Jumala johdatti vaellusriparilla

 

Jumala johdatti Eetun vaellukselle, jonka aikana hän tuli uskoon ja löysi ystävän.

Kaikki alkoi joskus viidennellä tai kuudennella luokalla, kun näin koulun käytävillä vaeltelemassa tytön, joka näytti jotenkin tutulta. Tuolloisen suunnattoman ujouteni vuoksi en kuitenkaan tytölle kehdannut mitään sanoa. En myöskään ollut vielä mitenkään suuresti mukana seurakunnan toiminnassa ja uskon asiat olivat minulle täysin vieraita. Itse mietin, miten ihmiset jaksavat uskoa johonkin niin typerään kuin Jumala. Mutta Jumala oli vasta päässyt kohdallani alkuun.

Vaikka näin tytön vain muutaman sekunnin verran, jäi hän pyörimään päähäni jopa muutamaksi vuodeksi. Silloin en ymmärtänyt, miten on mahdollista, että joku täysin tuntematon henkilö voi jäädä jotenkin niin vahvasti mieleen. Olin nimittäin täysin varma, että olin nähnyt tytön aikaisemminkin.

Sansa Neliöb. 14.11.-13.12. MJa

Vuodet vierivät, kasiluokka lähestyi loppuaan, ja vaellusripari läheni kovaa vauhtia. Silloin minussa oli alkanut heräillä pieni uskon siemen ja rukoilin Jumalalta, että saisin jonkun, joka voisi opettaa minulle mistä on kyse. En muistanut enää tarkasti tytön kasvoja, mutta muistin tämän olemuksen. Juuri kun sitä vähiten odotin, tämä samainen tyttö vuosien takaa päätyi minun isosekseni! Sain paremmin tutustuttua häneen.

Kauan odottamaani riparia edelti testivaellus, jolla testataan kamojen kunto ja tietysti myös oma kunto. Testivaellukseen mennessä meistä oli tullut hyviä kavereita ja tämän vuoksi jaksoin riparilla keskittyä Raamattuun ja muihin uskonasioihin. Testivaelluksen jälkeen saimme noin kuukauden aikaa valmistautua koitokseen. Lopulta riparista selviydyttyämme olimme kaikki kulkeneet pitkän matkan sekä fyysisesti että henkisesti.

Olin riparin aikana tullut uskoon ja tässä sitä nyt ollaan. Nyt tätä aikaa ajatellen käy mielessäni, että tämä taitaa olla osa Jumalan huumorintajua. Vitsi, joka kestää kauan ja loppua joutuu odottamaan mielenkiinnolla. Eikö ole hienoa ja jopa huvittavaa, miten Jumala jaksaa tehdä näin meistä järjettömiä asioita, jotka lopulta saavat aikaan jotain suurenmoista? Jumala myös on aina meidän kanssamme, keskuudessamme.

Teksti: Eetu Riihimäki
Kuva: Slavomir Ulicny/freeimages.com

Lue juttu kokonaisuudessaan Nuotta.comista!