Yleinen: Viikon debatti pui armokuolemaa: eutanasia on arvokysymys monelta kantilta

National Geographic tullut uskoon?

 

Yksi maailman tunnetuimpia kansanomaisia tiedejulkaisuja, National Geographic, on julkaissut Raamattua käsittelevän numeron otsikolla ”Inside the Biblical World – People, Places and Stories from the Bible”. Tämä lehden erikoisnumero sisältää koosteen koko Raamatun sanomasta. Lehti on tunnettu erinomaisen korkeatasoisesta kuvituksesta. Nyt tämä ammattitaito on valjastettu kertomaan pyhän kirjan sanomaa Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta Ilmestyskirjaan.

Ryhdyin lukemaan lehteä odottaen löytäväni sieltä paljon kriittisen raamatuntutkimuksen tuloksina esitettyjä ”todisteita” siitä, kuinka Raamattu ei pidä historiallisesti paikkaansa. En löytänyt ainuttakaan. Hämmästyksekseni lehti sisälsi lähes yksinomaan pelkkää Raamatun sanomaa sellaisenaan. Silloin kun lähes ohi mennen viitataan tieteellisen tutkimuksen tuloksiin, ne tukevat Raamatun historiallista luotettavuutta. Lehti ei pyri esittelemään, mitä kaikkea Raamatun maailmasta modernin tutkimuksen keinoin tiedetään, vaan mitä Raamattu sanoo. Loistava kulttuuriteko! Toivottavasti lehden suomalainen editio julkaisee tämän myös kotimaamme kielellä.

Karas-Sana Neliöb. 22.-28.4.

Lehden pääteksti noudattaa hyvin tarkasti Raamatun kertomuksia ja opetuksia. Kuvitukseksi on valittu korkeatasoisia taidekuvia eri aikojen kuuluisimmilta mestareilta. Lisäksi on jonkin verran kuvia arkeologisista löydöistä. Kyseessä on siis moderni kuvaraamattu, jonka voisi antaa kenen tahansa käteen luettavaksi suositusten kera. Tekstissä viitataan muutaman kerran tietoihin, jotka kytkevät Raamatun tekstin yleiseen ajanhistoriaan. Oheislaatikoissa on lisäksi jonkin verran taustatietoa.

Teksti alkaa Adamin ja Eevan luomisesta. Sivulaatikossa pohditaan Eedenin paratiisin sijaintia ja esitetään muutama kiinnostava vaihtoehto. Kainin ja Abelin kertomuksen kohdalla mainitaan maanviljelyksen ja karjanhoidon synty neoliittisellla ajalla (8500-4500 eKr.). Vedenpaisumuskertomuskin kuvataan sellaisenaan ja sivussa mainitaan sumerilaisten rinnakkaistekstien olemassaolo. Abrahamin kulkureitti sopii muinaisen maailman kauppareitiksi. Joosef-kertomuksiin kuuluva episodi Potifarin vaimosta mainitaan myös rabbiinisissa teksteissä ja Koraanissa. Kiinnostava on Mooseksen yhteydessä kerrottu Ramses II:n poikien hautalöytö. Koska tämän, mahdollisesti eksoduksen faraon, esikoispoika oli kuollut isän vielä eläessä, kyseessä saattaa lehden arvion mukaan olla Raamatun kertoma kymmenes vitsaus.

Israelilaisten maahantulokertomuksia monet tutkijat ovat pyrkineet kiistämään. Lehti kuitenkin esittelee sen, minkä Israelin arkeologit tietävät, ja minkä minäkin osoitin väitöskirjassani, että Kanaanin maassa tapahtunut rautakauden alun kulttuurinmuutos on selvä osoitus maahan tulleesta toisesta kansasta. Artikkeli mainitsee jopa tässä yhteydessä todetun yksityiskohdan, että kanaanilaisalueilta on löytynyt sianluita mutta niistä uudisasutuksista, joihin israelilaisten kerrotaan tulleen, ei näitä ole löytynyt.

Tämän jälkeen Vanhan testamentin tärkeimmät henkilöt ja historian käänteet esitetään lähes yksinomaan Raamatun kertomusten tiivistelmänä. Arkeologisista esineistä mainitaan mm. assyrialaisten valloituksen yhteydessä Lakisin reliefi ja Sanheribin prisma sekä temppelin jälleenrakennuksen luvussa Kyroksen sylinteri. Vanhan ja Uuden testamentin välinen aika silloitetaan Aleksanteri Suuren ja makkabilaisajan kuvauksella.

Jeesuksen elämänvaiheiden kuvaus alkaa hyvällä kartalla ja Herodes-suvun esittelyllä. Myös Herodes Suuren vuonna 2007 tehty hautalöytö kerrotaan. Jeesuksen neitseellinen syntymä on esillä aivan asianmukaisesti ja oheen liitetään maininta ennustuksesta, jossa Miika profetoi Messiaan syntyvän Betlehemissä. Lehti muistuttaa, että Jeesuksen ihmeteot olivat olennainen osa hänen julkista toimintaansa. Jeesuksen esittely päättyy ristinkuoleman ja ylösnousemuksen kuvauksiin. Viimeisenä lukuna kerrotaan kristinuskon varhaisesta leviämisestä ja Ilmestyskirjasta.

Jos lehti olisi halunnut maksimoida sen hyödyn, jonka arkeologinen tutkimus antaa, se olisi joidenkin maalausten asemasta voinut kuvata useampiakin muinaisesinelöytöjä. Mutta tällaisenakin se on hieno katsaus pyhän kirjan maailmaan, sen historiaan ja sanomaan. Sopii toivoa, että lehti herättää maailmalla kiinnostusta Raamattuun sielläkin, missä Jumalan kirja on jo unohdettu tai missä sitä ei vielä lainkaan tunneta.