Elämäntaito: Päivi Niemi: ”Hetken hyvä kannattaa maksimoida” Ihmisiä ja ilmiöitä: Suomen viihteessä kristinusko näkyy useimmiten joko ahdistavana uskontona tai mitäänsanomattomana harrasteluna

Hekkalat tuovat toivon Ukrainan romanikyliin

 

Kirsi ja Veikko Hekkala ovat perustaneet Karpaattien vuoriston kyliin naistenpiirejä, pyhäkouluja ja esikouluja. Romanien itsetunto on alkanut nousta, kun he ovat oppineet näkemään itsensä Jumalan luomina ja arvokkaina.

Tavallisesti Fidan lähetit Kirsi ja Veikko Hekkala ovat kotonaan Ukrainassa Ŭzhorodin kaupungissa, mutta nyt heidän iloiset äänensä kaikuvat Suomen-kodissa. Heidät kutsuttiin monien muiden lähettien tavoin takaisin Suomeen, kun koronapandemia alkoi. Tietoa paluupäivästä ei ole. Yhteys Ukrainaan on kuitenkin auki.

– Olemme yhteydessä paikallisiin joka päivä ja tsemppaamme heitä, Kirsi Hekkala kertoo.

SRO Naistenpäivät neliöb. 25.-31.3.

Veikko Hekkala koki jo nuorena Jumalan kutsuvan häntä auttamaan Itä-Euroopan romaniveljiä. Opettajana työskennellyt Kirsi tuli mukaan pariskunnan mentyä muutamia vuosia sitten naimisiin. Hekkalat tekevät perhe- ja lapsityötä Ukrainan romanikylissä. He koordinoivat pyhäkouluja, esikouluja ja naistenryhmiä.

”Monilla lapsilla ei ole edes kenkiä”

Romanit kohtaavat Itä-Euroopassa rasismia ja ovat valtaväestöön nähden hyvin köyhiä.

– Puutetta on kaikkialla. Monilla lapsilla ei ole edes kunnollisia vaatteita tai kenkiä. Olen nähnyt talvella lapsia pyhäkoulussa pelkät shortsit jalassaan, Kirsi kuvailee.

Toinen vakava ongelma romaniyhteisöissä on koulutuksen puute. Hekkaloiden mukaan suurin osa alueen romaniväestöstä on lukutaidotonta.

– Perheessä voi olla niin, että isovanhemmat, vanhemmat ja lapset ovat kaikki lukutaidottomia, Veikko toteaa.

Vanhempien, jotka eivät ole itse saaneet koulutusta, on vaikea ymmärtää sen tärkeyttä. He eivät lähetä lapsiaan kouluun. Lasten kouluvalmiuksia vahvistetaan esikouluissa ja pyhäkouluissa.

– Meillä on pyhäkouluja, joiden oppilaista suurin osa ei käy koulua lainkaan. Siksi on tärkeää, että pyhäkouluissa opetetaan perustaitoja, Kirsi korostaa.

Iso osa Hekkaloiden työstä on sitä, että he pyrkivät kohottamaan romanien itsetuntoa.

– Kun romanikylään syntyy lapsi ja hän elää köyhyydessä, näkee vanhempiensa epätoivon ja kuuntelee heidän puheitaan, hänestä kasvaa ihminen, joka kokee, ettei ole mitään. Jos lasta ei kukaan rakasta, hänen identiteettinsä kuolee. Romaneille on tärkeää tehdä selväksi, että Jumala on luonut heidät ja rakastaa heitä. Silloin he ymmärtävät olevansa arvokkaita. Tämä vie pitkään, mutta on mahtava nähdä tenavia, joiden silmät alkavat loistaa, kun he tajuavat, että ovat ihan ok tyttöjä ja poikia, Veikko kertoo hymyillen.

Kun autat naista, autat perhettä

Idea työstä romaninaisten parissa syntyi pari vuotta sitten, kun Kirsi Hekkala luki Raamatusta Tiituksen kirjettä.

– Siinä Paavali kehottaa Tiitusta opettamaan vanhempia naisia, jotta he voisivat opettaa nuorempia naisia olemaan hyviä vaimoja ja äitejä. Tästä heräsi ajatus naistenpiirin aloittamisesta, Kirsi kertoo.

Ensimmäinen naistenpiiri perustettiin unkarinkieliseen Kholmokin kylään. Siinä käy 9-50 -vuotiaita naisia, myös teiniäitejä lastensa kanssa. Piirissä opetetaan Raamattua, elämäntaitoja ja käsitöitä. Uusien taitojen oppiminen vahvistaa naisten itsetuntoa.

– On ollut ihanaa huomata, että katseet, jotka ovat olleet maassa, ovat alkaneet nousta ja naiset ovat pikkuhiljaa löytäneet itsensä, Kirsi kertoo.

Myös Pasikan vuoristokylässä vuoden ajan toimineessa ryhmässä opetetaan kädentaitoja.

– Ryhmä suorastaan räjähti käsiin! Se alkoi kuuden naisen voimin, mutta kun kylän muut naiset näkivät, mitä toiset olivat tehneet, he tulivat kateellisiksi. Pian monet tulivat kyselemään, että ’saavatkos hekin oppia virkkaamista’. Nyt ryhmässä on jo nelisenkymmentä naista, eivätkä kaikki mahdu luokkatilaan. Ryhmä on jouduttu jakamaan kahtia.

Naistenpiirien tarkoituksena on rohkaista romaninaisia, joiden asema yhteiskunnassa on huono. Tavoitteena on myös kouluttaa äitejä opettamaan lapsilleen kouluvalmiuksia.

– Naistenpiireissä romaninaiset oppivat vähitellen ymmärtämään, että he ovat arvokkaita ja voivat vaikuttaa omaan elämäänsä. Kun he pääsevät oppimaan uutta, he alkavat ajamaan myös lastensa etuja. Kun autat naista, autat koko perhettä, Kirsi toteaa.

Yhteistyössä on voimaa

Romanityö pitää sisällään monia erilaisia muotoja hengellisestä työstä ruoka-apuun. Veikko Hekkalan mukaan niiden yhteensovittaminen vaatii Jumalan johdatusta.

– Jos erilaiset asiat pystytään ottamaan mukaan työhön viisaasti ja rukoillen, ne voivat palvella seurakuntia ja ihmisten johdattamista pelastukseen. Jumalan tarkoitus on, että nyt kun meillä on materiaaleja, voisimme käyttää niitä oikein. Se onnistuu vain, jos teemme yhteistyötä paikallisten kanssa. Yhteistyössä on voimaa!

Hekkalat kannustavat romaneja osallistumaan eri työmuotojen vetämiseen. Lisäksi yhteistyötä tehdään seurakuntien ja Elämä ja Valo -yhdistyksen kanssa, jonka puheenjohtajana toimii pastori Sergei Latsko.

Voimaa Hekkaloille ammennetaan myös Suomesta käsin, ovathan he Nurmijärven helluntaiseurakunnan lähettejä. Myös pyhäkoulujen opetusmateriaaleja tehdään Suomessa vapaaehtoisvoimin.

– Meitä rohkaisee se, että tiedämme monien tukevan meitä ja rukoilevan puolestamme, Veikko toteaa hymyillen.

Tarve laittaa liikkeelle

Mikä saa Hekkalat tekemään työtä romanien parissa monista haasteista huolimatta?

– Paavali sanoo: ’Minä en voinut olla tottelematta taivaallista näkyä’. Se näky on avuntarve, Veikko huudahtaa ja nostaa kädet ilmaan. – Kun nälkäisellä ei ole leipää ja hän elää toivottomuudessa, se saa meidät liikkeelle ja antaa potkua silloin kun tuntuu siltä, ettei mistään meinaa tulla mitään.

Hekkalat unelmoivat romanien hengellisestä kasvusta.

– Haaveilen siitä, että naiset alkavat toimia ja heistä kasvaa hengellisiä ihmisiä, jotka voivat olla esimerkkeinä muille naisille ja johdattaa heitä uskoon. Nyt korona-aikana olemme jo saaneet nähdä, kuinka naiset ovat alkaneet ottaa vastuuta: he ovat auttaneet ruokajakelussa ja jopa uusi naisten ryhmä on perustettu Radvankan romanikylään, Kirsi kertoo.

Myös Veikko toivoo, että romanien keskuudesta kasvaisi uusia johtajia.

– Jumala on jo asettanut kyliin pyhäkoulunopettajia ja pastoreita ja uskon, että Hän tulee näin tekemään jatkossakin.

Itä-Euroopan romanikylissä on talvella puutetta niin polttopuista kuin ruoastakin. Fidan Toivon Kipinä -joulukampanja kertoo Jumalan rakkaudesta ja muutoksen mahdollisuudesta.  

Teksti: Helena Utti ja Milla Suonio Kuva: Arto Karvonen