Kirjoittanut
Minun on aika vaikea sanoa, että rakastan Jeesusta. Rakastan kyllä vaimoani ja tietenkin rakastan työtäni. Minulla on myös monia rakkaita ystäviä. Rakastan juoksemistakin tai ainakin se on minulle tärkeää.
Jeesuksen rakastaminen tuntuu vaikealta siksi, että en tunne häntä kohtaan mitään erityisiä rakkauden tunteita. Tosin on myönnettävä, että eivät lämpimät tunteet ole aina läsnä avioliitossakaan. Ja työ rasittaa joskus aika lailla. Ystävätkin saattavat toisinaan tuntua ikäviltä tyypeiltä. Eikä aina huvita lähteä lenkille.
Mitä rakkaus siis oikeasti on? Tunnetta? Ilman muuta, ainakin toisinaan. Tahtomista? Aivan varmasti. Tietoinen päätös? Vähintäin sitä. Sitoutumista siihen mitä pitää luovuttamattomana? Kyllä, juuri sitä.
Rakastuin nuorena Pirkkoon. Sanoimme ’tahdon’ kirkon alttarilla. Sen jälkeen on ollut ihania aikoja ja vaikeita aikoja. Päätös rakastaa on pitänyt, vaikka tahtominenkin on joskus ollut koetteilla. Suhde on syventynyt ja rikastunut. Tähän liittoon olen sitoutunut enkä mistään hinnasta vaihtaisi pois.
Työpaikkoja voi vaihtaa, vaikka sisäinen kutsumus kenties ei muutu. Hyvät ystävät säilyvät, joihinkin yhteys katkeaa, toiset löytyvät uudelleen vuosien jälkeen. Harrastukset tulevat ja menevät.
Jeesus on tullut elämääni jo nuorena. Hänen seuraamisensa määrittelee koko elämäni suunnan. Olen sitoutunut hänen opetuslapsekseen enkä tiedä mitään syytä, mikä saisi minua vaihtamaan hänet pois. Tuntuu, ettei se ole minun vallassanikaan. Hän minut on valinnut, en minä häntä. Joskus tämä tosiasia koskettaa syvästi tunteitani, vaikka useimmiten se on vain tietämisen ja tahtomisen asia.
Jos usko olisi vain ihanaa tunnetta, se olisi huteralla pohjalla tai kenties se ei olisi oikeaa uskoa lainkaan. Kristilliseen uskoon liittyy selvä tiedollinen sisältö: uskon siihen Jeesukseen, joka on puolestani kuollut, noussut kolmantena päivänä kuolleista ja tulee kerran takaisin. Uskoon kuuluu sitoutuminen siihen sanomaan, jonka Jumala on sanassaan ilmoittanut, vaikka emme sen koko syvyyttä ja laajuutta ymmärräkään. Uskomme siis siihen Jeesukseen, joka on Raamatussa ilmoitettu. Muuta Jeesusta ei ole olemassakaan.
Vanhastaan usko on määritelty siten, että siihen liittyvät nämä kaksi asiaa: tieto ja luottamus. Pelkkä oikea tieto ei riitä, tarvitaan heittäytyminen sen varaan. Pelkkä luottamuskaan ei ole mitään, jos sen kohde on väärä. Rakastan siis Jeesusta, jos sellaiseksi hyväksytään päätös seurata häntä, maksoi mitä maksoi.
