”Kirkon piti muuttaa maailma, mutta nyt maailma on muuttamassa kirkon”

Timo junkkala (vas.), Liisi Jokiranta, Lauri Kemppainen ja Lauri Vartiainen. Kuva: Taneli Törölä.

Moni puolustaa kristinuskon tuomia ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa, mutta vastustaa kristinuskoa. ”He luulevat itse keksineensä nämä ihanteet”, todettiin Hengellisten syventymispäivien paneelikeskustelussa.

Suomen Raamattuopiston toiminnanjohtaja Lauri Vartiaisen isännöimässä keskustelussa kirkon ja kristillisen uskon tulevaisuutta puntaroivat raamatunopettaja, teologian maisteri Liisi Jokiranta sekä teologian tohtorit Timo Junkkaala ja Lauri Kemppainen.

Vartiainen kysyi keskustelijoilta, mistä viime vuosina puhutuista aiheita kirjoitetaan tulevaisuuden kirkkohistoriassa. Panelistit olivat varsin yksimielisiä siitä, että ainakin sukupuolineutraalista avioliitosta.

PS rikottu neliö

– Voisiko olla niin, että kerrotaan, että oli aika, jolloin yritettiin häivyttää sukupuolien rajoja, Junkkaala ehdotti.

– Tarkastelun kohteena saattaa olla myös pakolaiskysymys, joka saattaa tulevaisuudessa näyttäytyä suurempana kuin nyt sen näemme, Kemppainen jatkoi.

Vanhat kirkot vetävät väkeä

Seuraavan neljän vuoden aikana kirkossa ja ”Suomen hengellisessä todellisuudessa” saattaa keskustelijoiden mukaan tapahtua paljonkin.

– On jo seurakuntia, joiden alueella vain puolet ihmisistä kuuluu kirkkoon. Olen kerran myös osallistunut messuun jonka päätteeksi kirkko ”desakralisoitiin”. Risti kannettiin pois ja ovi pantiin kiinni. Tätä voi olla luvassa. Jotkut siirtyvät ortodoksikirkkoon, roomalaiskatoliseen kirkkoon tai Lähetyshiippakuntaan. En osaa sanoa, mitä kaikkea seuraa, jos nykyinen kehitys jatkuu ja Eurooppa kääntää selkänsä kristinuskolle, Junkkaala sanoi.

– Se merkitsee suurta kulttuurimuutosta, ja tänne tulee uskonnollinen tyhjiö. Pakolaisia tulee auttaa, mutta en osaa pitää sitä pienenä asiana, että islam leviää Eurooppaan, Jokiranta jatkoi.

– Minä en ole tästä kirkkoonkuulumisprosentin pienenemisestä yllättynyt. Koko aikuisikäni trendi on ollut se, ettei kristinusko vetoa ikätovereihini. Monien fiksujenkin tyyppien uskontoa koskevat argumentit ovat naiiveja ja vihamielisiä, Kemppainen totesi.

Uskoa pitää alkaa uudella tavalla avaamaan. Yhtenäiskulttuurin perään on turha haikailla. Nykyään kristinusko voi näyttäytyä taas mystisenä ja kiehtovana.

”Jospa islamin tulo herättäisi”

Timo Junkkaala huomautti, että ”moni puolustaa kristinuskon tuomia asioita, mutta vastustaa kristillistä uskoa”.

– Moni puolustaa tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia ja kuvittelee keksineensä ne itse. Jospa islamin tulo herättäisi Euroopan etsimään omia kristillisiä juuriaan.

– Joskus tuntuu, että kirkko kestää vastoinkäymiset paremmin kuin myötäkäymiset. Huolestuttavinta on, että kun kirkon piti muuttaa maailma, maailma onkin nyt muuttamassa kirkon, Junkkaala jatkoi.

Kemppainen tarttui Junkkaalan ajatukseen korkeista moraali-ihanteista, joista kristinusko yritetään riisua.

– Tasa-arvo, metoo ja ihmisoikeudet ovat todella vahvoja nykyään. Mutta ateistisesta, materialistisesta maailmankatsomuksesta niille on turha etsiä kaikupohjaa. Susilaumat eivät jaa saalistaan ja luonnossa vahvempi voittaa heikomman. Kristillinen vallankumous on se, että kurjimmassa ja halveksituimmassakin ihmisessä on Jumalan kuva. Niinpä nykyinen maallistunut humanisti toteuttaa ehkä tietämättään kristinuskon tänne juurruttamaa ihannetta.

Tämä on Kemppaisen mielestä parempi tilanne kuin se, että maallistunut humanisti ei toteuttaisi kristillistä moraalia.

– Tämä yllättävä kristillisyys on väylä dialogiin.

Liisi Jokiranta ei oikein ”ostanut” Kemppaisen positiivista näkökulmaa.

– Paavali teki lähetystyötä maailmassa, joka oli monelta osin meidän aikamme kaltainen. Kun hän julisti ristiinnaulittua Kristusta, hän ei miettinyt, miten lähestyä ihmisiä. Hän sai myös kärsiä sanomastaan. Minua pelottaa se, että uskova kansa on niin lyöty ja puuttuu rohkeus. Ettei enää marssita rivissä Herran asian puolella, Jokiranta sanoi.

Kuolema johdattaa uskonkysymyksiin

Junkkaala huomautti, että ”elämän realiteetit” ovat tulevaisuudessakin kristillisen uskon puolella.

– Myös 40 vuoden päästä edelleen kuollaan. Se on kova juttu. Kuoleman edessä kristillinen usko on kohdattava. Kuolema ja kärsimys ovat Jumalan konsteja, jotka ihmisen kyllä pysäyttävät.

Vartiainen kysyi keskustelijoilta myös, mistä voimme ajassamme olla iloisia.

– Olen jo muutaman vuoden iloinnut siitä valtavasta viestistä, että Jumala on suunnitellut pelastuksen jo ennen maailman luomista. Tämä pelastus koskee koko maailmaa, Jokiranta sanoi.

Kemppainen sanoi iloitsevansa Jumalan pysyvyydestä.

– Päivänpolitiikka on kaltaiselleni suhteellisen klassisesti uskovalle kristitylle jotain ihan muuta kuin Jumala. Jumala pysyy samana, vaikka maailmassa kuohuu.

– Minua ilahduttaa syntien anteeksiantamus ja iankaikkisen elämän toivo. Jumalalla on vielä paljon kansaa kansamme joukossa, on paljon hiljaista uskoa, Junkkaala totesi.