Jeff Fountain: Sekularisaatio sai alkunsa reformaatiosta

Jeff Fountain puhuu Studia generalia -yleisöluonnolla Tampereella Teopoliksen auditoriossa maanantaina 13.11. klo 18.30–20.30.

Jeff Fountainin tavoitteena on avartaa kristittyjen ymmärrystä Raamatun vaikutuksesta Euroopan historiaan, lisätä tietoisuutta haasteista ja mahdollisuuksista, joita Euroopan kristitys kohtaavat tänään ja miten kristittyjen tulisi reagoida.

 

Jeff Fountain on Schuman Centre for European Studies -keskuksen perustaja. Keskuksen tavoitteena on avartaa kristittyjen ymmärrystä Raamatun vaikutuksesta Euroopan historiaan, lisätä tietoisuutta haasteista ja mahdollisuuksista, joita Euroopan kristityt kohtaavat tänään ja miten seurakuntien ja järjestöjen johtajien tulisi niihin reagoida. Tavoitteena on myös luoda laajempi kuva Euroopan tulevaisuudennäkymistä ja miten kristittyjen tulisi rukoilla ja rakentaa kaikilla eri osa-alueilla yhteiskuntaa, joka on Jumalan mielen mukainen. Keskuksen tavoitteena on myös luoda Euroopassa sosiaalista ympäristöä, joka on vastaanottavainen Raamatulle ja sen sanomalle.

Kutsu vaikuttamaan tätä päivää ja huomista varten

Jeff Fountain kertoo, että hänen kutsumuksensa on selkiytynyt vaiheittain. Alkujaan hänen tarkoituksensa oli työskennellä Euroopassa vain lyhyen aikaa kristillisessä lehdessä, joka siirtyi Youth With A Mission (YWAM) -järjestölle. Jeff tapasi tuolloin Romkjen, joka perusti Hollannin YWAMin samaan aikaan, kun työskenteli Corrie ten Boomin sihteerinä. Pari on ollut naimisissa jo 41 vuotta. Heillä on kolme aikuista poikaa ja 5 lastenlasta, kuudes syntyy tammikuussa.

Vuonna 1990 Jeff Fountainista tuli YWAM Euroopan johtaja.

– Siinä tehtävässä minun oli kysyttävä, mitä Jumalan suunnitelmat ovat Euroopan kohdalla ja miten Jumalan kädenjälki erottuu Euroopan historiassa, Fountain kertoo.

– Tuo haaste on ohjannut opetustyötäni ja toimiani lähes kolmen vuosikymmenen ajan, hän jatkaa.

Täytettyään 60 vuotta hän tajusi, että on aika siirtyä sivuun YWAMin johtajuudesta. Sen jälkeen hän perusti Schuman Center for European Studies -keskuksen.

Onko kristillisyys häviämässä Euroopasta?

– En usko keskiajalla huippunsa saavuttaneen kristinuskon olevan tuomittu häviämään horisonttiin sekularismin vallitessa. Ennemminkin kristinuskon tarina Euroopassa muistuttaa aaltojen sarjaa, jossa aallonpohja ja aallonharja vuorottelevat. Tunnumme elävän laskukautta, mutta näemme jo merkkejä seuraavasta nousukaudestakin, Fountain luonnehtii.

Kristinuskon laskukaudessa on positiivinen sivujuonne, sillä myös nimikristillisyys vähenee jättäen jälkeensä vahvemman, mutta pienemmän seurakunnan.

Fountainien olohuoneen ikkunasta näkyy pajupuu. Siinä oli ennen kaksi vahvaa haaraa, mutta myrsky halkaisi sen kahtia. Jeff tilasi asiantuntijat paikalle, jotka leikkasivat vahingoittuneet oksat pois. Jälkeen jäi vain suuri ruma tynkä.

– Kysyin, milloin he veisivät sen pois? Sain käskyn odottaa kevääseen.

­Keväällä sään lämmettyä uusia versoja alkoi ilmaantua vanhaan rungon tynkään ja aikanaan niistä kasvoi suuria vahvoja oksia. Nykyään puussa on paljon oksia, ei samanlaisia kuin ne vanhat jykevät haarat, mutta paljon eri suuntiin sojottavia oksia, joissa on paljon elämää kantavia lehtiä.

– Tajusin, että tämä on takapihan vertaus 2000-luvun seurakunnasta. Osa vanhoista rakenteista ei ole säilynyt ajallisissa myrskyissä, mutta uusia alkuja on syntynyt — uusia seurakunnan muotoja, uusia ilmaisutapoja, jotka eivät ehkä muistuta niitä vanhoja lainkaan, mutta silti ne kantavat elämää.

Vanhojen hupenevien muotojen rinnalle on ilmaantunut paljon uusia muotoja, jotka nostavat päätään Euroopassa. Näitä tuoreita muotoja ovat muun muassa Anglikaanisessa kirkossa virinnyt uusi liikehdintä; useisiin Euroopan kaupunkeihin syntyneet megakirkot, joissa on tuhansia jäseniä; kodeissa kokoontuvat seurakunnat, joiden kokoa kukaan ei tiedä; uusien eurooppalaisten muodostamat maahanmuuttajaseurakunnat alueilla, joista vanha väestö on muuttanut pois; ja jopa kotiseurakunnat, joita entiset muslimit ovat perustaneet. Nämä kaikki ovat merkkejä uusiutumisesta.

– Kukaan ei tiedä, miltä nämä näyttävät tulevaisuudessa. Sotkuista ehkä, mutta paljon elämää, Fountain arvelee.

Mihin kristittyjen pitäisi keskittyä nyt?

Kohtaamme nykyään Euroopassa suuria haasteita — niin taloudellisia, poliittisia kuin sosiaalisiakin haasteita, unohtamatta ympäristöongelmia ja kysymyksiä uskonnon asemasta.

– Se, miten me seurakuntana vastaamme näihin haasteisiin muokkaavat uskottavuuttamme tulevaisuudessa. Tuleeko evankeliumi lihaksi siinä, että kohtaamme tarvitsevia, joilla on taloudellisia vaikeuksia? Voimmeko toimia suolana ja valona näinä poliittisesti vaikeina aikoina, kun eilisen ideologiat eivät kykene vastaamaan tämän päivän haasteisiin?

Alkuseurakunta rakensi uskottavuutta tavoittamalla omien piiriensä ulkopuolella olevia uhrautuvalla rakkaudella ja myötätunnolla. Nykyiset haasteemme ovat mahdollisuuksia elvyttää evankeliumin uskottavuutta.

– Haluamme, että Eurooppa on yhtenäinen ja monimuotoinen. Voimme seurakuntina osoittaa tässä tietä kansoille ainoastaan omalla esimerkillämme. Emme voi olettaa poliitikkojen virvoittavan Euroopan sielua, sillä sielun hyvinvoinnin, identiteetin ja arvojen lähde on evankeliumi, siksi se on uskovien yhteisöjen tehtävä, Fountain painottaa.

Jeff Fountain kertoo, että meidän tulee muistuttaa siitä, mikä on tehnyt Euroopasta sen, mitä se on tänään. Eurooppalaiset arvot: ihmisarvo, vapaus, tasa-arvo ja solidaarisuus korostuvat meidänkin omissa ympyröissämme ja herättää kuvittelemaan, millainen Eurooppa heijastaisi Jumalan luonnetta.

– Isä meidän -rukouksen sanoin voimme rukoilla: ”Tulkoon sinun valtakuntasi, tapahtukoon sinun tahtosi niin Euroopassa kuin taivaassa.”

Reformaatio käynnisti sekularisaation

Tänä vuonna reformaatiosta tuli kuluneeksi 500 vuotta. Meidän on hyvä pohtia, miten perustavanlaatuisesti tämä mullistus kirkon historiassa on vaikuttanut myös kirkon ulkopuolella politiikkaan, talouteen sosiaaliseen- ja hengelliseen elämään.

Näemme selkeät vaikutukset yhä tänäänkin, vaikka monet aiemmin protestanttiset valtiot ovatkin nykyään laajalti sekularisoituneita. Joillekin voi olla yllätys, että sekularisaatio sai oikeastaan alkunsa reformaation myötä. Yhdessä yössä monet luostarit sekularisoituivat. Munkit ja nunnat astuivat ulos kaduille. Luostarirakennuksiin tuli kirjastoja, hostelleja, lastenkoteja, ammusvarastoja, kaupallisia keskuksia ja paljon muuta.

Sekularisaatio (termi oli alun perin kirkollinen) kävi läpi erilaisia vaiheita, joissa lopulta Jumala työnnettiin syrjään ja sekulaari-sanaa käytetään ilmaisemaan elämää ilman Jumalan huomioimista.

Jotkut näkevät sekularisaation ihmiskunnan päätepisteenä. Mutta kasvava ja kalvava tietoisuus sekularismin tuomasta tyhjyydestä, joka johtuu näkymättömän kieltämisestä ja huomiotta jättämisestä. Se herättääkin kysymyksen, voiko sekularismi ylläpitää kestävää kehitystä? Sekularismi on omaksunut kristillisestä pohjasta kumpuavia arvoja, mutta ne eivät uusiudu ilman hengellistä yhteyttä. Todellisuudessa sekularismi on loinen.

– Charles Taylorin monumentaalinen työ, Sekulaarinen aika, käy läpi sekularisaation kehitystä vuosisatojen aikana. Taylor päättelee, että olemme astumassa uuteen hengellisen aikakauteen, jonka kauaskantoisia vaikutuksia ei vielä voi tietää, Jeff Fountain päättää.