Iranilainen lähetystyöntekijä Reza elää keskellä suurta satoa

Karatemestari, sotilas ja Teheranissa näyttämötaidetta opiskellut iranilainen Reza elää keskellä kirkkohistorian suurta hetkeä. Monet suljetuista maista lähteneet ihmiset ottavat vastaan evankeliumin.

Nykyisin hän on Kylväjän lähetystyöntekijä, jonka tukikohtana on Samosin saarella sijaitseva Toivon talo. Pakolaisten on helppo luottaa Rezaan, sillä hän on kulkenut heille tuttuja polkuja.

– Lapsuuteni loppui, kun isä otti toisen vaimon ja lähti. Minun oli mentävä tehtaaseen töihin.

Pojan mielessä alkoi pyöriä kysymyksiä, millainen Jumala lopulta on. Kysymykset olivat kuitenkin syntiä ja ne vaiennettiin.

Vuonna 1979 valtaan noussut teokraattinen hallitus sulki kaikki alkoholin anniskelupaikat. Rezan ystävän isä oli jäänyt kiinni alkoholin käytöstä ja roikkui köyden jatkeena julkisessa teloitusnäytöksessä. Ruumista katsellessaan Reza päätti ryhtyä myymään väkijuomia. Kapina uskontoa vastaan oli tehnyt hänestä uhmakkaan.

Pimeän viinan myyminen oli hyvä bisnes, mutta myös äärettömän vaarallista, eikä kapinointi lopulta tuntunut johtavan mihinkään.

Retki maailman luomiseen

Reza rakasti lukemista ja kävi mielellään Teheranin kirjakaupoissa katselemassa, mitä ne olivat ottaneet myyntiin. Erään kirjan kannessa ei mainittu lainkaan tekijän nimeä.

– Ostin sen ja aloin lukea.

Kirja alkoi maailman luomisesta. Rezasta tuntui kuin Jumala olisi näyttänyt hänelle kädestä pitäen, kuinka hän loi tähdet, eläimet, ihmiset – kaiken kauniin, mitä maailmassa on. Tässä ihmeellisen kauniissa paikassa ihminen lankesi syntiin.

Ääni, joka oli luonut universumin, puhui nyt minulle.

– Jumala lähti etsimään luomiaan ihmisiä kuin isä, Reza kertoo liikutuksen karhentamalla äänellä.

Lukeminen eteni Matteuksen evankeliumin kohtaan, jossa sanotaan: ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te, jotka teette raskasta työtä ja kannatte taakkoja, niin minä annan teille levon.”

– Sanat koskettivat. Ääni, joka oli luonut universumin, puhui nyt minulle. Se puhui lepoa.

Puoli vuotta piilopulloja myytyään Rezan naapuri kutsui häntä mukaan nuorten tilaisuuteen.

Reza ei ollut koskaan käynyt kirkossa eikä tiennyt, että Iranissa eli suuri kristittyjen vähemmistö. Hän uskaltautui sisälle ja hämmentyi kuullessaan ihmisten ylistävän Jumalaa hänen omalla kielellään. Lapsena hän oli ajatellut, ettei Jumala osaa persiaa vaan ainoastaan arabiaa.

Lapsuuden kysymykset Jumalan olemuksesta nousivat uudelleen mieleen. Pastori aloitti puheen. ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te, jotka teette raskasta työtä ja kannatte taakkoja, niin minä annan teille levon.”

Kummalliset jalat

Pastori jatkoi puhumalla ikeestä, joka oli kevyt. Ikeen jakoi Vapahtaja, jonka seurassa sielu löytäisi levon.

Reza tuli levottomaksi ja halusi pois. Ovella joku ojensi hänelle lipun elokuvaan, joka esitettäisiin kirkolla seuraavalla viikolla. Reza opiskeli Teheranin yliopistossa käsikirjoittamista ja rakasti elokuvia, mutta ei silti aikonut tulla näytökseen. Hän ei uskaltanut.

Esityspäivänä hän tunsi, kuinka joku työnsi häntä kohti kirkkoa.

– Jalkojeni oli pakko kuljettaa minut penkkiin saakka!

Kankaalla alkoi pyöriä Jeesus-filmi. Lempeä valkoiseen kaapuun pukeutunut mies ei lyönyt eikä ampunut ketään. Ei tappelun tappelua.

– Olin pettynyt ja ihmettelin, kuka tällaista viitsii katsoa.

Elokuvan viimeinen repliikki katkaisi ärtyneet ajatukset. Reza kuuli jälleen sanat: ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te, jotka teette raskasta työtä ja kannatte taakkoja, niin minä annan teille levon.”

Rezan vastarinta murtui ja hän rukoili: ”Annan itseni sinulle, tee elämälläni mitä haluat.”

– Olin väkivaltainen katupoika, mutta lensin kotiin kuin lintu. Kerroin evankeliumin kaikille – yliopistossa, töissä tehtaassa, naapureille ja perheenjäsenille. Sillä oli hintansa. Sain selkääni, mutta minua ei pysäyttänyt mikään.

Kovin helppoa ei Rezan pahoinpiteleminen ollut, sillä hän oli harrastanut lapsesta saakka karatea. Neljä mestaruutta ja mittava ura valmentajana tekivät hänestä kuuluisan. Niissä piireissä Kristuksesta kertominen oli kaikkein vaikeinta, mutta senkin hän lopulta teki.

Rukous kivääri kädessä

Shaahin vallan kaaduttua Iran päätyi sotaan Irakia vastaan. Taistelut vaativat arviolta miljoonan ihmisen hengen. 18 vuotta täyttäneiden miesten oli mentävä armeijaan ja rintamalle.

Reza valittiin erikoisjoukkoihin. Hänet opetettiin pudottautumaan lentokoneesta ja helikopterista vihollisen kohteeseen. Hän oppi myös erinomaiseksi ampujaksi ja sai rintamalla käteensä järeän rynnäkkökiväärin.

Reza istui sotilasvuoteellaan ase kädessään ja rukoili. ”Herra, tämä on sinun ongelmasi, ei minun. En halua ampua ketään. Voin kuolla, mutta en halua tappaa.”

Seuraavana päivänä hänelle ilmoitettiin, ettei häntä lähetetäkään rintamalle, vaan toimistoon. Alikersantti sanoi: ”Olet taitava konekirjoittaja ja sinulla on ajokortti. Anna se ase tänne ja lähde naputtelemaan!”

– Minun ei tarvinnut ampua laukaustakaan.

Salainen raamattupaino

Iranissa persiankielisen Raamatun omistaminen, painaminen ja levittäminen on kiellettyä. Reza luki Open Doors -järjestön perustajan Veli Andreaksen elämäntarinan, jossa kerrottiin miljoonien Raamattujen salakuljettamisesta Itä-Eurooppaan.

Hän alkoi miettiä ja rukoilla. Pian hänen kodistaan käsin pyöritettiin raamattujakelua.

– Lähetimme raamatunosia joka puolelle maata henkilöautoilla, busseilla ja postin kautta. Tarve oli valtava, sillä seurakunnat kasvoivat.

He halusivat luettelon henkilöistä, jotka olivat mukana. En kertonut mitään.

Lopulta hallitus löysi Rezan, ja hän joutui vankilaan. Verkostoa ja välineitä viranomaiset eivät kuitenkaan löytäneet.

– He kiduttivat minua ja halusivat luettelon henkilöistä, jotka olivat mukana. En kertonut mitään.

Hiljaisina hetkinä Reza muisteli Apostolien tekojen tarinaa enkelistä, joka avasi Paavalille ja Silaalle tyrmän ovet. Hän rukoili avainta, jolla pääsisi ulos.

– Psalmia 139 muistellessani oivalsin, että vankila ei ole vankila, sillä Jeesus on siellä kanssani. Hän antoi minulle avaimen, jolla sain päästää sisälle Kristuksen valon.

Ilmapiiri Rezan ympärillä kiristyi, ja viranomaiset käskivät hänen poistua maasta.

– Sanoin, etten lähde kotimaastani. Seurakuntien johtajat saivat kuitenkin pääni kääntymään. Ellen lähtisi, joutuisimme kaikki kärsimään.

Reza muutti Turkkiin ja sai siellä töitä nuorten ja opiskelijoiden parissa toimivasta järjestöstä. Lopulta hän päätyi Suomeen tekemään persiankielisiä ohjelmia Sat7 Pars -satelliittitelevisiolle. Ohjelmia syntyi yhteensä yli tuhat. Runsas katsojapalaute kertoi, että niitä seurattiin monissa maissa, joissa oli persiaa puhuvaa yleisöä.

Teheranin opit käyttöön

Kolme vuotta sitten Reza kutsuttiin Lähetysyhdistys Kylväjän lähetystyöntekijäksi ensin Ateenaan ja sitten Samosin saarelle. Työn tukikohtana toimiva Toivon talo sijaitsee parin kilometrin kävelymatkan päässä suuresta aidatusta pakolaiskeskuksesta. Keskus on saanut mediassa karsaita arvioita olosuhteista, joissa sen asukkaat elävät.

Reza vierailee tiiminsä kanssa pakolaisleireillä ja vie mukanaan esimerkiksi puhdasta vettä ja pelaa asukkaiden kanssa ulkopelejä. Torstaisin Toivon talolla järjestetään hengellistä ohjelmaa ja tarjotaan lounas. Kristinusko herättää kiinnostusta, ihmiset haluavat keskustella ja tutustua Raamattuun.

– Monet pyytävät saada kasteen, Reza kertoo.

Hän pitää yhteyttä kääntyneisiin ainakin siihen saakka, että he ovat löytäneet uusissa kotimaissaan seurakunnan. Välimatkan kasvaessa hän tukee ja opettaa heitä internetin välityksellä.

Saarella Rezaa vedetään joka suuntaan.

– Arabejakin on tullut luokseni valtavasti. He kutsuvat minua Baba Rezaksi ja halaavat minua. Myös egyptiläisiä koptikristittyjä on tullut pyytämään rukousta. Kun persiankieliset näkevät tämän, he tulevat vähän mustasukkaisiksi ja haluavat itsekin rukousta.

Illat venyvät pitkiksi, ja teetä kuluu paljon.

Artikkeli on julkaistu Kylväjä-lehdessä 3/25.

Lue uusin Kylväjä-lehti täältä.