Lainvartijat lainrikkojina – teinityttö Soy, 14, koki Laosissa vankeuden ja uuden alun

 

Laosilaisen kylän viisitoista kristittyä suljettiin vankilaan 29. joulukuuta 2019. Heihin kuului 14-vuotias Soy*, yksi harvoista alaikäisenä vankilaan joutuneista kristityistä Laosissa.

 

Soyn kotikylässä palvotaan pahaa henkeä nimeltä Pii Katal. Tämä henki ottaa aina joka perheestä yhden nuoren henkilön valtaansa, yleensä tyttölapsen. Näin tapahtuu sukupolvi toisensa perään. Lapsella ei ole sananvaltaa siihen, haluaako hän olla perheen ”uhrilahja”.

Sansa neliöb. 15.9.-15.10.MJa

Soyn perheessä ensimmäinen ”uhrilahja” oli hänen vanhin sisarensa. Mutta kun siskosta tuli kristitty, henki ajettiin pois, eikä hänen enää tarvinnut joka päivä viettää koulun jälkeen aikaansa itkemällä pahan hengen vaikutuksen alla. Seuraava lapsi, Soy, tuli silloin tämän pahan hengen valtaamaksi, vaikka ei olisi halunnut.

Eräänä päivänä Soyn serkku kävi tämän luona vierailulla ja kertoi Soylle Jeesuksesta, johon uskomalla voi saada synnit anteeksi ja vapautua pahasta hengestä. Soyn ei enää tarvitsisi olla väärän henkivallan riivaamana.

Serkku jatkoi: ”Haluan, että sinäkin uskot Kristukseen, jotta hän voi suojella sinua ja vapauttaa sinut pahan hengen otteesta. Kun kuolet, et mene helvettiin, vaan saat ikuisen elämän taivaassa Jeesuksen Kristuksen kanssa.” Kun Soy kääntyi kristityksi, hänen elämänsä muuttui.

Usko kasvaa, vaino alkaa

”Kun olin ottanut Jeesuksen Kristuksen vastaan, tunsin itseni normaaliksi ihmiseksi”, Soy kertoo. ”Sydämeni ja sieluni olivat täysin parantuneet!”

Uskosta osattomat kyläläiset, jopa omat serkut, murskasivat kuitenkin onnen tunteen ankaralla vainolla. Erityisesti sen jälkeen, kun Soyn vanhemmat ja muut sisarukset alkoivat seurata Jeesusta, vaino yltyi.

”Ystäväni vihaavat minua ja sanovat minulle ilkeitä asioita”, Soy kertoo silmät kyynelissä. ”En ymmärrä, miksi he vihaavat kristittyjä niin paljon.” Kun perhe rakensi taloa, ihmiset menivät pilkaten ohi ja käskivät lopettaa talon rakentamisen. Heidän mielestään kristityt eivät kuuluneet siihen kylään.

Poliiseja oli joka puolella varmistamassa, ettei kukaan pääse karkuun.

Eräänä päivänä kylän kristittyjen kokoontumispaikka riisipellon kätkössä muuttui rauhallisesta vaaralliseksi. Kyläpäällikkö tuli paikalle vaatien lujasti, että kristityt lopettaisivat Jumalan palvelemisen, koska ”kylä ei usko Jeesukseen”. Mutta kristityt kieltäytyivät lopettamasta, koska he kaikki tiesivät, etteivät tee mitään väärää.

Seuraavana sunnuntaina samassa tilanteessa naapurikylien päälliköt yhteistuumin kutsuivat poliisit paikalle. ”Seitsemän poliisia, neljä kyläpäällikköä ja useita naapureita tuli majaan ja vaati meitä kieltämään uskomme.” Kun kristityt kieltäytyivät vaatimuksesta, poliisit odottivat ulkopuolella, kunnes palvelus oli päättynyt. Pieni seurakunta tarjosi heillekin ruokaa ja juomaa, mutta aterian päätyttyä paikalle tuli pakettiautossa lisää poliiseja. Poliiseja oli joka puolella ikään kuin varmistamassa, ettei kukaan pääse karkuun.

Poliisin juonen avulla kaikki neljätoista kristittyä saatiin pakettiautoihin. Poliisit valehtelivat kuljettavansa heidät läheiseen kouluun keskustelemaan ja sen jälkeen kaikki pääsisivät koteihinsa. Sen sijaan heidät kuljetettiin suoraan vankilaan toiseen maakuntaan.

Vangittuna muttei ilman toivoa

Vankila näytti koulurakennukselta, jossa oli lukittavia huoneita. Naisten tilan koko oli parikymmentä neliömetriä. Soy sanoo, ettei hänellä ollut erityisiä raamatunkohtia lohtunaan. ”Olin vastikään kääntynyt. Ensimmäisinä päivinä sellissä vain itkin. Halusin päästä ulos.”

Hänen vangittuna oleva tätinsä kuitenkin lohdutti: ”Älä ole huolissasi. Me selviämme, koska emme ole tehneet mitään pahaa. He kyllä pian vapauttavat meidät.” Tädin rauha ja luottamus tyynnyttivät Soyn mielen. Pian he alkoivatkin evankelioida muita vankeja.

Jumala osoitti olevansa uskollinen.

”Vankeuden kuudentena päivänä poliisi vei meidät pareittain erilliseen huoneeseen”, Soy kertoo. ”Minä menin tätini kanssa. Huoneessa odotti seitsemän poliisia valmiina painostamaan meitä luopumaan uskostamme. He sanoivat: ”Jos allekirjoitatte tämän dokumentin ja lupaatte kieltää uskonne, päästämme teidät kotiin tänään.”

Soy ja hänen tätinsä eivät kuitenkaan myöntyneet kovankaan painostuksen edessä. Silloin tapahtui jotakin odottamatonta: ”Tunnin päästä paperit vietiin pois ja tilalle annettiin vapautuspaperit. Allekirjoitimme ne ja pääsimme samana päivänä kotiin.”

Jumala osoitti olevansa uskollinen, kun nämä neljätoista kristittyä rohkeasti pitivät kiinni uskostaan. Kaikki vapautettiin vankilasta aivan kuin apostoli Paavali aikoinaan.

Uusi rakastava yhteisö

Kotikylän ihmiset suhtautuivat Soyhin edelleen epäilevästi. Ketkään muut kuin kristityt eivät halunneet enää puhua hänen kanssaan, eivät edes katsoa päin. Jopa opettaja kieltäytyi antamasta Soylle läksyjä. ”He käyttäytyivät kuin minua ei olisi olemassakaan”, Soy sanoo. ”Pelkäsin ja olin toivoton ja yksinäinen. Ystävistäni tuli kiusaajiani.”

Laosissa alle viisitoistavuotiaat ovat alaikäisiä. Kun Soy* joutui joulukuussa 2019 vankilaan muiden kristittyjen kanssa, hän oli vasta neljäntoista. Nyt Soy on kuusitoistavuotias opiskelija, ja elämä näyttää valoisammalta.

Hän muutti erääseen kaupunkiin kauas kotoaan, jotta pystyisi jatkamaan opintojaan. Sieltä löytyi onneksi uusi yhteisö, joka rakasti ja tuki häntä. Pastori Sanguan* tarjosi hänelle kodin, kuten monille muille uskonsa vuoksi vaikeassa tilanteessa oleville. Soy tapasi myös Hannahin*, joka yhtenä Open Doorsin paikallisena kumppanina tarjoaa taloudellista apua Sanguanin suojelemille lapsille.

*Nimet muutettu turvallisuussyistä

 
Lahjoita A