Ihmisiä ja ilmiöitä: Onnellisuusprofessori Markku Ojanen: Iloa ja elinvoimaa ikävuosiin

Päivä Egyptin kuolemanloukuissa: miten Jumala astui Baherin pimeyteen

 
Mies seisoo valkeissa vaatteissa puun ja auringonvalon edessä.

”Missä Jumala on elämässäni? Miksi hän antoi minun vammautua ja kärsiä näin paljon kipua?” Baher*, noin 25-vuotias mies Ylä-Egyptistä, eli lähes kymmenen vuoden ajan nämä vihan ja toivottomuuden kysymykset mielessään.

Baher kertoo päivästä, jolloin kaikki alkoi. Hän oli vain 13-vuotias ja työskenteli paikallisella kivilouhoksella. Neljänkymmenen asteen helteessä hän leikkasi ja kuljetti tiiliä.

Viikon työskentelyn jälkeen hänen keskittymisensä herpaantui silmänräpäyksen ajaksi, jolloin leikkuri osui hänen sääreensä ja leikkasi haavan luuhun asti. Hän lyyhistyi maahan, ja hänen kätensä leikkautui irti. Hän heräsi myöhemmin sairaalassa 65 tikkiä sääressään – ja ilman toista käsivarttaan.

SEKL neliöb. 13.-16.6.

Yhdessä päivässä Baher oli vammautunut eikä enää kyennyt elättämään perhettään yhdessä isoveljensä kanssa.

Vaaleisiin peittäviin vaatteisiin pukeutunut mies istuu louhosalueella.
Egyptissä matalapalkkaisten louhostöiden työntekijät ovat alttiina vakaville työtapaturmille. Usein vaihtoehtoa saada elanto muualta ei ole.

”Vihasin itseäni ja vihasin Jumalaa”

”Tajusin katastrofin todellisen suuruuden, kun palasin vammaisena kotiin”, Baher kertoo.

”Menetin kaiken toivoni. Vihasin itseäni ja vihasin Jumalaa ja syytin häntä: Miksi teit näin minulle? En tehnyt mitään väärää, halusin vain auttaa perhettäni! Miksi päätit antaa tämän kärsimyksen minun osakseni? Miksi minun pitää olla säälivien katseiden kohteena joka paikassa?”

”Kun vain katsoinkin ainoaa kättäni, masennuin.”

Kuusi vuotta myöhemmin tuli kuitenkin uusi isku. Baherin isoveljelle sattui työtapaturma, jossa hän sai sähköiskun suojaamattomasta sähköjohdosta.

”[He] eivät antaneet hänen keskeyttää työtään, koska työ piti saada valmiiksi. Mutta veljeni ei kestänyt kipua, ja hänen sykkeensä nousi uhkaavasti. Hän ei pystynyt vetämään henkeä. Hänen keuhkonsa olivat täynnä hienoa pölyä.”

”Kiidätimme hänet lähimmälle terveysasemalle. Siellä ei kuitenkaan ollut resursseja hoitaa akuuttipotilaita. Lääkäri tarttui stetoskooppiin tutkiakseen hänet mutta huomasi sitten, että veljeni oli kuollut.”

Mies seisoo kirkkosalissa penkkien keskellä.
Baherin oma onnettomuus oli johtanut uskonkriisiin, mutta veljen menettäminen tuntui suoranaiselta kuoliniskulta.

Traaginen kierre

Baher ja hänen veljensä joutuivat uhreiksi siinä ikuisessa kiertokulussa, joka piinaa kristittyjä Egyptin kaltaisissa maissa. Päätös seurata Jeesusta rajaa valinnan mahdollisuuksia elämässä.

Baherin perhe on kristitty ja asuu Egyptissä sellaisella alueella, jossa kristittyihin saatetaan suhtautua alempiarvoisina toisen luokan kansalaisina. Usein heillä on vain vähän vaihtoehtoja elämässä ja he joutuvat tekemään vaarallisia, pienipalkkaisia töitä, kuten työskentelemään kivilouhoksilla.

Koska näillä perheillä ei ole varaa koulumaksuihin, lapset eivät saa koulutusta, jota tarvittaisiin paremmin palkattuihin töihin ja elämässä eteenpäin pääsemiseksi.

Minun oli vaikea nähdä ikätovereiden käyvän koulua, kun itse en voinut.

BAHER*

Baherin perhe ei selviytynyt koulumaksuista, joten hänen koulunsa päättyi neljänteen luokkaan. Yhdessä isoveljensä kanssa hän tunsi olevansa velvollinen huolehtimaan perheestään ja jätti koulun kesken.

Baherin isä on parantumattomasti sairas ja työkyvytön. Hänen äidillään on diabetes. Hänen neljä sisartaan eivät saaneet käydä koulua tai tehdä työtä, koska tiukka islamilainen yhteisö, jossa perhe asui, ei sallinut lainkaan tyttöjen koulutusta tai työntekoa.

”Vaikka [vanhempani] ymmärtäisivät koulutuksen tärkeyden, joskus elämä vain pakottaa meidät tekemään työtä selviytyäksemme”, Baher sanoo surullisena.

”Nuoruuteni oli hirveää aikaa. Minun oli vaikea nähdä ikätovereiden käyvän koulua, kun itse en voinut.”

Työntekijöitä louhosalueella vetämässä yhdessä putkea tai köyttä.
”Meidän on pakko työskennellä louhoksella, koska muita työpaikkoja ei ole”, Baher sanoo. Kuvassa louhoksen työntekijöitä.

Louhoksen kuolemanloukku

Baherin ja hänen veljensä kaltaisille nuorukaisille louhos merkitsee parhaimmillaankin hidasta taantumista – ja pahimmillaan vääjäämätöntä kuolemaa. Työntekijät tietävät joutuvansa työskentelemään surkeissa ja vaarallisissa olosuhteissa ja ansaitsevansa työstään kehnoa palkkaa.

Lisäksi heiltä puuttuu lainmukainen oikeusturva, eikä heitä ole vakuutettu sairauden tai tapaturman varalta.

Baherin kylässä useimmat lapset ja nuoret tietävät pienestä pitäen tulevansa työskentelemään louhoksilla ja lastaamaan kiviä, kunnes eivät siihen enää fyysisesti pysty. Samaa työtä heidän isänsäkin ovat aina tehneet, ja monet eivät osaa muuta odottaa.

Baherin kokemus osoittaa, että kivilouhoksen työntekijöille raajan menettäminen on tavallista.

”Yhteisömme nuoret miehet elävät jatkuvasti kovan paineen alla”, Baher sanoo.

”Pelkkä ajatuskin veljeni kanssa samaan työhön joutumisesta pelotti minua, mutta päätös ei ollut minun. Joka vuosi työntekijöitä kuolee ja vammautuu vaarallisten työolojen takia.”

Baherin kokemus osoittaa, että kivilouhoksen työntekijöille raajan menettäminen on tavallista vanhojen ja huonosti huollettujen koneiden sekä puutteellisten turvatoimien vuoksi.

Veljensä kuoleman jälkeen Baherista tuli perheensä ainoa elättäjä. Koska hän ei kyennyt tekemään fyysistä työtä, hän etsi muita tapoja elannon hankkimiseksi. Niinpä hän osti aasin vetämän kärryn.

“Aloin kuljettaa soraa, hiekkaa ja muita kevyitä rakennustarvikkeita kärryssä. Kukaan ei kuitenkaan halunnut palkata minua, kaikki vain torjuivat minut.”

Mies kulkee lammaslauman edellä muurin vieressä.
Open Doorsin kumppanijärjestö on kulkenut Baherin perheen rinnalla ja tarjonnut käytännön, henkistä ja hengellistä tukea, kuten mahdollisuuden lampaankasvatuksen mikrohankkeeseen.

Pelastava yhteys

Juuri kun toivottomuus oli miltei vallannut Baherin ja hänen perheensä, Jumala armossaan puuttui tilanteeseen erään Open Doorsin paikallisen kumppanin kautta. Tämä kumppani tuntee taakan vainottujen ja syrjäytyneiden Egyptin kristittyjen harteilla ja tarjoaa heille hengellistä, sosiaalista ja taloudellista tukea.

Yksi näistä tuettavien kohteista sattui olemaan Baherin kotiseudun louhoksen työntekijät.

Fady*, Open Doorsin kumppanijärjestön työntekijä, muistaa ensitapaamisensa Baherin kanssa vuoristokylässä, jossa tämän perhe asuu.

“Baher näytti surkealta ja ahdistuneelta. Talot olivat aivan vieri vieressä. Baherin talo oli pimeä, eikä siellä ollut montaa huonekalua”, Fady sanoo.

“Hänen sydämensä oli täynnä vihansekaista katkeruutta Jumalaa kohtaan. Kun astuin huoneeseen, Baher ei ensin halunnut puhua kanssani.”

Kärsimyksen ongelman äärellä

Yhtäkkiä Baherin viha leimahti: ”Onko Jumalaa olemassa? Missä hän on elämässäni? Jos kaikki on Jumalan vallassa, kuten sanot, ja jos hän tarkoittaa kaiken meidän parhaaksemme, niin miksi hän on hylännyt minut? Miksi hän antoi minun vammautua ja kärsiä tällaista tuskaa?”

Fadyn vastaus oli lempeä mutta totuudellinen: “Jumala ei koskaan jätä meitä, sillä hän on taivaallinen Isämme, eikä Isä koskaan hylkää lapsiaan. Kukaan meistä ei synny sattumalta. Jumala on luonut jokaisen maan päällä, ja jokaisen elämällä on ainutlaatuinen tarkoitus.”

Ymmärrän, että tunnet näin ja olet masentunut, mutta älä luovu toivosta.

FADY*

Mutta Baher intti edelleen: “Eikö sinulle ole tähän mennessä käynyt selväksi, ettei Jumalalla ole mitään valtaa mihinkään ja että me olemme vain sätkynukkeja hänen käsissään?”

Jälleen Fady rohkaisi Baheria: “Todella kamala kuulla. Ymmärrän, että tunnet näin ja olet masentunut, mutta älä luovu toivosta. Jumala ei ole kaukana, kun meillä on vaikeaa. Hän ei ole hylännyt meitä. Hänen hallinnassaan on koko luomakunta.”

Siitä päivästä lähtien Open Doorsin kumppanijärjestö on kulkenut Baherin ja tämän perheen rinnalla ja tarjonnut käytännön, henkistä ja hengellistä tukea, johon on kuulunut läsnäoloa, rukousta ja lampaankasvatuksen mikrohanke.

Fadyn jatkaessa vierailujaan Baherin luottamus häneen ja järjestön avustustyöhön vähitellen kasvoi. Ennen pitkää hän ilmoittautui järjestön opetuslapseusohjelmaan.

Mies seisoo koristeellisen ikkunan edessä pimeässä huoneessa.
“Olemme alkaneet ylistää Jumalaa hänen syyttämisensä sijaan, ja nykyään käymme kirkossa säännöllisesti”, Baher kertoo perheensä muutoksesta.

“Ellette olisi tukeneet minua, en olisi muuttunut”

Baher sanoo mikrohankkeen sujuvan hienosti ja mahdollistavan hänelle perheensä elättämisen. Hän tietää, että ilman sitä hän perheineen eläisi köyhyydessä tai heidän kohtalonsa olisi vielä pahempi. Hän tietää myös, että hänen sydämensä olisi edelleen katkera ja kylmä.

Baherin ja hänen perheensä elämä on muuttunut ratkaisevasti.

“Järjestön vuokseni käynnistämä mikrohanke on ollut minulle siunaus. Jos ette olisi tukeneet minua, en olisi muuttunut. Rohkaisitte minua ja autoitte korjaamaan suhteeni Jumalaan.”

Huoltenkin keskellä Jumalan sana antaa minulle rauhan, koska Jeesus on minulle kaikki kaikessa.

BAHER*

Vaikka Baher ei osaa lukea, hänen tukiryhmänsä näytti hänelle, miten Jumalan sana voi olla osa hänen elämäänsä.

”Ääniraamatun avulla voin kuunnella Jumalan sanaa joka päivä ja kokea yhteyttä häneen. Huoltenkin keskellä Jumalan sana antaa minulle rauhan, koska Jeesus on minulle kaikki kaikessa.”

*Nimi muutettu turvallisuussyistä

 

Lue lisää kristittyjen tilanteesta Egyptissä.

 
Open Doors neliömainos artikkelin jälkeen

Aiheet