Ihmisiä ja ilmiöitä: Pastori Matti Hernesaho: ”Jeesus ei ole teinipojille mikään vitsi” Hyvät: Arabien parissa lähetystyötä tekevä Aaron Ibrahim kertoo miten tehdä vaikutus muslimeihin: ”Elä niin kuin opetat”

Yhtä aikaa voimanpesä ja heikkohenkinen

 
Tom Säilä

Kirjoittaja Tom Säilä on Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen toiminnanjohtaja.

Työpaineet ovat ajaneet minut muutaman kerran tilanteeseen, jossa huomaan siirtyneeni ikään kuin vähän itseni ulkopuolelle pohtimaan, missä menee raja. Mitä kaikkea vielä jaksan kantaa ennen kuin kamelinselkäni lopullisesti katkeaa?

Voiko olla samanaikaisesti tehokkaan luova, huonosti yönsä nukkunut välkky, leppoisa talousviisas, kritisoitu sielunhoitaja ja muutosneuvotteluja pitävä kannustava esimies? Vaikka vieterini on venyttelyä kestänyt ja perusluonteeni on valoisa, en kaipaa kaikkeen takaisin, missä elämäni aikana olen ollut mukana.

IK-opisto Neliöb. 17.-30.6.

Puhuttelevan gospellaulun mukaansatempaavin sävelin olen lukemattomia kertoja hokenut itselleni: Lay it all down, at the feet of Jesus (Heitä kaikki pois, Jeesuksen jalkojen juureen).

Monenlaista on Jeesuksen jalkojen juureen tullut viskeltyä vuosikymmenten saatossa. Sitä ja tätä. Kaikkea mahdollista syntiä, murhetta ja sairautta, mitä ihmisen elämä sisällään pitää. Omia ja toisten.

Tunnustan sen. Olen aika hölmö Kristuksen seuraaja. Jätän murheitani rutinoidusti, ehkä ammattitaidonkin avittamana, taivaan ovelle. Kuitenkin hiippailen myöhemmin vaivihkaa nappaamaan niitä taas kannettavakseni. Samanaikaisesti saatan miltei kuulla Jeesuksen sanovan: ”Sinä olet nyt jo heittänyt minulle murheesi. Minähän kannan ne jo.” Antaisinpa niiden olla!

Tunnustan sen. Olen aika hölmö Kristuksen seuraaja.

Kannamme turhia murheita, juutumme liikaa tähän aikaan, siihen mitä itse näemme ja koemme. Usein tiedostammekin sen. Olemme samanaikaisesti levottomia, vaikka tunnemme rauhan lähteen. Olemme yhtä aikaa murheellisia, vaikka tiedostamme iankaikkisen ilon. Olemme heikkohenkisiä Jumalan voimapesiä. Yhtä aikaa. Heittäkää kaikki murheenne hänen kannettavakseen, sillä hän pitää teistä huolen. (1. Piet. 5:7)

On opeteltava yhä uudestaan heittämään, sysäämään ja työntämään kaksin käsin ja viskaamaan murhe pois niin lujasti kuin jaksamme. Ja mikä on kohteemme? Se on Hän, joka pitää meistä huolen. Se on Hän, joka ei ollut tehnyt syntiä, mutta tuli synniksi meidän edestämme. Se on Jeesus, Rauhanruhtinas. Sinne!

Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. (Matt. 11:28)

Ruumiissaan Jeesus kantoi jopa sinun syntisi ristinpuuhun. Sinun puolestasi. Syntien anteeksiantamus poistaa jo sen, mikä sinua eniten painaa. Tule, turhien kuormien kantaja. Yksi kantoi ne jo. Vapahtajasi antaa levottomalle levon.

Blogiteksti on julkaistu alun perin radiotyön ystävien Aalloilla-lehdessä 2/2023. Tilaa itsellesi lehdestä näytenumero.