Kristus on ylösnoussut!

KUVA: JENNIINA NUMMELA

Tänään pääsiäisenä kristikunta viettää Jeesuksen ylösnousemuksen juhlaa. Kristityt uskovat, että Jumala herätti Jeesuksen kuolleista kolmantena päivänä ja voitti näin kuoleman vallan. Millaisia perusteita kristityillä on ylösnousemususkon tueksi? Raamattukouluttaja Pirkko Valkama kirjoittaa Uusi Tie -lehdessä ylösnousemuksen historiallisista todisteista.

Raamatun mukaan kristitty on ihminen, joka rakentaa sekä nykyisyytensä että tulevaisuutensa Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen varaan.

Jos Kristuksen ylösnousemus ei ole historiallinen tosiasia, meidän uskollamme ei ole perustaa: ”Mutta ellei Kristusta ole herätetty, teidän uskonne on pohjaa vailla ja te olette yhä syntienne vallassa” (1. Kor. 15:17).

Teologiaa vai myös historian tapahtuma?

Pääsiäisen tapahtumien historiallisuutta yritetään usein kyseenalaistaa. Jeesuksen kuolemaa useimmat pitävät tosiasiana, mutta ylösnousemuksesta monet opettavat, että se on vain alkukirkon luoma oppi –teologiaa, ei historian tapahtuma.

Kuitenkin on niin, että meillä ei ole mistään muinaisesta tapahtumasta niin paljon ja vielä saman sukupolven aikana kirjoitettuja todisteita kuin Jeesuksen ristinkuolemasta ja ylösnousemuksesta. On hyvä huomata, että aluksi ei ollut mitään yhteen koottua Uutta testamenttia vaan evankeliumit ja kirjeet olivat erillisiä kuvauksia siitä, mitä oli tapahtunut.

Kertomuksissa on erilaisia yksityiskohtia, sillä tapahtumat olivat niin järisyttäviä ja monitahoisia, ja myös kertojia oli monta. Keskeisimmät asiat tulevat silti yhä uudelleen esiin: hauta oli tyhjä, käärinliinat olivat paikallaan mutta ruumis poissa. Kukaan Jeesuksen opetuslapsista ei osannut odottaa ylösnousemusta. Mutta ylösnousseen Jeesuksen kohtaaminen teki heistä ylösnousemuksen todistajia. Olisi vaikea selittää miten kristinusko syntyi, elleivät opetuslapset olleet täysin vakuuttuneita ylösnousemuksen todellisuudesta. Itse keksitty tarina tuskin saa ketään panemaan henkeänsä likoon.

Monisärmäisyys kertoo aitoudesta

Usein väitetään, että evankeliumit sisältävät paljon legendaarista ainesta. Mutta evankeliumien ylösnousemuskuvauksista puuttuu legendoille tyypillinen aines. Esimerkiksi kukaan kirjoittajista ei kuvaa varsinaista ylösnousemustapahtumaa, sitä, miten Jeesuksen ruumis muuttui kirkkauden ruumiiksi ja miten hän lähti haudasta. Näistä tapahtumista löytyy kyllä kuvauksia myöhemmin kirjoitetuissa legendoissa.

Jos evankeliumien kuvaukset olisivat teologiaa tai legendaa, niissä tuskin olisi kerrottu, että joissakin tilanteissa ihmiset eivät heti tunnistaneet Jeesusta. Tuskin olisi kerrottu myöskään sitä, että ensimmäiset henkilöt, jotka näkivät tyhjän haudan, olivat naisia, ja että Jeesus ilmestyi ensin naisille. Meistä siinä ei ole mitään ihmeellistä, mutta tuohon aikaan nainen ei esimerkiksi voinut olla todistajana oikeudessa, koska naisen todistusta ei pidetty pätevänä.

Jos olisi haluttu kirjoittaa teologisesti vahva todistus Jeesuksen ylösnousemuksesta, ensimmäisiksi todistajiksi ei olisi ikinä valittu naisia. Nähdäkseni ainoa looginen syy sille, että ensimmäisellä vuosisadalla kirjoitetuissa evankeliumeissa kerrotaan naisten ensimmäisinä nähneen tyhjän haudan ja kohdanneen ylösnousseen Jeesuksen, on se, että niin tapahtui. Ne olivat tosiasioita, jotka oli kerrottava sellaisina kuin ne olivat tapahtuneet, vaikka kirjoittajat itsekin varmasti ihmettelivät asiaa.

Jos ylösnousemuskuvaukset olisivat olleet teologiaa tai legendaa, kirjoittajat eivät olisi jättäneet teksteihinsä niin paljon tulkinnanvaraisia kohtia. Juuri kertomusten monisärmäisyys osoittaa, että niissä ei ole pyritty yhdenmukaiseen uskonnolliseen oppiin vaan kuvaamaan silminnäkijöiden kokemia tapahtumia sellaisina kuin he ovat asiat kertoneet.

TEKSTI: PIRKKO VALKAMA

Kirjoitus on julkaistu Uuden Tien numerossa 16-17/2014.

 

Ut ilmainen artikkelin alla