Kirjoittanut
Opiskelija.Minulle uskoni yksi lohdullisimmista ja tärkeimmistä oivalluksista on Jumalan hahmottaminen joksikin pysyväksi ja muuttumattomaksi. Vaikka elämässäni kaikki muut asiat heittäisivät kuperkeikkaa on yksi, joka pysyy aina olemassa ja aina samana.
Minä, kuten varmasti kaikki ihmiset, kaipaan ja tavoittelen muutoksia ja toisaalta taas pelkään ja välttelen niitä. Joskus tosin käy sellainenkin paradoksi, että pelkään muutosta, mutta silti haluan sitä todella tapahtuvaksi. Tällainen tilanne minulla oli viime syksynä, kun lähdin vuodeksi opiskelijavaihtoon Itävaltaan. Olin kahden ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen jo hieman turtunut tuttuihin kuvioihin ja toistuviin rutiineihin ja tahdoin kokea jotain aivan uutta. Varsin kokonaisvaltaisesti elämäni Itävaltaan saavuttua muuttuikin.
Ihminen siis etsii muutosta, mutta muutokset ja muuttuminen ovat myös ihmiselle väistämättömiä. Jos mietin, millaisia muutoksia minussa ja elämässäni on tapahtunut vaikka seitsemän viime vuoden aikana, ajattelen sitä ikäni vuoksi pitkälti kasvamisena ja kehittymisenä. Aivan häpeilemättä en voisi vielä lukea 15-vuotiaan Ellan kirjoittamaa päiväkirjaa. Mutta odotan sitä aikaa, jolloin selailen hymyillen ajatuksilleni ja kokemuksilleni ja mieleeni piirtyy monenkirjava ja vivahteikas elämänmaisema.
On paljon sellaista, mikä on elämääni aina kuulunut ja jota ilman en voisi kuvitella olevani minä. Mitä olisinkaan tai missä olisinkaan ilman perhettäni ja ystäviäni. Mitä tekisin, ellen opiskelisi teologiaa ja vapaa-ajallani nauttisi tanssimisesta. Nämä asiat ovat minulle ehdottoman tärkeitä. Ne ovat elämäni kehykset, joiden varassa liikun. Kehykset eivät kuitenkaan pysy itsestään kasassa ja minä taas tarvitsen ohjausta, etten niiden sisällä kiertäisi ympyrää tai holtitonta siksakkia. Tuo tarvitsemani kannattelija ja tienviitoittaja on Jumala.
Se, että kaikki on lopulta hänen armollisissa käsissään luo minuun luottamusta ja varmuutta ihmissuhteissani ja opinnoissani. Sillä kaikki ne tärkeät ja vankat elämämme kiinnekohdat: ihmiset, työt, opiskelu, harrastukset, ovat kuitenkin muutoksille alttiita – sen on varmasti jokainen huomannut omassa elämässään sekä ilona, että surun hetkenä. Eräässä kauniissa messulaulussa kuuluvat viisaat sanat: ”Sinun varaasi kaiken laitan, täällä kestä ei mikään muu”. Jos alamme miettiä, mikä kaikki elämässämme on epävarmaa ja katoavaa, valtaa meidät helposti pelko ja toivottomuus. Mutta jos sen sijaan pidämme ensisijaisesti mielessämme sen, mikä pysyvää ja varmaa, on meillä toivo, joka ohjaa meitä elämässämme ja antaa varmuutta ja uskoa tulevaan. Itse en olisi ikinä uskaltanut lähteä vuodeksi seikkailemaan Keski-Eurooppaan kauaksi kaikesta tutusta ja turvallisesta, ellei minulla olisi ollut luottamusta siihen, että Jumala kyllä neuvoo ja kantaa.
Raamatunkohta, jonka pohjalta olen kirjoittanut tähän mielessäni seilanneita aatoksia, löytyy 1. Pietarin kirjeestä:
Olettehan te syntyneet uudesti, ette katoavasta siemenestä, vaan katoamattomasta, Jumalan elävästä ja pysyvästä sanasta. Sillä ihminen on kuin ruoho, ihmisen kauneus kuin kedon kukka. Ruoho kuivuu, kukka lakastuu, mutta Herran sana pysyy iäti. Juuri tämä sana on teille ilosanomana julistettu. (1.Piet. 1:23-25)
Jumala on iäinen ja hänen sanansa pysyy. Tämä on varmaa ja siihen voimme luottaa. Jumalan yhteydessä olemme osallisia hänen muuttumattomuudestaan. Hänen sanansa on pelastusrenkaamme läpi elämämme ja avain sen toiselle puolen. Jumala ei tahdo, että me tiellämme eksyisimme ja katoaisimme – siksi hänen ainoa Poikansa on meidät pelastanut.
Huristelen usein ratikalla Mannerheimintietä pitkin. Eräässä katutasossa olevassa ikkunassa on aina näkyvissä joku Raamatun lauseista. Viimeksi luin siitä Jeesuksen lupauksen: ”Minun sanani eivät koskaan katoa.” Tämän blogin aloittaminen pyöri juuri silloin mielessäni ja ajattelin, että tuo onkin minulle oiva ohjenuora kirjoituksiini. Koska olet luvannut, etteivät sanasi koskaan katoa, on minun silloin parasta pysytellä Sanasi kanssa.
