Kirjoittanut
Unelmissasi voi olla pitkiä aamu-unia, koira tai lämmin hiekkaranta. Puolison unelmissa koiraa ei ehkä näy. Unelmaseppä Laura Siltala sanoo, että unelmat ovat kytköksissä ihmisen arvoihin. Miten unelmoida sopuisasti yhdessä?
Kuka olet ja miten päädyit Unelmasepäksi?
─ Olen Laura Siltala, entinen luokanopettaja ja englannin opettaja, freelance-toimittaja ja juontaja, nykyinen ratkaisukeskeinen työyhteisövalmentaja eli Unelmaseppä.
Ihmiset ovat aina olleet intohimoni. Oli aivan mahtavaa tehdä Ilta Lauran kanssa -talk show’ta ja saada haastatella monia erilaisia ihmisiä. Kaikella on kuitenkin aikansa, ja kun se rupeama tuli 10 vuoden jälkeen päätökseen, jouduin jälleen kerran miettimään, että mitä minusta tulisi isona.
Jossain mielen sopukoissa oli jo jonkin aikaa ollut ratkaisukeskeisyys, valmentaminen ja Helsingin Lyhytterapiainstituutti. Päätin hypätä tähän unelmaan. Valmistumisen loppumetreillä perustin oman yrityksen ja näin minusta tuli Unelmaseppä. Tällä tiellä olen edelleen ja maisemat ovat olleet kyllä hienoja!
Kerro joku oma unelmasi, joka on toteutunut ja yksi, joka ei ole toteutunut?
─ En enää edes muista, mistä sain vuosia sitten päähäni, että haluaisin nukkua joskus yön hotelli Waldorf Astoriassa. Viitisen vuotta sitten olimme New Yorkissa yhdessä mieheni kanssa, ja reissun viimeinen yö nukuttiin Waldorf Astoria -hotellissa
Sen sijaan en saanut Ilta Lauran kanssa -talk show’hun koskaan vieraakseni Antti Tuiskua enkä Cheekiä. Antin kanssahan olemme nykyään lähes kollegoja, kun hän on näyttänyt kouluttautuneen ratkaisukeskeiseksi lyhytterapeutiksi. Ei tiedä, vaikka haastattelisin häntä joskus jossain muussa merkeissä!
Onko unelmointi sinun kokemuksesi mukaan suomalaisille helppoa?
─ Kyllä se minun mielestäni on helppoa suomalaisille. Myös haaveilu on unelmointia, samoin visiointi ja tavoitteiden asettaminen. Kaikissa on kyse myönteisen tulevaisuuskuvan asettamisesta. Ei kannata jäädä kiinni ”unelmointi”-sanan höttöiseen mielikuvaan.
Miten voi aloittaa, jos ei ole tottunut unelmoimaan?
─ Jos elää paljon menneisyydessä tai keskittyy vain negatiivisiin asioihin ja ongelmiin elämässä, voi unelmointi olla vaikeaa. Silloin kannattaa kysyä itseltään, minkä muutoksen haluaisi nähdä jossain mielessäni olevassa ongelmassa. Siinä on jo ensimmäinen unelma silloin valmis.
Onko kaikilla unelmia? Miten saa omista unelmista kiinni?
─ Niin kauan kuin on elämää, on toivoa. Unelmat ja toivo liittyvät hyvin läheisesti toisiinsa. Unelmat pitävät meidät elossa. Omista unelmistaan voi saada kiinni esimerkiksi siten, että miettii ja kirjaa ylös itselle tärkeitä asioita ja arvoja. Mitkä asiat ovat omassa elämässä kaikesta huolimatta hyvin? Miten voisi varmistaa, että hyvät asiat pysyvät hyvinä, ehkä jopa lisääntyvät? Ratkaisukeskeisenä unelmaseppänä puhun aina hyvin käytännönläheisestä tavasta tarkastella maailmaa. Siksi Unelmaseppä onkin seppä, ei mikään taivaanrannanmaalari.
Mitä erityispiirteitä on pariskuntien yhteisessä unelmoinnissa verrattuna yhden ihmisen unelmiin?
─ Unelmat ovat aina kytköksissä arvoihin. Unelmalla on jonkinlaista lisäarvoa sen unelmoijalle. Pariskunnilla saattaa olla erilaisia arvoja ja silloin yhteinen unelmointi voi haastaa, koska ensin pitää löytää yhteiset arvot. Niistä pitäisi olla tarvittaessa valmis myös joustamaan.
Toisaalta yhdessä unelmoiminen voi myös laajentua, kun molemmat osapuolet tuovat yhteiseen unelmointiin oman näkökulmansa. Ehdottomasti mahdollisuus!
Mitä keinoja on saada tasaveroisesti selville molempien puolisoiden unelmat?
─ Niin kuin parisuhteessa muutoinkin, kukaan ei osaa lukea toisen ajatuksia. Puhuminen siis kannattaa aina. Jos toinen on kovempi puhumaan, asioita voi myös kirjoittaa ja jatkaa keskusteluja niiden pohjalta.
Miten unelmasta voisi tulla tavoite?
─ Motivaatiosta on sanottu, että se on sitä, että unelmien ylle vedetään työhaalarit. Tätä voisi soveltaa hyvin myös siihen, miten unelmasta voisi tulla tavoite.
Miten toimia, kun unelma ei toteudu?
─ Tämä on monelle varmasti tuttu tilanne elämän varrelta. Asiat eivät useinkaan toteudu juuri niin kuin olemme ne itse suunnitelleet ja toivoneet. Eteenpäin täytyy kuitenkin mennä. Tällaisessa tilanteessa voi pysähtyä miettimään, onko syytä muokata unelmaa tai onko mahdollista tehdä jotain toisin.
Myös omaa näkökulmaa koko asiaan voi yrittää muuttaa. Moni on kertonut, että vaikka unelma ei toteutunut sellaisenaan, toteutui jotain muuta, jotain, mitä ei olisi voinut kuvitellakaan. Toisaalta unelmasta voi olla iloinen myös vain unelmana.
Miten takoa yhteistä unelmaa?
Unelmaseppä Laura Siltala:
Kumpikin osapuoli voi miettiä, missä kohtaa unelman toteutumista on tällä hetkellä menossa. Asteikko voi olla mikä vain, itse käytän yleisimmin asteikkoa 1–10.
Tämän jälkeen mietitään yhdessä, mitä sellaista on jo olemassa, mikä on vienyt kohti unelmaa. Yleensä löytyy yllättävän paljonkin näitä asioita, mikä on hyvin voimaannuttavaa. Entä mistä kumpikin antaisi toisilleen kiitosta?
Jos ollaan vielä kovin kaukana tavoitteesta, kannattaa miettiä, mikä olisi kummallekin merkki siitä, että asteikolla on edetty yhden askelen verran.
Kuva: Janne Ylitalo
