Professori Miikka Ruokanen kaipaa kirkkoon ja uskovien elämään Pyhän Hengen kosketusta. Vain se uudistaisi ja virkistäisi nuukahtaneen uskon.
Professori Miikka Ruokanen totesi jo arkkipiispaehdokkaana, että Suomen evankelis-luterilaisen kirkon suurin kriisi on uskonkriisi. Samaa mieltä hän on edelleen.
– Kirkkojärjestyksen mukaan ”Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä kristillistä uskoa, joka perustuu Jumalan pyhään sanaan, Vanhan ja Uuden testamentin profeetallisiin ja apostolisiin kirjoihin”. Niin sen pitäisi olla, Ruokanen toteaa.
Historiallis-kriittinen raamatuntutkimus sekä maailmankuvan, arvomaailman ja eettisten normien muuttuminen ovat kuitenkin lyöneet leimansa myös kirkkoon. Ruokanen viittaa hiljattain julkaistuun Meidän kirkkoomme mahtuu -ryhmän kannanottoon, jonka allekirjoittajat pitivät Raamattuun vetoamista homokysymyksessä ”häpeällisenä”.
– Onko kirkossa häpeällistä vedota Raamattuun? Jos näin sanotaan, niin en tiedä, mihin olemme menossa. Mihin me voimme vedota teologisessa keskustelussa, ellei ensisijaisesti Raamattuun ja sitten toissijaisesti kirkon oppiin, järkeen ja omaan kokemukseemme? Kirkko on voimakkaassa käymistilassa.
– Uskommeko oikeasti pyhään kolmiyhteiseen Jumalaan, ja pitäydymmekö hänen meille ilmoittamaan totuuteen vai emme? Kirkon suurin kriisi on uskonkriisi. Siksi tarvitsisimme kokosydämisiä, Kristukselle antautuneita ja Pyhän Hengen johdatuksessa eläviä opetuslapsia, Ruokanen painottaa.
Lue koko artikkeli Uusi Tie -lehdestä tai internetosoitteesta www.uusitie.com.
