Tunnin setti musiikkia ja puhetta. Loppuaika yhdessäoloa ja hyvää ruokaa.
Kuukauden viimeisenä perjantai-iltana Vantaan Minttukirkossa tuoksuu pizza. Siellä täällä vilahtaa vihreä paita, jossa lukee sanat ”rakastettu” ja ”arvostettu”. Noihin kahteen sanaan kiteytyy seurakunnan slogan, mutta paidoilla luodaan myös tiimihenkeä ja viestitään uusille tulijoille, ketkä toimivat palvelutehtävissä.
– Ajatus noin 25–50-vuotiaita tavoittavasta toiminnasta syntyi jo useampi vuosi sitten. Tuolloin kävimme Vammalan helluntaiseurakunnassa katsomassa mallia vastaavanlaisista illanvietoista. Pandemia kuitenkin sotki suunnitelmat niin, että pääsimme starttaamaan Pizzakirkot vasta tänä syksynä, Vantaan Minttukirkon pastori Mira Kariluoto sanoo.
Illan kulkuun kuuluu tunnin setti musiikkia ja puhetta, minkä jälkeen siirrytään nauttimaan yhteydestä pizzeriasta tilatun pizzapinon äärelle. Aikuisille suunnatun ohjelman ajaksi alle kolmevuotiaille on järjestetty lastenhoito ja isommille lapsille Pizzakirkko Kids, jossa on mukavaa tekemistä.
– Puheet asettuvat tyyliltään saarnan ja luennon välimaastoon.
Pienilläkin uusilla asioilla voi saada seurakuntaelämään hyvää sykettä.
Uskallus kokeilla uutta on poikinut hyvää noin 350-jäseniseen helluntaiseurakuntaan.
– Ensimmäisessä Pizzakirkossa oli noin 40 lasta ja 50 aikuista, joista monia en ole nähnyt seurakuntayhteydessä vuosiin, Kariluoto iloitsee.
Hänen mukaansa parasta onkin juuri se, että uudenlaisilla keinoilla on mahdollista tavoittaa seurakuntayhteydestä pois jääneitä takaisin. Osa heistä on löytänyt Pizzakirkosta oman palvelutehtävänsä. Myös lasten suuri määrä ilahduttaa.
– Pienilläkin uusilla asioilla voi saada seurakuntaelämään hyvää sykettä. Meillä esimerkiksi kirkkokahvit jäivät aikanaan tauolle kesäisin, mikä vähensi yhteyden kokemusta. Sitten keksimme, että jätskituutit vain jakoon ja juttelemaan.
Ongelmatilanteet kannattaakin Kariluodon mukaan nähdä mahdollisuuksina löytää uusia luovia ratkaisuja.
Salon helluntaiseurakunnassa puolestaan on aloitettu tänä vuonna Neljän kirkko. Se järjestetään nimensä mukaisesti iltapäiväneljältä sunnuntaisin, kahdesti keväällä ja kahdesti syksyllä.
– Idea syntyi, kun mietimme, miten saisimme aktivoitua 30–50-vuotiaita paremmin mukaan seurakunnan toimintaan. Kaipasimme myös tilaisuutta, jonne olisi helppo pyytää uusia ihmisiä mukaan, idean isä ja vapaaehtoistyöntekijä Hannu Nissinen kertoo.
Salon helluntaiseurakuntaan kuuluu noin 400 jäsentä, joista lähes puolet on yli 60-vuotiaita. Kolme-nelikymppiset tipahtavat helposti seurakuntayhteydestä, jos he eivät löydä nuorteniltavuosien jälkeen omaa paikkaansa.
Neljän kirkossa tarjoillaan bändimusiikkia. Mukana on myös vieraileva artisti tai puhuja, joka kertoo uskoontulostaan tai siitä, miten usko on vaikuttanut hänen elämäänsä. Rukouspalvelu on käytettävissä koko tilaisuuden ajan. Illan päätteeksi kahvitellaan kiireettömästi.
– Palautteen mukaan juuri tällaista tarvitaan. Kävijöissä on ollut ihan ”pystymetsästä” tulleita uusia ihmisiä.
Parasta on, että ihmisiä on tullut uskoon.
Neljän kirkko on koko Nissisen perheen yhteinen juttu 8–13-vuotiaita poikia myöten. Valmisteluihin, lavan rakentamiseen ja musiikkiin tarvitaan kaikkia.
– Tällainen toiminta voikin parhaimmillaan tarjota luontevan paikan olla vastuussa ja kokea yhdessä tekemisen iloa, Nissinen rohkaisee.
Samalla hän näkee juuri siinä suurimman haasteen.
– Tarvitaan tarpeeksi apuvoimia, muuten homma käy liian raskaaksi.
Oulun helluntaiseurakunnan monikulttuurisessa Iltakirkossa sunnuntaisin ylistetään aina suomeksi ja englanniksi. Kokousta saa tulla johtamaan huppari päällä. Puheet ovat lyhyitä, evankelioivia ja sellaisia, että niistä jää ajattelemisen aihetta.
– Iltakirkossa annetaan tilaa kokeilla, uudistaa ja oppia. Siellä voi harjoitella vaikkapa juontamaan ensimmäistä kertaa, seurakuntapastori Juan Castillo rohkaisee.
Iltakirkkoja on järjestetty nyt neljä vuotta sunnuntaisin lukuun ottamatta ehtoollissunnuntaita. Toiminta on tarkoitettu erityisesti 25–40-vuotiaille.
– Se on kaikkein haastavin ikäryhmä, koska juuri silloin elämässä on pieniä lapsia, isoja muutoksia, erilaisia tarpeita ja myös erilaisia kutsumuksia. Ruuhkavuosissa jäädään helposti pois seurakuntayhteydestä.
Juuri siksi Oulussa on haluttu panostaa erityisesti siltoihin, eli siirtymävaiheisiin seurakunnan eri toimintamuotojen välillä.
Iltakirkko on tavoittavaa työtä, kuin avoinna oleva ovi seurakuntaan. Tärkeintä on kohtaaminen.
– Kävijöitä on keskimäärin 20–30, mikä on tietysti hyvin vähän yli 1 200 jäsenen seurannassamme. Mutta sunnuntaiaamun isossa jumalanpalveluksessa voi helposti jäädä kohtaamatta, Castillo muistuttaa.
– Parasta on, että ihmisiä on tullut uskoon. Juuri siksi uusiakin konsepteja kannattaa kokeilla rohkeasti.
