Radio Dein pitkäaikaisin toimittaja Anu Lehtipuu sai isältään ensieväät rakastamaansa työhön

 
Olli, Anu ja Aino Lehtipuu

Olli, Anu ja Aino Lehtipuu

Kun Radio Dei perustettiin 25 vuotta sitten, mukana oli myös Turkin turistiradiotyöstä Suomeen palannut Kirsi Rostamon ystävä, Anu Lehtipuu. Samaa sukua -sarjassa hän muistelee elämäänsä yhdessä vanhempiensa kanssa.

Anu Lehtipuu:

Tampereella syntynyt Anu Lehtipuu ei muista mitään niistä lapsuudenperheensä erityisistä hetkistä, kun nuoret vanhemmat, opettaja Aino ja pastori Olli Lehtinen (vuodesta 1976 lähtien Lehtipuu), pakkasivat laukkunsa ja lastenvaunut – ja jännittävä seikkailu kohti Australian mannerta alkoi.

– Olin tuolloin vain kahdeksan kuukauden ikäinen. Kuulin myöhemmin äidinäitini vieneen minut saunaan ja sanoneen, että jos ei Australiassa pääse saunomaan, niin kyllä tämä tyttö pitää ennen lähtöään saunottaa!

SEKL Neliöb. 5.-11.12. MJa

Uusia varamummoja, -vaareja, -tätejä ja -setiä perheen esikoiselle sekä Australiassa syntyneille kahdelle veljelle siunaantui sittemmin runsaslukuisesti, sillä seurakunta ja suomalaisyhteisö pitivät tiiviisti yhtä. Jos vanhemmilla oli yhtä aikaa menoa, joku naapuri tai seurakuntaan kuuluva tuli hoitamaan lapsia.

– Muistan, että aina oli paljon ihmisiä ympärillä, Anu kertoo.

Pieni toimittajan alku

 

”Isä oli esikuvani, kun hän haastatteli meitä lapsia.”

Siirtolaispappina toiminut Anun isä halusi perheen pitävän yhteyttä Suomessa asuviin sukulaisiin. Vanhemmat ja lapset nauhoittivat kuulumisiaan ja terveisiään C-kaseteille, jotka lähetettiin vetten yli kauas kotimaahan. Anu oli touhussa innolla mukana.

– Isä oli esikuvani, kun hän haastatteli meitä lapsia.

Anu muistaa myös, että isä toimitti artikkeleita Australiassa julkaistuun Suomi-lehteen.

Hengellisyys osana arkea

Anu ja veljet olivat tärkeä osa pappisperheen tiimiä: Kun jonnekin lähdettiin, lapset otettiin aina mukaan. Lehtiset asuivat samassa rakennuksessa, missä seurakunnan tilat sijaitsivat, niinpä lasten oli helppoa kipaista sunnuntaisin pyhäkouluun ja osallistua jumalanpalveluksiin.

– Kotona luettiin ilta- ja ruokarukoukset, osallistuimme myös perheleireille. Kun vihdoin opin lukemaan englannin ohella myös suomea, sain esittää jumalanpalveluksessa päivän tekstin. Se oli aina tähtihetki, Anu muistelee.

Aino ja Olli Lehtipuu:

 

Äiti kertoo, että luovuus näkyi Anussa jo pienenä.

– Hän oli tosi innokas piirtämään, ja opetteli myös pianonsoittoa. Anu oli kiinnostunut monesta asiasta, myös ruoanlaitosta. Ja hän osasi tosiaan jo lapsena haastatella toisia.

Isäkin muistaa, kuinka innokas ja taitava keskustelija tytär jo tuolloin oli. Vanhemmat tekivät töitä rinta rinnan, milloin seurakunnassa, milloin tulkkeina tai diakoniapuolella. He olivat mukana etsimässä siirtolaisille asuntoja ja rukoilivat ja auttoivat niitä, joita viina oli lähtenyt viemään.

Haasteet maassa olivat monet, toisaalta Australian kuuma ilmasto tarjosi lapsille huolettomuutta ja ainaista kesää, ja vaatetukseksi riittivät pelkät shortsit ja t-paita.

 

Takaisin Suomeen

Lehtiset palasivat Suomeen kuuden vuoden työrupeaman jälkeen vuonna 1976 ja vaihtoivat sukunimekseen Lehtipuun. Vanhemmat olivat päätelleet, että kotimaassa Anu ja pojat saisivat pätevämpää kouluopetusta.

– Jos olisimme juurtuneet Australiaan pidemmäksi aikaa, lapset olisivat kiintyneet lujemmin kavereihinsa, ja lähtö olisi ollut myöhemmin vaikeampaa.

Anu aloitti Tampereella peruskoulun, isä työllistyi Harjun seurakuntaan lähiöpapiksi. Äiti palasi opettajan toimeensa, ja perheeseen syntyi vielä neljäs lapsi.

Olli muistelee, että hän oli Anun kouluvuosina aika paljon menossa, ja harmittelee, että olisi voinut olla enemmänkin kotona lasten kanssa. Vaimo huomauttaa, että pappien lomat olivat tuolloin vielä aika lyhyitä, eikä niihin osunut kovin montaa kesäjuhlaa.

– Joillakin hengellisillä kesäpäivillä kuitenkin perheenä yhdessä käytiin. Ja se oli tietysti sitten yhtä juhlaa, kun saimme viettää Anun ja veljien rippijuhlia, ja sen jälkeen vielä ylioppilasjuhliakin.

Lehtipuut Brisbanessa, Australiassa
Australian Brisbanessa kodin etupihalla vuonna 1971.


Radio Deihin

”Jännitimme autoradiosta kuuluvaa ensimmäistä lähetystä!”

Vanhemmat olivat helpottuneita, kun Anun itsenäistyminen ja pyrähdys omille siivilleen tapahtui maltillisesti, sillä tyttären opiskelijaboksi löytyi vain muutaman kilometrin päästä kotoa, Pyynikintorilta.

Aino ja Olli ovat selvästi ylpeitä taitavasta ja tykätystä Dein toimittajasta.

– Kun Radio Dei aloitti toimintansa, ja ensinhän se kuului vain Helsingin alueella, ajoimme Tampereelta kohti Helsinkiä, ja jännitimme autoradiosta kuuluvaa ensimmäistä lähetystä!

Anun vanhemmat kuuluvat uskollisiin Dein tukijoihin, ja Aino kertoo kiitollisena, kuinka tärkeä väline radio on hänelle rakkaassa lähetystyössä.

– Evankeliumin sanoma saavuttaa radioaaltojen välityksellä monia ihmisiä helposti.

Lehtipuut ovat kiitollisina mukana tukemassa Radio Deitä ja tekemässä näin samaa lähetystyötä.

Lehtipuiden haastattelu on alun perin julkaistu radiotyön ystävien Aalloilla-lehdessä 3/2022. Tilaa itsellesi näytenumero 25-vuotisjuhlanumerosta. Tule myös juhlimaan 25-vuotiasta Radio Deitä upeaan Gaalakonserttiin.

Teksti: Marja Salminen, Ariel Neulaniemen haastattelun pohjalta
Kuvat: Lehtipuun albumi

 
Dei, Mooses, artikkeliban. (1/2) 29.6.- MJa