Kirjoittanut
Istun saunassa usein samassa asennossa kuin Aadam Michelangelon tunnetussa luomisaiheisessa maalauksessa: jalat lauteilla, toinen polvi koukussa, käsi polven päällä. Melkein tunnen Jumalan sormen kosketuksen sormessani.
Kuin minut luotaisiin joka kerran uudeksi. Sen verran vahva kokemus saunominen on. Siinä on suomalainen sielu ja ruumis paljaimmillaan. On vain paratiisimainen lämpö, joka ympäröi vartaloa joka puolelta. Ja kokemus puhtaudesta. Ikään kuin syntiinlankeemusta ei olisi vielä tapahtunutkaan. Siinä olen vain minä ja Jumala.
Oman kotimme kerrostalosauna on pieni koppi, mutta sauna kumminkin. Lenkin jälkeiset löylyt täydentävät juoksun nautinnon. Saako kristitty nauttia elämästä näin paljon? Uimahallin saunassa istuu muitakin ukkoja lauteilla, yleensä hiljaa kuin muumiot haudassaan. Joskus joku uskaltaa avata suunsa ja toiset miettimään, uskaltaisikohan sitä ihan vastata, luulevat vielä että olemme tuttuja. Ani harvoin syntyy kunnon keskustelu, syvällistä ei koskaan. Minä en ainakaan aloita.
Rantasaunat ovat ihan asia erikseen. Omaa ei ole, mutta joillain tutuilla on. Onneksi olemme vielä väleissä, joten sitäkin ihanuutta on päässyt maistamaan. Jo saunan lämmittäminen on rituaali, joka pitää ensin kokea, jotta mieli virittyy pois muusta arjen tohinasta. Sen jälkeen voi istua leppoisassa löylyssä vehreän kesämaiseman keskellä, käydä vedessä vilvoittelemassa, antaa kesätuulen puhaltaa ja vain katsella järven pintaa. Suomalainen kesä parhaimmillaan, olkoonkin että se on lyhyt ja vähäluminen. Noista hetkistä voi varastoida tunnelmia talven varalle.
Huomaatte siis, että pidän saunomisesta. Yksin se on rentouttavaa, hyvässä seurassa leppoisaa, aina ja kaikkialla rauhoittavaa, siis melkein uskonnollinen kokemus. Ulkomailla reissatessani huomasin, että missä suomalaisia, siellä sauna. Muutettuamme Tansaniaan emme heti tulleet sellaista hommanneeksi. Kun aika kului, tuntui ettei enää kannata. Vieläkin kadun sitä. Ruisleivän ja saunan tarve jäivät sen jälkeen päälle niin, ettei niistä ole päässyt irti. En tosin ole paljon yrittänytkään.
Olen kuullut, että sellaisiakin ihmisiä voi olla, jotka eivät pidä saunomisesta. Heillä saattaa olla huonoja kokemuksia lapsuudesta tai jostain muusta syystä elämä on tässä suhteessa heitä kolhinut. Koetan ymmärtää heitä, mutta se ei ole ihan helppoa, kuten ei erilaisuuden ymmärtäminen muutenkaan. Heissä on siis jotain vikaa – tai ehkä enemmän vikaa on minun päässäni.
Artikkelin kuva Michelangelon Aadamin luomisesta
