Sopu

Projekteja on monenlaisia. Parhaillaan eduskunnassa käsitellään hallituksen esityksiä sote-uudistuksesta, joka mullistaisi suomalaisen sosiaali- ja terveyssektorin. Mediassa on puolestaan ollut esillä suurten some-yhtiöiden ja -alustojen toiminta keräämiensä henkilötietojen luovuttajina eteenpäin. Saadaanko sote maaliin? Saadaanko some terveemmäksi ja turvallisemmaksi?

Näinä päivinä muistetaan vuoden 1918 tapahtumia. Silloin veli nousi veljeä vastaan ja väkivalta ja kuolema niitti satoaan. Kansalaissodan haavat ovat kirvelleet kansakuntamme sielussa pitkään, aina näihin päiviin saakka. Tampereella taisteluja käytiin Vapaakirkon ja Suomen teologisen opiston nykyisten toimitilojen vieressä ja luodinjälkiä voi edelleen erottaa joissakin paikoissa. Eri sukujen ja perheiden sisimmän jäljet saattavat nekin erottua vielä sadan vuoden jälkeen.

Ristiriidat, loukkaukset, kauna, viha ja katkeruus miinoittavat ihmisten välisiä suhteita niin henkilökohtaisella tasolla kuin yhteisöjenkin kesken. Varsinaisten taistelujen ja kohtaamisten jälkeen ne usein jäävät pinnan alle odottamaan hetkeä, jolloin joku riittävän voimakkaasti astuu niiden päälle. Ja katkeruuden miina räjähtää yllättäen vielä vuosien päästä vahingoittaen ja tuhoten.

Tarvitaan jatkuvaa sopu-projektia. Oikeastaan se ei ole projekti, vaan elämäntapa. Kristillinen usko ammentaa voimansa sovinnosta, anteeksiantamisesta ja armosta. Tunnetuin ja toistetuin rukouksemme sisältää pyynnön: ”Anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.” Sovinto Jumalan kanssa, sopu ihmisten kesken.

Jumalan valmistama sovinto ei sivuuttanut oikeudenmukaisuuden vaatimusta. Jeesus tuomittiin meidän syntiemme tähden, hän maksoi vääryyden velan. Lain vaatimus täytettiin ja vanhurskaus toteutui. Armo, anteeksiantaminen ja velkojen unohtaminen perustuu Jumalan Pojan täytettyyn työhön. Siksi siinä on voimaa! Armolla on katetta.

Sote-hankkeessa puhutaan paljon valinnanvapaudesta. Siitä on sopu-hankkeessakin kysymys. Kristittyjä kutsutaan valitsemaan anteeksiantamisen ja armahtamisen vaihtoehto. Vaihdamme katkeruuden ja kaunan keskukset armon ja rakkauden keskuksiksi. Kuuntelemme Jumala sanaa ja annamme sen ohjata elämäämme. ”Autuaita ovat rauhantekijät!” ”Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa.” ”Antakaa toisillenne anteeksi, jos teillä on moitetta toista vastaan.” ”Rakastakaa vihollisianne.”

Sovinto Jumalan kanssa — sopu ihmisten kesken. Mitäs, jos laittaisimme lihaa näiden suurenmoisten luiden ympärille. Varsinainen sosiaali- ja terveysuudistus!

Aiheet

,