Uskalla rakastaa

Kirkkohallituksen luotsaaman Parisuhteen palikat -hankkeen sivustolla ryhdyttiin viime keväänä julkaisemaan Rakkauden roihu-blogeja päivittäin. Tällä viikolla kukin kirjoittaja kirjoittaa teemalla Uskalla rakastaa. Blogeissa meitä kaikkia haastetaan rakastamamaan puolisoamme rohkeammin, ehkä enemmän kuin koskaan. Rakkaus edellyttää heittäytymistä ja riskin ottamista. Kun tarjoamme itsemme ja rakkautemme toiselle, altistumme samalla mahdolliselle torjunnalle tai rakkauden väärin käyttämiselle. Siksi rakastaminen sisältää aina haavoitetuksi tulemisen riskin.

Rohkeasti rakastaminen edellyttää tietoista valintaa. Kuhunkin puolisoiden väliseen konfliktiin on leivottu sama mahdollisuus: jatkanko toisen rakastamista, vaikka läheisyys juuri tällä hetkellä tekee kipeää ja taivalta olisi helpompi jatkaa yksin? Raamatussa ei turhaan muistuteta: rakkaus ei muistele kärsimäänsä pahaa. Rakastaminen ja anteeksiantaminen liittyvät kiinteästi toisiinsa. Ilman anteeksiantoa rakkauteen heittäytyminen on mahdotonta.

Muistan selvästi erään syksyisen juoksulenkin. Pohdin elämänkaareni loppupäätä. Mitä olen ajatellut sillä tehdä? Tuolla lenkillä päätin höllentää hallinnantunteen narujani ja heittäytyä rakastamaan puolisoani, perhettäni ja muita ympärilläni olevia rohkeammin. Tietoisena siitä, että jonain päivänä valinta voi viiltää syvältä. Puntaroin mielessäni: mitä voitan sillä, että rakastan muita sammutetuin lyhdyin, säästöliekillä, ettei rakkauttani vain murjota. En mitään.

Pelko on rakkauden pahin vihollinen. Rakkaus ei ole staattinen tila, johon kokemuksemme ei vaikuttaisi. Rakkaus pitää valita yhä uudestaan. Rakkaus on kärsivällisiä sanoja, lempeitä toisen hyväksi tehtyjä tekoja, iloa toisen onnistumisissa, surua satuttavissa sattumuksissa. Rakkaus ei katkeroidu, vaikka syytä olisi. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. Rakkaus ei koskaan katoa.