Tarvitsemme lukemisherätyksen

Lukemisella on kansainvälisten tutkimusten mukaan useita myönteisiä vaikutuksia. Se parantaa monin tavoin ihmisen elämänlaatua.

Jos lapselle luetaan varhain jo kotona, hänestä tulee koulumyönteisempi oppilas ja hän menestyy koulussa paremmin. Runsas lukeminen lisää sanavarastoa sekä vahvistaa mielikuvitusta, eläytymiskykyä ja empaattisuutta. Hyvin kehittynyt lukutaito ehkäisee tehokkaasti yhteiskunnallista syrjäytymistä. Se auttaa myös pärjäämään paremmin erilaisten viestien mediamaailmassa, jossa monimuotoisen lukutaidon merkitys on entistä tärkeämpää. Lisäksi aktiivinen lukeminen laajentaa yleissivistystä ja tarjoaa palkinnoksi rikkaan henkisen pääoman.

Kulttuurisen merkityksen lisäksi lukemisella on todettu olevan lukuisia terveyttä ja hyvinvointia edistäviä vaikutuksia: se alentaa stressiä, parantaa unen laatua ja hidastaa monia ikääntymiseen liittyviä haittoja. Ahkerasti lukevat ihmiset jopa elävät pitempään kuin muut.

Vaikka Suomi kuuluu edelleen lukutaidon kärkimaihin, lukemiseen liittyvä kehitys on meilläkin huolestuttavaa. Heikkojen lukijoiden määrä on lisääntynyt merkittävästi. Varsinkin alle 25-vuotiaiden lukutaidon taso on heikompi kuin reilu vuosikymmen sitten. Samalla kun lukutaidon merkitys yleisesti kasvaa, sen taso on Suomessa heikentymässä.

Entä lukemisen ja kirjallisuuden arvostus helluntailiikkeessä?

Näyttää sille, että seurakunnissa kielteinen kehitys on ollut vieläkin dramaattisempaa. Helluntaiherätyksen voimakas leviäminen vuosikymmeniä sitten perustui suurelta osin määrätietoiseen kirjallisuustyöhön. Evankeliumin voittokulkua edistivät oleellisena osana hyvät hengelliset kirjat ja lehdet. Myös seurakuntien jumalanpalveluksissa pidettiin esillä kirjoja, joiden aihepiiri tuki sananjulistusta ja uskovien hengellistä kasvua. Seurakuntien toimiva kirjamyyntipiste ja sen aktiivinen yhteistyö pastoreiden kanssa olivat avaintekijöitä työn menestymisessä.

Nyt tilanne on toinen. Kirjojen esilläpito seurakunnissa on sattumanvaraista. Hengellisen kirjallisuuden ei enää ymmärretä olevan kiinteä osa seurakunnan kokonaisstrategiaa. Ja vain harva kirjamyyjä saa tukea työhönsä pastoreilta – yhteistyöstä puhumattakaan. Lukemisen aliarvostuksen seurauksena suuri osa seurakuntalaisistakin on vaihtanut kotona hyvän hengellisen kirjan tyhjänpäiväiseen tv-viihteeseen.

On selvää, että viestintäkulttuuri digitalisoituu ja myös lukemisen muodot muuttuvat uuden teknologian myötä. Yhtä selvää on myös se, ettei mikään voi korvata aktiivisen ja monipuolisen lukemisen merkitystä. Ilman kristillistä kirjaa ei yksinkertaisesti ole kristillistä sivistystä.

Perheet ja seurakunnat tarvitsevat uuden lukemisherätyksen. Vain se voi tarjota hengellisen pääoman, joka muuten on vaarassa kadota kokonaiselta sukupovelta.