Tänä vuonna Kansanlähetyspäivien Polttopiste-puheen piti kaksi keskeistä johtajaa. Toiminnanjohtaja Daniel Nummelan lisäksi myös nuoristotyönjohtaja Toni Kokkonen linjasi liikkeen nykytilaa ja tulevaisuutta.
Nuorisotyönjohtaja Toni Kokkonen käsitteli puheessaan Kansanlähetysliikkeen tulevaisuuden odotuksia ja mahdollisuuksia.
– Meillä voi usein olla kiusaus ajatella, että tulevaisuus on jonkun muun käsissä, että siitä vastaa Kansanlähetyksen johto tai tulevat sukupolvet. Usein sanotaan, että tulevaisuus on lapsissa tai nuorissa. Tulevaisuus ei kuitenkaan ole vain jonkun yksittäisen ikäryhmän tai instituution varassa, vaan meillä kaikilla on osamme sen rakentamisessa, Kokkonen aloitti.
Yhdessä on hyvä toimia
Nuorisotyönjohtaja totesi, että vastuun siirtäminen kansanlähetysliikkeen tulevaisuudesta nykyisten lasten ja nuorten harteille luo paineita. Kokkonen ei usko, että nykyiset nuoret pystyisivät yksin kantamaan koko liikkeen tulevaisuutta, koska ikäluokat ovat pienentyneet. Ratkaisu on hänen mukaansa yhteistyössä. Hänen mielestään liikkeen elämä on parhaimmillaan silloin, kun eri sukupolvet kohtaavat, oppivat toisiltaan ja rohkaistuvat samasta uskosta.
Nuorisotyönjohtaja rohkaisi vanhempaa väkeä tutustumaan liikkeen nuoriin. Hän kertoi, että Kansanlähetyksessä on upeaa nuorisoa, joista osa on tullut liikkeen pariin niinsanotusti “pystymetsästä” ja osa taas kasvanut koko elämänsä liikkeen parissa.
– Keväällä meillä vieraili amerikkalainen luterilainen teologian tohtori. Vielä kuukausia vierailun jälkeen hän päivitteli ihmeissään, miten kypsää ja innokasta nuorisoa Suomessa on. Kuulemma USA:ssa ei useinkaan kuule 17-vuotiaiden miettivän mistä löytäisi raamattu-uskollisen seurakunnan. Joten rohkaisen koko kansanlähetysväkeä; tämän uuden sukupolven rinnalla on hyvä tehdä työtä.
Jumalanpalvelusyhteisö kokoaa eri ikäpolvet
Tulevaisuuden ja toivon edellytyksenä Kokkonen pitää sitä, että Kansanlähetys pitää kiinni Jumalan Sanasta. Lain ja evankeliumin julistaminen ja evankelioimisnäyn jakaminen seurapenkeissä, jumalanpalvelusyhteisöissä, raamatunopetustilaisuuksissa, lähetyskentällä ja rippileireillä on hänen mukaansa perusta. Kokkonen kertoi erityisesti jumalanpalvelusyhteisön innostavan häntä.
– Kesäkuun seitsemäs päivä toimin saarnaajana Ryttylän jumalanpalvelusyhteisön messussa. Kyseisenä päivänä sain kastaa kaksi riparilaista, mikä aina sykähdyttää papin sydäntä. Oli paljon muutakin, joka sai innostumaan: messussa hymyillen katselin miten liikkeen parissa kasvaneet nuoret aikuiset paimensivat omia lapsiaan.
Tällaiset kohtaamiset yhdessä tilaisuudessa eivät Kokkosen mukaan ole mahdollisia missään muualla kuin jumalanpalveluksessa. Hän kysyi, mikä muu tilaisuus kokoaa yhteen Jumalan lapset vauvasta vaariin.
– Nuorisotyöstä kasvetaan ulos, miestenpiireissä harvoin näkee nuoria äitejä eikä Naistenpäivillä ole montakaan työikäistä rakennusmiestä osallistujana. Älkää ymmärtäkö väärin; kaikki edellä mainitut työmuodot ovat hyviä ja oikeita, mutta kristittyjen kokoontumisena jumalanpalvelus on aivan omaa luokkaansa. Siihen meidän kannattaa panostaa tulevaisuudessa.
Tulevaisuus riippuu meistä
Kansanlähetys täyttää ensi vuonna 60 vuotta. Kokkonen muistutti, että vaikka kirkolliset rakenteet ja järjestöt voivat kuihtua, Jumalan sana ja uskollinen seurakunta säilyvät kaikissa olosuhteissa. Hänen mielestään parasta olisi Kristuksen pikainen paluu. Sitä odottaessa hän pyysi rukoilemaan ja toimimaan elävän uskon säilymiseksi myös tuleville sukupolville vielä seuraavatkin 60 vuotta.
– Jos te jaatte tämän näyn elävästä ja Sanalle uskollisesta Kansanlähetyksestä vielä vuonna 2086, niin muistutan: se on nyt meistä kiinni. Kansanlähetyksen tulevaisuutta ei ratkaista piispainkokouksessa, kirkolliskokouksessa, mutta ei myöskään Kansanlähetyksen johtoryhmässä. Se ratkaistaan täällä, ehkä jo tänään.
Anne Lepikko
