Ihmisiä ja ilmiöitä: Koronatartuna oli viedä äänen lisäksi koko Tom Bollströmin elämän – ”Koin olevani Jumalan kanssa kasvokkain” Elämäntaito: Vatikaanin uusi dokumentti listaa ihmisarvon “raskaat loukkaukset” – Ihmisellä on oikeus elämään, ei kuolemaan

Ron Soelen pitää Alfa-kurssia tatuointiliikkeessä

 

Ron Soelen kohtasi Jumalan eristyssellin lattialla. KUVA: SANNA-MARIA TIUSANEN

Hollantilaisen Ron Soelenin pyörittämän Timeless tattoo -studion tiloissa Haagissa Hollannissa käydään vilkkaita keskusteluja uskon perusasioista. Reilun puolen vuoden ajan siellä on kokoontunut Alfa-kurssi.

Idea tatuointiliikkeen tarjoamisesta Alfa-kurssin kokoontumispaikaksi syntyi Ron Soelenin keskusteltua Haagissa toimivan kansainvälisen seurakunnan vastuunkantajien kanssa. Ron kertoi syvällisistä keskusteluista hänen ja asiakkaittensa välillä, joissa evankeliumin välittäminen tuntui uskovasta miehestä luontevalta.

– Tatuointibisnestä ei ole kuitenkaan helppo yhdistää uskon kanssa, Ron sanoo.

– Asiakkaat pyytävät usein uskonnollisia merkkejä ihonsa alle, en kuitenkaan suostu tekemään niitä. Myös merkit, joissa ilmenee vihaa toisia ihmisiä kohtaan, samoin aseet ovat pannassa. Näkyni on kuitenkin auttaa ihmisiä ja parhaiten se toteutuu tällä hetkellä ihmisten kohtaamisissa työni kautta. Jos Jumalalla on muita ajatuksia, olen valmis seuraamaan hänen kutsuaan, Soelen sanoo avoimesti.

Perheniemi Neliöb. 15.-21.4.

Väkivaltaisesta lapsuudenkodista vankilaan

Ron Soelenin lapsuus oli selviytymistaistelua väkivaltaisessa kodissa, jossa vanhempien juominen riistäytyi usein käsistä. Pahimmillaan he pistelivät toisiaan veitsillä. Välillä lentelivät juomalasit ja tuolit. Silloin kolmetoistavuotias poika kierteli kotikaupunkiaan Haagia ja ihastui sen tatuointipaikkoihin.

– Rakastin liikkeiden hajua ja tatuointikojeiden ääntä. Se oli minulle kuin taikaa, Ron kertoo.

Ensimmäisen tatuointinsa hän otti palattuaan 19-vuotiaana armeijasta. Silloin käsivarteen piirtyi vaimon, Siskan nimi, pian poskea koristivat myös kaksi kyyneltä. Toinen koiran, toinen äidin muistoksi, joka kuoli oman käden kautta. Vuosien mittaan tatuointeja ilmestyi miehelle lisää, joista jokaiseen liittyy oma tarinansa.

Samoihin aikoihin, kun hän sai Siskan kanssa ensimmäisen lapsen, Ron ajautui rikollisiin porukoihin. Nyt heidän Santana-tyttönsä on jo nuori aikuinen.

– Treenasin kuntosalilla kavereideni kanssa kymmenen vuotta. Käytimme steroideja ja vertailimme jalokiviämme. Välinpitämätön elämäntyylini johti minut lopulta tekemään vakavan rikoksen, ja jouduin vuonna 2003 vuodeksi Rotterdamin vankilaan.

Rauha laskeutui sydämeen

Vankilan eristysselissä Ron joutui peilin eteen itsensä kanssa. Isottelusta tai rikoskavereista ei ollut enää apua. Miehestä tuntui pahalta, kun vaimo ja kuusivuotias tytär jäivät yksin.

– Elämäni kelautui kuin filminauha silmieni edessä. Häpesin rikostani ja toiselle ihmiselle aiheuttamaani valtavaa kärsimystä. Entä jos en pysty antamaan itselleni anteeksi, Ron kertoo ajatelleensa tuskissaan.

Murehdittuaan aikansa hän putosi sellin lattialle polvilleen, itki ja huusi ääneen, kunnes tajusi huutavansa avukseen Jumalaa. Ihmeellinen rauha laskeutui hänen ylleen. Hän oli kuullut Raamatun Jumalasta ja pyysikin pian vankilapastorilta Raamattua.

– Siitä lähtien en ollut päivääkään ilman Raamattuani. Se oli minulle tärkeämpää kuin lääkitys, ruoka tai juoma. Jumala hoiti minua ihmeellisesti Sanan kautta, Ron muistelee.

Lue lisää Ron Soelenin tarinasta tämän viikon Uudesta Tiestä 32/2013.

TEKSTI JA KUVA: Sanna-Maria Tiusanen

 

 
artikkelibanneri Uusi Tie