Sinnittely vie voimat

 

Ihmisellä on taipumus tarkastella asioita keskiarvoista käsin. Jokainen ihminen luokittelee ja yleistää tiedostamattaan koko ajan. Jos omaan elämänpiiriin kuuluu vain hyvin tai keskivertoisesti pärjääviä ihmisiä, syyllistyy herkästi näkökulmaharhaan: Kaikilla on asiat yhtä hyvin. Toki ajoittain kuulee mediassa tarinoita eri tavoin vähäosaisista, mutta jos ei ole mitään tartuntapintaa vähäosaisiin, on lopulta vaikea ymmärtää heidän elämäänsä.

Viime keväänä HS kysyi lukijoiltaan, kuinka vähävaraisuus on vaikuttanut heidän elämäänsä. Vastauksia tuli yli 4000. Niukkuuskyselyyn vastanneiden rajut kommentit ovat yllättäneet monet. Minä en ole erityisen hämmästynyt. Vaikka minulla ei olekaan omakohtaista kokemusta vuosikausien sinnittelystä köyhyydessä, niin jotain tavoitan siitä toivottomuudesta, vihasta ja ahdistuksesta, mitä tilanteeseen voi liittyä.

Piplian neliö

Perheeni tulot putosivat joitakin vuosia siten työttömyyden seurauksena 40 prosenttia. Kun menot on viritetty tulojen tasolle, tulojen pudotuksesta seuraa taloudellinen niukkuus. Lyhyellä tähtäimellä menoja on vaikea saada tasapainoon pienentyneiden tulojen kanssa, varsinkin jos on velkaa. Kun samaan tilanteeseen kasaantuu vielä pitkäaikaissairauksia, kahden isovanhemmat Alzheimerin taudit, oma uupumus ja masennus, niin paketti on valmis. Taloudellinen niukkuus kuormittaa mieltä entisestään. Auton tai pesukoneen hajoaminen on siinä kohtaa ikävä yllätys. Koko ajan se on mielessä, nimittäin raha – silloin, kun sitä on liian vähän. Kirpputorilta voi kyllä löytää itselleen vaatteita, mutta teini-ikäisen vaatettaminen kirpparilöydöillä onkin jo haasteellisempaa.

Köyhyysrajan alapuolella sinnittelevä opiskelija ei välttämättä ole ahdistunut tilanteestaan, sillä köyhyys on siinä kohtaa yleensä tilapäistä. Mutta entä sitten nuori, joka ei toiveistaan huolimatta ole päässyt opiskelemaan ja joka tekee pienipalkkaista työtä (useimmat työtehtävistä, joihin pääsee ilman koulutusta, ovat pienipalkkaisia). Vuokran jälkeen nuorelle jää käteen muutama sata euroa. Niillä pitäisi maksaa bussikortti, kännykkämaksut, vaatteet, ruoka, hygieniatuotteet, pesuaineet, sähkö jne. Elämä on aikamoista sinnittelyä tällaiselle nuorelle.

Niukkuuskysely tuo näkyväksi myös pienituloisten yrittäjien todellisuutta. Pienituloisuus on monen yksinyrittäjän arkipäivää. Itseasiassa tilastojen mukaan monet yksinyrittäjistä tienaavat vähemmän kuin eläkeläiset. Yrittäjyyteen liitetään usein vaurauden harha. Suurin osa yrittäjistä on yksinyrittäjiä ja pienituloisia.

On hyvä, että vähävaraisten ihmisten todellisuus tulee näkyväksi. Vaikka moni asia on Suomessa hyvin, niin faktaa on myös se, että eriarvoisuus on syventynyt yhteiskunnassamme viime vuosina. Hyvinvointivaltio pitää aidosti ja oikeasti kaikki mukana.

Lainsäädännöllisesti löytyy keinoja, joilla voidaan auttaa ahdingossa eläviä ihmisiä. Voisiko esimerkiksi matalapalkkaisilta ottaa kokonaan tuloveron pois? Ja voisiko vähävaraisilla yksinhuoltajilla olla korotettu lapsilisä? Kenties Kelankin toimintaa voisi tehostaa. Yrittäjien sosiaaliturvaa voisi parantaa.

Kristillinen usko sisältää sanoman toivosta ja toivolle on totisesti kysyntää. Evankeliumi tuo toivoa toivottomuuteen. Pidetään evankeliumia rohkeasti esillä! Sanoman lisäksi tarvitaan käytännön apua ja sitä onkin monien seurakuntien ja järjestöjen kautta saatavilla.

Meidän perhettämme auttoi vaikeina vuosina luottamus Jumalaan, mutta myös ihmisten konkreettinen apu ja tuki. Jumalan huolenpidosta kertoo kokemamme ihme. Eräänä helmikuisena päivänä olin viemässä poikaamme soittotunnille. Noustuani autosta havaitsin maassa seteleitä. Niitä oli ripoteltuna pitkin parkkipaikkaa yhteensä 365 euroa. Vein ne poliisiasemalle. Kukaan ei koskaan kysellyt niiden perään, joten ne tilitettiin myöhemmin minulle. Euro jokaiselle päivälle. Jumala pitää huolen.