Toksinen feminiinisyys

Viime aikoina on puhuttu paljon toksisesta maskuliinisuudesta. Termi on käännetty suoraan englannista ja tarkoittaa myrkyllistä miehisyyttä. Eli siis kaikkea sitä pahaa, mitä miehet ovat miehisyydellään aikojen kuluessa naisille tehneet.

Ja onhan niitä nähty, sellaisiakin miehiä. Mutta miksi kukaan ei puhu toksisesta feminiinisyydestä? Siksi että feministiliike on ottanut tehtäväkseen mustamaalata aina ja kaikkialla miestä ja kaunistella naista, suorastaan jättää huomioon ottamatta kaikki hänen paheensa.

Mutta minä väittäisin Raamattu kädessäni, että molemmat ovat yhtä myrkyllisiä, kun niikseen tulee, sekä miehet että naiset. Sen vanhan käärmeen myrkkyä virtaa molempien sukupuolten veressä, ja sitä meillä naisilla on erityisen runsaasti kielemme alla.

Miehet voivat olla väkivaltaisia, mutta niin voivat naisetkin. Etenkin puheissaan. Miehet voivat olla itsekkäitä paskiaisia, mutta niin voivat olla naisetkin. Miehet voivat paeta vastuutaan, mutta juuri niin tekevät usein myös naiset.

Myrkyllisyyden puolelle menee silloin, kun nainen hylkää lapsensa. Tämähän voi tapahtua niin, että hän ottaa abortin tai asettaa jatkuvasti oman uransa lasten hyvinvoinnin edelle. Montako kertaa olen nähnyt viisi- kuusikymppisen naisen nieleskelevän kyyneleitään muistellessaan niitä vuosia, kun lapset olivat vielä pieniä. Silloin heidän kanssaan olisi pitänyt olla, nyt on liian myöhäistä, he valittavat. Kenenkään en ole vielä nähnyt katuvan sitä aikaa, jonka hän ”uhrasi” lastensa hyvinvoinnille.

Niin, uhri. Toksinen feminiinisyys kieltää nimenomaan sen. Nainen ei saa uhrata mitään kenenkään hyväksi. Ei miehen eikä lasten. Ei myöskään Jumalan valtakunnan. Mutta tosiasiahan on se, että rakkauteen sisältyy aina uhri. Joka rakastaa toista ihmistä (tai Jeesusta), sen on luovuttava monistakin toiveistaan ja päämääristään, muuten rakkaus kuolee välttämättömyyden pakosta. Jos uhriin ei suostuta, käy kestävän avioliiton (tai edes ”parisuhteen”) luominen pitkässä juoksussa täysin mahdottomaksi.

Mutta uhriin sisältyy suuri siunaus. Joka siihen suostuu, saa kaiken uhraamansa takaisin elämän mielekkyytenä. Silloin sitä voi katsoa elinvuosiaan taaksepäin ja todeta, että se oli elämisen arvoinen elämä. Sille tielle minä tahtoisin olla nuoria kristittyjä naisia ohjaamassa.