Yleinen: Tuomas Enbuske kuvaa luterilaista uskoaan: ”Ei kielilläpuhumista, ei ikoneja, ei suitsukkeita – Sana riittää”

Klaus Härö puhui evankeliumijuhlilla Turussa

 

Klaus Härö kertoi

Evankeliumijuhlilla ei saatu lauantaina postia pappi Jaakobilta. Sen sijaan saatiin kuulla pappi Jaakobin taiteellista isää, elokuvaohjaaja Klaus Häröä, joka oli saapunut Turkuun vaimonsa ja viiden pienen lapsen kanssa. Tuulisella Kupittaalla hän kertoi armoseuroissa tuhansille kuulijoille, miten hän itse löysi armon.

– Riparin päätteeksi minulla oli ajatus: mitä, tässäkö se oli? Oli annettu kaksi viikkoa aikaa ajatella autuuden asioita, ja nyt se oli ohi. Uskoin kyllä että Jumala oli olemassa, mutta en ollut saanut asioita itselleni selväksi, Härö kertasi.

Härö kertoi kiertäneensä nuorisotyöntekijöiden ja pappien luona kyselemässä ja keskustelemassa asioista. Valmista ei kuitenkaan tullut.

– Joku viisas vanhempi mies sanoi, että voithan sä kiertää, mutta saat eri vastaukset eri ihmisiltä, Härö muisteli.

Janoinenlammas.fi neliöb.8.5.-4.6.

Mies oli kehottanut Häröä lukemaan itse Raamattua. Tämä oli tehnyt työtä käskettyä.
– Vakuutuin siitä, sen oikeudenmukaisuudesta ja voimasta, hän sanoo.

Jeesuksen opetukset oli helppo havaita hyviksi. Niiden mukaan eläminen olikin jo paljon vaikeampaa. Vaikka kuinka teki päätöksen elää oikein, väärät teot ja ajatukset hiipivät jokaiseen päivään.
– Minusta ei ollut kristityksi. Aikani yritin elää sen mukaan minkä oikeaksi tiesin, mutta mitä kovemmin yrittiin, sitä voimakkaampi oli tunne: en pysty tähän.

Samaan aikaan Härölle oli kuitenkin selvää, että Jumala on olemassa.
– Siihen hätään, jossa totuttelin jo ajatukseen kadotuksesta, tuli pieni kirjanen, hän kertoo.
Kirjanen oli C.O. Roseniuksen, Pohjolan evankelistaksi nimitetyn ruotsalaisen herätyssaarnaajan tekstejä. Ne puhuivat suoraan nuorelle miehelle. Niistä Härölle valkeni, mistä armossa on kyse.

– Luulin, että armo on sitä, että kun itse pinnistelee katonharjalle, silloin Jumala ottaa kiinni kädestä ja nostaa viimeisen pätkän. Mutta Rosenius kysyi nyt, kummin päin mennään: joko sinä teet kaiken tai sitten Kristus on tehnyt kaiken.
Kummin päin mentiin? Valinta ei ollut vaikea.

– Jumala on valmistanut meille tien joka kulkee kaiken heikkouden ohi, kaiken epävarmuuden ohi, ohi kaiken sen, mitä synniksi kutsutaan. Jeesus kuoli meidän puolestamme, ja siinä kuoli kaikki syntimme ja osaamattomuutemme.
Härö kutsui kuulijoita tekemään selväksi itselleen, missä seisoo kaikkivaltiaan Jumalan suhteen.

– Jos sinulla on pienikin hentoinen toive, että pitäisikö olla jotain enemmän kuin kaikki tämä, voit olla varma, ettei se toive ole syntynyt sinussa. Älä jätä sitä toivetta kesken. Se ei ole sinun mielesi joka sinua kutsuu, vaan kaikkeuden Herra, hän sanoi.

– Joka päivä jokainen meistä kohtaa Luojansa. Minkä kanssa me silloin tulemme hänen eteensä?

Johannes Koskenniemi