Muuttuvat ja muuttumattomat

 

IPCC:n eli hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (Intergovernmental Panel on Climate Change) tavoitteena on analysoida tieteellisesti tuotettua tietoa ilmastonmuutoksesta kansallista ja kansainvälistä päätöksentekoa varten. Paneelin lokakuun erikoisraportti päättäjille Global Warming of 1.5 °C pelästytti maailman pahanpäiväisesti. Maailman lämpötilan 2 asteen muutos ei riitäkään, vaan muutoksen on alettava heti ja 1 ½ astetta on ehdoton maksimi. Jos lämpötila nousee 2 astetta, tuo ½ asteen muutos tuplaa monet haittavaikutukset. Aikaa on vuoteen 2050 ja lähivuodet ovat maapallon historian tärkeimmät. Uhka kohdistuu muun muassa merenpinnan nousuun, napajäätiköiden sulamiseen ja koralliriuttoihin ja kalakantoihin, ovathan koralliriutat merivesien sademetsä. Keinoja päästöttömyyteen on, jos niihin tahdotaan tarttua: uusiutuvat energiamuodot, hiilidioksiidin talteenotto, hiilinielu, puun istutus Euroopan kokoiselle alueelle…  

Myös kirkot ovat heränneet todellisuuteen. On aloitettu väkevä saarna ilmastonmuutoksesta. Mikä on seuraus? Aiheesta on tullut nuorison suurimpia huolia, syystä ja syyttä. Syyttä siksi, että se on samalla asia, johon he lopulta voivat hyvin vähän vaikuttaa. Pelko ilman toivoa ei voi olla kirkkojen sanoma. On toki nähtävä maailman tilanne realistisesti, mutta Kristuksen kirkon velvollisuus on ennen kaikkea tuoda Raamatun avaama toivo edessä siintävään tulevaisuuteen.

Sansa kesäkeräys artikkelin alle

Ilmestyskirja ja evankeliumit (Mark. 13; Matt. 24; Luuk. 21) viittaavat moniin lopunajan uhkakuviin ja maailmanlaajuisiin katastrofeihin. Sotien tehokkuus on voimistunut. Jeesus vertaa lopunaikojen sotia, kulkutauteja ja luonnon katastrofeja jatkuvasti tiheneviin synnytystuskiin (Matt. 24:8). Ekokatastrofin uhka, joka lepää sinisen planeettamme yllä, on jokaisella tiedossa. Ilmestyskirjan mukaan maailman lopulla metsät tuhoutuvat (8:7), meret saastuvat, kalat kuolevat (8:8-9) ja juomavedet saastuvat (8:10-11; 16:4). Näistä mediakin meille saarnaa.

Pelottavien visioiden edessä Jeesuksen sanat yllättävät: ”Kun nuo tapahtumat alkavat, nostakaa rohkeasti päänne pystyyn, sillä teidän vapautuksenne on lähellä.” (Luuk. 21:28).

Siis päät pystyyn? Eikö pikemminkin päät pensaaseen näiden pelottavien näkymien edessä, kun ei altakaan pääse pois? Tässäkö lohdutus? Niin, Jumalan sana ei lupaa sellaista, mitä ei tule tapahtumaan. Mutta se tahtoo raottaa jotakin siitä, mitä ennen Herramme paluuta on odotettavissa. Mainitut ilmiöt tullaan kohtaamaan, se on fakta, ja sitten Jeesus palaa – näkyvästi ja vastaansanomattomasti. Pelottavista asioista kerrotaan kristityille siksi, että sellaisten ilmaantuessa emme menettäisi toivoamme vaan ymmärtäisimme niiden olevaan uuden maailman luomisen alkusoitto. Jeesuksen omalle on pian aukeamassa taivas.

Koska maailma muuttuu, mutta Jumalan sanan tulevaisuuskuvat eivät, on hyvä pitää kirkkaana mielessä mihin me kristityt olemme matkalla: ”Katso, minä luon uuden taivaan ja uuden maan. Menneitä ei enää muistella, ne eivät nouse mieleen. Ei, vaan te saatte iloita ja riemuita aina ja ikuisesti siitä, mitä minä luon.” (Jes. 65:17-18)

Teksti on Elämä-lehden 1/2019 pääkirjoitus