Kirjoittanut
Samuli Siikavirta on pastori Suomen evankelisluterilaisessa lähetyshiippakunnassa. Hän on väitellyt Cambridgen yliopistossa Paavalin kasteteologian ja etiikan suhteesta.
Millaista on olla seurakunta, johon liittyy kahdessa vuodessa 150 maahanmuuttajaa aivan yllättäen? Entä kun nämä tulijat ovat entisiä muslimeja ja islamistisen tyrannian vainoamia maanalaisia kristittyjä? Tällaisesta ainutlaatuisesta näkökulmasta sain kuulla nuorten luterilaisten teologien verkoston kokouksessa Berliinissä, jossa pastori Gottfried Martens kertoi paikallisen seurakuntansa kokemasta mullistuksesta.
Kaikki alkoi yhden iranilaisen turvapaikanhakijan tulosta seurakuntaan. Hän oli löytänyt armollisen Jumalan Kristuksessa armottoman shiiamuslimimaansa mullistuksissa. Sitten perässä alkoi tulla muita. Pari, kymmenen, pari tusinaa, viisikymmentä, sata, sataviisikymmentä. Ja edelleen on uusia tulokkaita, myös naapurimaasta Afganistanista. Pastori Martensin mukaan useimmat ovat olleet kotimaassaan laittomien kotiseurakuntien jäseniä ja tuntevat Raamattua jo hyvin. Monia ei kuitenkaan ole kastettu Iranissa, eikä maan alla ole koulutettuja pastoreita saati kovin rukiista kristinoppiin perehdyttämistä. Katekeesille ja kasteille on yhtäkkiä tullut huutava tarve tässä ennen niin hiljaisessa länsiberliiniläisessä seurakunnassa. Myös farsin kielen tulkkeja on jouduttu hyödyntämään, sillä turvapaikanhakijat vasta opettelevat saksaa. Silti he haluavat tulla tähän seurakuntaan.
Miksi persialaisten virta kohdistuu juuri tämä pienen Saksan itsenäisen evankelisluterilaisen kirkon (SELK) pieneen seurakuntaan? Pastori Martensin mukaan useimmat protestanttisen kansankirkon seurakunnat eivät tahdo lähteä evankelioimaan muslimeja, ”jotka uskovat samaan Jumalaan”. Samaa varauksellisuutta on havaittu myös roomalaiskatolisella puolella. Saksan protestanttisessa kirkossa on tiettävästi vain yksi seurakunta, joka tarjoaa hengellistä kotia näille islamista irronneille. Sieltä ohjataan Berliiniin muuttavia iranilaisia juuri tähän kirkkoon. Harvinaista sekin. Tunnustuksellisen luterilaisen seurakunnan rukiinen ja selkeästi Raamattuun pitäytyvä opetus ja liturginen jumalanpalveluselämä tuntuu uppoavan ex-muslimeihin kaikkein parhaiten.
Pastori Martens kertoi, että moni tulija hakee turvapaikkaa vetoamalla kristittyjen vainoihin Iranissa. Pastoria pyydetään usein puoltamaan seurakuntalaistensa turvapaikan saamista oikeudessa ja todistamaan heidän kristillisestä vakaumuksestaan. Eikö kyseessä voi olla kristityksi tekeytyminen ja huijaus? Saimme kuulla, että kristityksi ryhtyminen saattaa jo sinänsä vaarantaa käännynnäisen itsensä ja kotimaahan jääneiden sukulaisten hengen. Kotikirkot on julistettu Iranissa kansallisen turvallisuuden uhkaksi numero yksi. Moni tulija on joutunut kidutetuksi ennen pakenemistaan. Iranin agentit ovat jo eliminoineet poliittiseksi uhkaksi katsomiaan iranilaisia Saksassa. Yhden Saksan iranilaisen seurakunnan pastori paljastui hiljattain agentiksi, joka oli vuotanut kaikkien seurakuntalaistensa nimet Iranin viranomaisille. Sukulaiset kotona olivat saaneet sen tuta. Myös Saksan muslimiyhteisössä on ääriaineksia ja sisäinen kuri toimii. Eräs mies tuli kasteensa jälkeisenä sunnuntaina messuun silmä mustana, kun turkkilaiset muslimimiehet olivat kuulleet hänen kääntymyksestään. Ensin hän meni messuun ja sitten vasta poliisin puheille. Siinä oli tärkeysjärjestys.
Tärkein todistus persialaisten aidosta uskosta lienee kuitenkin ilo. Pastori Martensin mukaan kyynelet nousevat kasteopetukseen tulevien silmiin, kun he ymmärtävät, että Jeesus syntyi, kuoli ja nousi kuolleista heidän syntiensä tähden. Islamin jumala kun armahtaa helvetistä kenet tahtoo. Tekemällä hyviä tekoja voi yrittää parhaansa päästä pelastuvien joukkoon. Varmuutta ei ole tarjolla. Kristus kuitenkin on tehnyt puolestamme kaiken ja antaa meille varman lupauksen taivaasta – antaa uskonkin, jolla näihin lupauksiin voi turvata. Kristus itse pesee puhtaaksi vedellään ja verellään palvelijoidensa käsien kautta. Ero islamin ja kristinuskon pelastusopin välillä ei voisi olla suurempi.
Saimme kuulla, että erityisen tärkeä asia persialaisille veljillemme ja sisarillemme on ehtoollinen. He haluavat päästä siitä osalliseksi niin pian kuin mahdollista kastekoulun jälkeen. Saksankielisten saarnojen käydessä vielä yli ymmärryksen heitä koskettaa se, että Kristus tulee lahjoineen lähelle syötäväksi ja juotavaksi. Inkarnaation todellisuus – jälleen aivan toisin kuin islamissa – avautuu lihaksi tulevassa evankeliumissa. Jumala todellakin tuli ihmiseksi minua varten! Kristus todellakin on minun tähteni uhrattu Jumalan Karitsa! Häneen kastettuna ja häneen uskovana Jumala ei olekaan pelättävä tyranni. Kristuksessa Hän on minun puolellani ja minua varten. Hän on tässä. Hoc est.
Pastori Martensin mukaan Jumalan antaessa työsarkaa tärkeintä on uskollinen Jumalan armonvälineiden hoitaminen: sanan saarna, kaste, rippi ja ehtoollinen. Muita kommervenkkeja ei tarvita: Jumalan antamat työvälineet riittävät, ja niiden kautta Jumala antaa kasvun joskus hyvin yllättävin tavoin.
Tätä todistusta ihmetellessä ilon kyynelet eivät olleet kaukana kuulijoillakaan.
