Kirjailija Asser Korhosen tuore kirja kertoo perhehelvetin kokeneesta pojasta. Vaikka kirja on kuvitteellinen, tietää Korhonen, miten syvät jäljet väkivalta tekee lapselle. Ja keinot, miten siitä voi selvitä.
Asser Korhonen, 61, on köyhän saarnaajaperheen poika Järvenpäästä. Kirjailija korostaa kuitenkin, ettei fiktiivinen romaani Saarnaajan poika kerro hänen perheestään. Yhtäläisyyksiä tositapahtumiin toki on.
– Meidän perheessämme lasten piekseminen oli vielä pahempaa kuin kirjassa. En yhdistänyt sitä tapaa niinkään uskontoon, enkä suhtautunut hakkaamiseen Jumalan rangaistuksena, vaikka ”perkeleet piti ajaa pois”.
– Perheemme ongelmat liittyivät ennen kaikkea edesmenneiden vanhempieni henkiseen tilaan.
”Remmikeitto”, joka nykyään johtaisi oitis huostaanottoon, loppui vasta kun lapset olivat niin isoja, että he nousivat vastarintaan.
– Asiasta ei koskaan puhuttu ulkopuolisille. Hakkaamisen synnyttämän häpeän ja sairaalloisen synnintunnon määrä oli armottoman suuri, aivan mielisairaalla tasolla. Minut saatiin pelkäämään kaikkea mahdollista, Korhonen kertoo.
Ei kirjailijan lapsuus läpeensä paha ja onneton ollut.
– Oli meillä oli isän kanssa myös ihan nastoja hetkiä. Faija oli hiljainen, sodankäynyt mies. Äidin kanssa oli vaikeampi tulla toimeen.
Lue juttu www.sana.fi
