On ihmeellistä, kuinka Jumala voi johdattaa ihmisen suurten kärsimysten läpi ja muovata hänestä auliisti evankeliumin työhön valmiin palvelijan. Pohjoiskorealainen rouva Han on yksi tällainen uskova. Virrenkirjoittaja John Newtonin sanoin hän on kulkenut monien ”synkkyyden kuilujen kautta”*, mutta kaikesta huolimatta hän elää nyt Herran palveluksessa.
Kun rouva Han oli lapsi, hän näki usein myöhään yöllä isoisänsä rukoilevan. Hän ei tosin ymmärtänyt, että isoisä rukoili. ”Ajattelin, että kenties vanhat ihmiset nukkuvat siinä asennossa, tai ehkä hän on tullut hulluksi”, hän muisteli.
Eräänä päivänä kuusi univormupukuista miestä tuli yllättäen tutkimaan heidän kotiinsa. Rouva Han ihmetteli, mitä he oikein etsivät. ”Meillä täytyy olla piilossa jonkinlainen ase”, hän ajatteli. ”Ehkä pistooli tai pommi.”
Pohjois-Korean viranomaisten silmissä se, mitä he todellisuudessa piilottelivat – Raamattu – oli aivan yhtä vaarallinen.
Viranomaiset eivät löytäneet Raamattua, mutta he kuulustelivat hänen isoisäänsä ja äitiään. Hänen isänsä, joka ei ollut uskova, pidätettiin ja vangittiin kuudeksi kuukaudeksi.
Isän palatessa kotiin hän oli hauras ja lähes tunnistamaton. ”Heitä oli paljon”, isä sanoi. Hän viittasi niihin noin 150 kristittyyn, joiden kanssa hän oli ollut vangittuna. Hän oli hämmästynyt siitä, että niin monet olivat valmiita vaarantamaan henkensä Jeesuksen tähden.
Jälkikäteen tarkasteltuna rouva Han uskoo, että tämä kokemus muutti hänen isänsä. ”Luulen, että isäni alkoi etsiä Jumalaa tuomiotaan kärsiessään”, hän sanoi.
Isän vapautuessa noin 70 näistä kristityistä vangeista oli kieltänyt uskonsa. On todennäköistä, että muut teloitettiin. Silti uskon siemen oli jo kylvetty isän sydämeen. Kuten rouva Han selitti: ”Vankeuden jälkeen hänen uskonsa alkoi versoa.”
Rouva Hanin oma usko alkaa versoa
Vuosia myöhemmin rouva Han avioitui ja muutti miehensä perheen luo. Vuonna 1997 perhe yritti paeta Pohjois-Koreasta. Valitettavasti heidät saatiin kiinni ja heidät tuomittiin kuudeksi kuukaudeksi vankilaan. Olosuhteet olivat julmat, ja rouva Hanin aviomies kuoli. Surussaan ja epätoivossaan rouva Han alkoi etsiä Jumalaa.
Vapautuessaan hän oli niin heikko, ettei hän pystynyt kävelemään tai puhumaan. Täydellinen toipuminen kesti 15 kuukautta.
Kaksi vuotta myöhemmin, vuonna 1999, rouva Han onnistui pakenemaan Pohjois-Koreasta ja asettui Kiinaan. Hänen lapsensa jäivät kuitenkin Pohjois-Koreaan.
Lapsiaan kaivatessaan hänen uskonsa kasvoi. Hän alkoi käydä kirkossa, ja lapsiaan ajatellessaan ainoa asia, jonka hän voi heidän puolestaan tehdä, oli takertua Jumalaan rukouksessa. Hän koki myös Jumalan läsnäolon voimakkaalla tavalla, mikä vahvisti syvästi hänen uskoaan. Pian kävi selväksi, että Jumala oli kuullut hänen rukouksensa.
Jonkin ajan kulutta hänen vanhin poikansa saapui hänen luokseen. Poika kertoi, kuinka poliisi oli kerran saanut hänet kiinni, kun hän yritti paeta Pohjois-Koreasta. Rangaistuksen sijaan he jostain syystä päästivät hänet menemään ja antoivat hänelle jopa rahaa matkakustannuksiin. Myös hänen nuorempi poikansa oli jäänyt kiinni, mutta hänkin onnistui sitten pakenemaan.
Rouva Han löytää tehtävänsä
Lopulta rouva Han saapui turvallisesti Etelä-Koreaan, missä hänellä oli vapaus seurata Jumalaa avoimesti. Hänet ohjattiin kirkkoon, jossa eräs uskova ystävällisesti järjesti hänelle asunnon.
Vaikka hän koki Jumalan armoa, rouva Han myöntää, että elämä turvallisessa Etelä-Koreassa teki hänestä uskossaan mukavuudenhaluisen. ”Minusta tuli sunnuntaikristitty”, hän sanoi. Hänen kokemuksensa muistuttaa meitä siitä, että asuminen turvallisessa maassa ei automaattisesti johda vahvempaan uskonvaellukseen. Joskus voi käydä päinvastoin. Silti Jumala ei koskaan päästänyt irti rouva Hanista.
”Maanalainen yliopisto” on Korean Marttyyrien Äänen ylläpitämä ja Suomen Marttyyrien Äänen tukema pohjoiskorealaisille loikkareille suunnattu koulutusohjelma, jossa he saavat kristillistä opetusta ja osa heistä valmistautuu viemään evankeliumia maanmiehilleen. Sinne rouva Hankin päätyi, ja siellä hänen uskonsa syveni. Hän alkoi ymmärtää ja rakastaa Raamattua syvemmin ja oppi arvostamaan Kristuksen lunastavaa rakkautta, joka osoitettiin ristillä.
Tänään rouva Han sanoo, että hänestä on ”tietämättään tullut lähetyssaarnaaja”.
Suoritettuaan maanalaisen yliopiston koulutuksen hän osallistui lyhyelle lähetysmatkalle Venäjälle. Tuolla matkalla hän koki kutsukseen tavoittaa ihmisiä, jotka ovat kärsineet samankaltaisia asioita, kuin hän itse.
Vaikka hän ei vielä tiedä tarkalleen, miltä hänen tuleva lähetystyönsä näyttää, hän toivoo voivansa jatkaa Herran palvelemista tällä tavalla.
Ole hyvä ja rukoile rouva Hanin ja muiden hänen kaltaistensa uskovien puolesta, jotka ovat selvinneet elämän vaikeuksista Pohjois-Koreassa kantaen syvää rakkautta Herraa kohtaan ja halua jakaa tätä rakkautta muillekin.
* Virsi ”Oi ihmeellistä armoa”
