Kirjoittanut
24.5.2002 Eritrean hallitus sulki kaikki muut kuin ortodoksiset, luterilaiset ja katoliset kirkot. Se on johtanut äärimmäiseen vainoon. Peterin* kirje tarjoaa ainutlaatuisen katsauksen kristittynä elämisen vaarallisuuteen Eritreassa.
Kristukselle eläminen on tietoisesti tekemäni päätös. Päätän kulkea tätä tietä joka päivä, vaikka tiedän, millaiset vaikeudet minua odottavat. Olen aloittanut matkani, jolla aion olla uskollinen kuolemaan asti. Jumalaan uskovana ja Raamattua opiskelevana ymmärrän, että elän tätä elämää vieraana ja olen matkustajan tavoin täällä vain läpikulkumatkalla. Kotini ja kotimaani eivät ole täällä tai tässä elämässä.
En välitä paljonkaan siitä, mitä tässä elämässä tapahtuu. Haluaisin toki hyvinvointia ja onnellisuutta, mutta ne eivät ole pysyviä. Pääasia on minua odottava ikuinen elämä. En tule koskaan muuttamaan ajattelutapaani. Jeesus osoitti rakkautensa ristillä kärsiessään vuokseni. Minä näytän rakkauteni Häntä kohtaan pysymällä uskollisena vaikeuksissani. On tärkeää muistaa, että meillä on Jeesus, joka tuntee kaikki kärsimyksemme. Katso siis Jeesukseen aina kohdatessasi vaikeuksia. Hän koki vielä suurempia haasteita. Häntä he eivät voi viedä meiltä. He voivat tehdä elämästämme vaikeaa, mutta he eivät voi riistää meiltä totuutta.
”Heidän silmissään olet roskaa”
Sinua tullaan kohtelemaan toisen, kolmannen tai jopa neljännen luokan kansalaisena. Perheesi ei välttämättä hyväksy sinua. Taloudellisesti, fyysisesti ja henkisesti sinua joskus tukeneet kääntävät sinulle selkänsä. Vanhempasi tulevat pilkkaamaan ja ahdistelemaan sinua. Heidän mielestään petit heidät valitessasi Kristuksen.
Joudut perheesi ja yhteisösi silmätikuksi ja kuulet asioita, jotka sattuvat enemmän kuin keppien iskut. Sanojen lisäksi ihmisten silmät ovat satuttavia keppejä. Vaikka he eivät sanoisi mitään, heidän asenteensa paljastaa heidät. Ymmärrät pian, mitä he ajattelevat. Heidän silmissään olet roskaa.
”Millaista vaino olisi, jos veljet ja sisaret eivät rukoilisi puolestamme?”
Jos kieltäydyt tekemästä jotain työpaikallasi, pomosi tulee aina sanomaan, että se johtuu uskostasi. Ihmiset eivät hyväksy sinua tai sanomisiasi helposti. Pomosi voi erottaa sinut tai sulkea sinut ulkopuolelle silloin, kun häntä huvittaa. Jos uskosi vaatii vääryydestä huomauttamista, työtoverisi välttelevät sinua. Jos vastustat kiusausta osallistua johonkin epäoikeudenmukaiseen, et jatka enää samassa asemassa – sinut alennetaan.
Pidätys, valvonta ja pelko
Joudut ajattelemaan pidätyksen mahdollisuutta aina, kun lähdet uskovien kokoontumiseen. Sinun on mietittävä, kannattaako lähteminen. Jos päätät lähteä, joku valvoo sitä aina. Joudut kyseenalaistamaan kaiken tekemäsi ja arvioimaan, millaisen viestin se lähettää sinua valvoville uskomattomille. Joskus tuntuu, että pidätys vapauttaisi sinut. Mielemme ovat usein täynnä huolta ja pelkoa.
Jumala tunnetaan sanan ja kärsimyksen kautta.
Heidän on helpoin pidättää sinut, jos he löytävät sinut kristittyjen kokoontumisesta. Vaikka paikalla olisi vain kaksi tai kolme osallistujaa, he pidättävät sinut nähdessään teidän lukevan Raamattua tai rukoilevan. ”Valvojia” on lähes joka kadulla. Heitä on käsketty ilmoittamaan kaikista kokoontumisista, ja kieltäytyminen tai epäonnistuminen johtaa pidätykseen myös heidän kohdallaan. Pidätyksen todennäköisyys on suuri, jos olet seurakunnan johtaja.
Vahvana rukousten takia
Meistä kuitenkin säteilee toivoa ja valoa, ja jotkut näkevät sen. He näkevät osan Kristusta meissä. He näkevät onnellisuutemme ja rauhamme. Riemuitsemme, vaikka kärsimme. Kodeissamme ei ole mitään, mutta olemme kiitollisia Jumalalle. Meidän toivomme ja ilomme ei perustu siihen, mitä meillä on tai ei ole.
Ennen kerroimme evankeliumia ihmisille, nyt he tulevat luoksemme kysymään kysymyksiä. Päämäärämme tässä maassa on, että Jumala tavoittaa ihmisiä. Se ei riipu seurakunnan vapaudesta tai vainon lakkaamisesta. Haluamme kaikkien eritrealaisten kuulevan evankeliumin. Sitä varten tarvitsemme oven, josta evankeliumi pääsee kulkemaan.
Jeesus saattaa palata, ennen kuin he kuulevat evankeliumin. Meidän kutsumme on kertoa heille hyvä uutinen. Sen jälkeen Pyhä Henki voi tehdä heissä työtään. Heidän on valittava, lähtevätkö he mukaan vai kävelevätkö pois.
Tiedän, että on vaikeaa ajatella tulevia vaikeuksia. Mutta ajattele, millaista vaino olisi, jos veljet ja sisaret eivät rukoilisi puolestamme? Seisomme vahvoina, koska he jatkavat rukoilua puolestamme. Jumala kuulee heidän ja meidän rukouksemme, Hän kerää niistä jokaisen. Ei ole väliä, onko se pieni tai suuri. Jumala kuulee kaiken, vaikka se ei vaikuttaisikaan tärkeältä.
Kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa.
Lujana vainon keskellä
Jumalan Sanan mukaan kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen (Room. 8:28). Kohtaamamme vaino muuttaa meitä pysyvästi parempaan suuntaan. Ei siksi, että tapahtunut olisi hyvää, vaan sen vuoksi, että Jumala muuttaa sen hyväksi. Kyse on siitä, miten Jumala toimii, ei siitä, mitä meille tapahtuu.
Monet pysyvät lujina Jumalassa vainosta huolimatta. Veljet ja sisaret tuntevat Jumalan Sanaa paremmin. He ovat opiskelleet Sanaa, ja sen opeista on tullut meille totta. Monet tuntevat Jeesuksen tänään samoin, kuin he tuntevat toisensa. Olemme siis oppineet tuntemaan Jumalaa paremmin tänä aikana. Kirkoissa olimme kuulleet saarnoja Jeesuksesta. Nyt tunnemme Hänet henkilökohtaisesti omien kärsimystemme kautta.
Kirjeeni on tullut päätökseensä. Jätän sinulle nämä sanat Juudaksen kirjeestä: ”Hänen, jolla on voima varjella teidät lankeamasta ja riemun vallitessa asettaa teidät tahrattomina kirkkautensa eteen, ainoan Jumalan, hänen, joka on pelastanut meidät Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme kautta, hänen on kirkkaus, korkeus, voima ja valta, ennen aikojen alkua, nyt ja ikuisesti. Aamen.” (Juudas 1:24–25)
*Nimi on muutettu turvallisuussyistä.
Kuuntele podcast
Katso video
