä paikallisen seurakunnan työntekijöiden kanssa.

‒ Annamme apua hengellisiin tarpeisiin ja tuemme muutenkin heidän elämäntilannettaan. Joskus tämä tarkoittaa polttopuiden ostamista, ruoka-apua tai vaikkapa lapsille koulutarvikkeiden hankkimista, kertoo Grönfors.

Grönfors korostaa, että työn tavoitteena on antaa onki ja kalastustaito, ei valmiita kaloja, jotta romanit voimaantuvat ja oppivat auttamaan itse itseään – ja muitakin romaneja.

‒ Näin avun näin avun moninkertaistaminen lähtee liikkeelle ja toiveena on nähdä tulevaisuudessa Latviassa, Baltian maissa ja isona visiona koko Itä-Euroopassa muuttuneet romaniyhteisöt.

 Romanit arvostavat hengellisiä asioita

Tino Grönforsin mukaan romanikulttuurissa on kaksi asiaa, jotka helpottavat työtä: vieraanvaraisuus ja hengellisten asioiden kunnioitus.

‒ Kulttuuriimme kuuluu se, että voimme lähestyä erittäin helposti paikallisia romaneita ja mennä vaikka täysin tuntemattomien kotiovelle. Poikkeuksetta meidät on aina toivotettu tervetulleeksi ja ilolla kuunneltu asiaamme. Tämä on yksi sellainen romanikulttuurin hieno piirre, että kun kohtaamme toisen romanin, sydämet ja ovet ovat aina avoinna.

Romanikodeissa on helppo järjestää hengellisiä tilaisuuksia. Perheet kutsuvat usein paikalle myös kaikki muut lähialueen romanit kuulemaan hengellistä sanomaa.

‒ Nekin ihmiset, joilla ei ole henkilökohtaista vakaumusta, ovat jo lapsesta oppineet pitämään hengellisiä asioita arvokkaina, ja romaneille näistä asioista puhuminen on täysin luonnollista.

”Mitä ihmettä voin tehdä?”

Lahtelainen Anneli Baltzar muistaa ensimmäisen matkan, jonka hän teki miehensä Keijon kanssa Latvian romanien pariin noin viisi vuotta sitten.

‒ Kun näin köyhyyden ja kurjuuden, tuli avuton ja yksinäinen olo. Ajattelin, että voiko tällä vuosisadalla olla näin ja mitä ihmettä minä voin tehdä?

Anneli Baltzar on käynyt matkoilla tutustumassa paitsi Latvian, myös Liettuan ja Ukrainan romaniyhteisöihin. Työn painopiste on kuitenkin Latviassa.

Suomalaistiimi vie mukanaan Latviaan muun muassa vaateapua. Paikan päällä Latviassa hankitaan lahjoitusvaroin kaikkein köyhimmille perheille lahjakortteja ruokakauppoihin. Jouluna lapsille hankitaan lahjapaketit. Kaikki tehdään yhteistyössä paikallisen seurakunnan kanssa.

 Aika on arvokasta

Viime kesänä tiimi vei Latviaan mukanaan lahjoituksena saatuja ompelukoneita. Paikan päällä opetettiin ompelukoneen käyttöä ja käsityötaitoja.

‒ Tarkoituksena oli perustaa romaninaisten käsityökerho, joka nyt toimiikin. Ompelu vie eteenpäin. Kun konkreettisesti näkee oman käden työn ja onnistumisen, luo uutta intoa. Samalla se voi tuoda lisätuloja.

Anneli Baltzar pitää tärkeänä sitä, että annettavana on materiaalisen avun lisäksi hengellistä apua – ja mahdollisuus viettää yhteistä aikaa paikallisten romaniperheiden kanssa. Seuraava Latvian-matka odottaa joulukuun alussa, ja Baltzar odottaa sitä innolla.

‒ Kun näkee yhdenkin, jota on voinut auttaa, se antaa voimaa ja intoa tehdä jotain!

*

Tino Grönfors, Anneli Baltzar ja Itä-Euroopan romanilähetystyön koordinaattori Janne Harjukoski ovat tänään 15.11. Lassi Mäkisen haastateltavina Lähetyslöylyt ohjelmassa radio Deissä klo 19.

 

 

Aiheet

,