Kirjoittanut
Apulaisprofessori Johanna Sumialan mukaan uskonto saa paljon palstatilaa suomalaisessa uutismediassa.
Uskonnoista uutisoidaan suomalaisessa mediassa paljon, mutta käsittelytapa on usein yksipuolinen.
Näin sanoo mediatutkija Johanna Sumiala, joka osallistui vuosina 2007-2011 uskontojournalismin tutkimushankkeeseen. Hanke kohdistui Helsingin Sanomiin, Ilkkaan, Kalevaan ja Karjalaiseen.
Nykyään Sumiala työskentelee apulaisprofessorina Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa. Hänen tutkimusalanaan on uskonto digitaalisessa maailmassa.
− Karkeasti jaoteltuna voi todeta, että maakuntalehdet kirjoittavat eniten evankelis-luterilaiseen kirkkoon liittyvistä aiheista ja Helsingin Sanomat enemmän islamista kuin kristinuskosta.
Helsingin Sanomissa ulkomaan uutisoinnin resurssit ovat suuremmat kuin maakuntalehdissä. Siksi islamiin liittyvät aiheet korostuvat, sillä ne painottuvat ulkomaille.
Islam yhdistyy uskontoa käsittelevissä uutisissa toistuvasti konflikteihin, kuten länsimaissa tapahtuneisiin terrori-iskuihin tai väkivaltaisiin selkkauksiin erityisesti Aasiassa ja Afrikassa. Arkisen uskonnon kokemukset päätyvät teksteihin harvemmin.
Myös Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa käsittelevässä uutisoinnissa ristiriidat ja jännitteet saavat eniten huomiota. Uutiskynnyksen ylittävät vuosi vuodelta kirkon sisäiset näkökulmaerot esimerkiksi samaa sukupuolta olevien avioliittoon tai naispappeuteen.
Yllättävyys ja äkillisyys painottuvat molempiin uskontoihin liittyvässä uutisoinnissa.
Journalistien paine tehdä uutisia nopeasti eri kohderyhmille ja eri kanaviin on kova. Nykyään ”kisaan” osallistuvat myös kansalaiset kamerapuhelinten ja sosiaalisen median avulla.
− Uutisvoitoista ja huomiosta taisteltaessa ei ole aikaa pysähtyä analysoimaan kaikkia taustatekijöitä. Kuten sitä, mihin kaikkeen uskonto vaikuttaa ja mihin taas ei vaikuta.
− Nopeuskilpailu näyttää tuottavan lyhyellä tähtäimellä mustavalkoisia tulkintoja ja polarisaatiota. Ainakaan se ei ole omiaan vahvistamaan dialogia eri uskontojen välillä tai uskonnollisten ja sekulaarien ajattelutapojen kesken.
Ilahduttavaa sen sijaan on se, että uskonnollisille toimijoille on nykyisin verkossa tarjolla aiempaa enemmän mahdollisuuksia saada omaa ääntään kuuluviin.
− On mahdollista perustaa omia sivustoja ja verkkoyhteisöjä ja sitä kautta saada valtakunnan julkisuuteen vaikkapa uskonnollisten yhteisöjen sisältä nousevaa kritiikkiä. Tästä esimerkkinä ovat lestadiolaisen liikkeen piirissä käydyt verkkokeskustelut.
Uskontoja käsittelevään uutisointiin Sumiala toivoo monipuolisuutta: vaihtelevia näkökulmia ja eri toimijoiden ääntä.
− Tämä on iso ja aikaa vievä haaste, eikä sitä ole välttämättä helppo toteuttaa päivittäisessä uutiskilpailussa.
lähde: Pekka Raution kirjoittama artikkeli Helsingin yliopiston verkkosivuilla 18.6.2018
