Median valheet ja valikoivuus yllyttävät Israel- ja juutalaisvihaan

 

Toukokuun 14:ntenä tuli kuluneeksi 73 vuotta Israelin – maailman ainoan juutalaisvaltion – itsenäistymisestä, mikä oli lähes 2000 vuotta diasporassa olleelle juutalaisyhteisölle hartaasti ja pitkään odotettu profetioiden täyttymys, jonka myös monet kristityt tuolloin tunnistivat.

Israelin valtiollinen olemassaolo ei kuitenkaan ole vieläkään saanut kaikkien tahojen, eikä etenkään suomalaisen valtamedian hyväksyntää. Joka kerta, kun Israel joutuu sitä vihaavien arabien – joko jengin, terroristijärjestön tai armeijan – hyökkäyksen kohteeksi, ”maailman vapain media” toivoo yksipuolisella, valikoivalla ja asenteellisella uutisoinnillaan, että niin poliitikkojen kuin kansankin mielipide kääntyisi Israelia vastaan ja maa saataisiin jotenkin eristetyksi maailmankartalta. Tätä tavoitetta tukeakseen se käyttää asiantuntijoinaan yksinomaan yleisesti Israel-kriittisiksi tunnettuja akateemisen maailman edustajia, ja haastattelee pääasiassa anti-israelilaisia juutalaisia ja palestiinalaisista Israel-vihamielisiä edustajia.

Perheniemi neliöb, vko23, MJa

Minulla ei ole tiedossa, että YLE, HS tai iltapäivälehdet olisivat koskaan Lähi-idän konfliktien yhteydessä haastatelleet laajasti ketään Israeliin myönteisesti suhtautuvaa. Tätä kirjoitusta luonnostellessani sisällytin em. luetteloon myös MTV:n, mutta kuin ihmeen kaupalla kansanedustaja Sari Tanus (KD) sai kutsun debatoimaan vasemmistoliiton Anna Kontulan kanssa Maikkarin aamuohjelmaan 20.5. Mutta keskustelun uutisointi ja sen otsikointi vahvisti kuitenkin MTV:n pysyvän valitsemallaan Israel-vastaisella linjalla: Kansanedustaja Kontula kritisoi Suomen asekauppoja Israelin kanssa: ”Pitäisi katsoa, mikä on meidän kädenjälki konfliktissa”.

Kun kyseessä on Israel, medialle käy kommunistikin järjen äänenä.

Esimerkki valikoivasta uutisoinnista tulee kuluneelta viikolta, jolloin Saksan, Tsekin ja Slovakian ulkoministerit vierailivat samanaikaisesti Israelissa tavaten maan johtoa ja antaen tukensa käynnissä olevalle sotilasoperaatiolle. Tästä mm. brittiläisen Independent -lehden uutisoimasta tapahtumasta ei löydy yhdenkään huomattavan suomalaisen median juttua, vaikka Saksa on Suomessa yksi seuratuimpia eurooppalaisia kumppaneitamme.

Suomalainen media ei vaan halua näyttää suomalaisille, että Saksan ulkoministeri Heiko Maas hymyilee ja vakuuttaa pääministeri Netanyahulle (blogikuvassa), että Israel voi luottaa hänen ja Saksan tukeen. Se ei myöskään halua uutisoida Itävallan liittokanslerin ja Tsekin presidentin nostaneen Israelin lipun virastojensa katolle solidaarisuuden osoituksena. Eikä monista muista läntisen maailman tuenosoituksista.

Medialle ohjeet

Valikoivan ja Israel-vastaisen uutisoinnin ohjeistus löytyy tuoreesta Journalisti-lehden kirjoituksesta, jossa ”Lähi-itään erikoistunut mediatutkija” Tapio Kujala ohjeistaa toimittajia, kuinka Israelin ja palestiinalaisten konfliktista pitää kirjoittaa. Seuraavassa käsittelen muutamaa Kujalan teesiä:

Valikoi lähteesi tarkoin. Suhtaudu erittäin kriittisesti erityisesti Israelin armeijan ja Hamasin tiedotteisiin, kuviin ja videoihin

Kujala rinnastaa Israelin puolustusvoimien medialuotettavuuden Hamasiin, jonka mm. EU ja Yhdysvallat on julistanut terroristijärjestöksi. Eli Israelia ja sen kansalaisia puolustavan juutalaisen lähteen luotettavuus on vastaava kuin terroristijärjestön. Kujalalle ei merkitse mitään se laajalti tiedossa oleva tosiseikka että Israelin armeija ja mm. tiedustelupalvelu Mossad ovat tiedonhankinnan suhteen avainasemassa jakaessaan läntisen maailman turvallisuusviranomaisille tiedustelutietoa, jolla on estetty lukuisia terrori-iskuja, ja kuluneella viikolla monet EU-maat ja Yhdysvallat ovat antaneet suuren arvon Israelin puolustuvoimien jakamalle informaatiolle. Mutta Suomessa asiat toki tiedetään paremmin.

Google on lähes hyödytön

Kujala näkee Googlen vaarallisena, koska sen kautta voit löytää muutakin informaatiota, kuin edistysmielisen liberaalimedian julistaman vääristyneen näkökulman. Ilman Googlea ja internettiä olisimme kuin Pohjois-Koreassa tai Gazassa, jossa virallisesta totuudesta poikkeavan tiedon omaksuminen ja varsinkin jakaminen johtaa ajattelevan yksilön suuriin ongelmiin. Taitaa esimerkkejä toki löytyä lähempääkin.

Hyödynnä lähteinä järjestöjä, jotka tekevät työtä alueella

Kujala listaa keskeisiä ja tunnettuja Israeliin vihamielisesti suhtautuvia toimijoita, joista suurin osa on kätkenyt Israeli-inhonsa ja antisemitisminsä ihmisoikeus-termin alle. Kaikki Kujalan esittelemät järjestöt toimivat pääasiallisesti ulkomaisella rahoituksella eikä niillä ole juuri minkäänlaista arvostusta Israelissa, koska niiden tavoitteena on ainoastaan heikentää juutalaisvaltion olemassaoloa paitsi disinformaatiolla myös toimimalla BDS-boikottiliikkeen kärjessä pyrkien eristämään Israelin ja israelilaiset kaikista kansainvälisistä yhteyksistä, olipa kyseessä sitten yliopistomaailma, urheilu, kauppasuhteet, kulttuuri jne. Jos haluat tietoa näiden järjestöjen rahoituksesta ja terroristiyhteyksistä, tutustu NGO Monitorin sivuihin. YK:n ja sen alajärjestöjen Israeliin liittyvästä toiminnasta antaa tietoa UN Watch. Suomalaisista järjestöistä Kujala nostaa esiin Kirkon Ulkomaanavun, jonka EAPPI-kampanja on vuosien saatossa ollut esillä valheellisen tiedon levittämisestä ja terroristiyhteyksistään, mm. Kirkko ja kaupunki -lehden Taistelu Israelista -kirjoituksessa.

Kujalan suositukset ovat kuin Kremlin käsikirjasta, joka listaa tahot, joihin voi luottaa ja henkilöt, joita pitää haastatella Suomeen liittyvissä asioissa. Tässä listassa ovat ensimmäisinä dosentti Bäckman ja hänen hengenheimolaisensa, ja monia sellaisia, jotka ovat kääntyneet isänmaataan vastaan. Aiemmin Suomi-kuvaa itänaapurissa vahvistivat mm. taistolaiset.

On valitettavaa, että suomalaisen journalismin johtava ammattilehti julkaisee näin asenteellista materiaalia.

Tapahtumat Gazan konfliktin taustalla

Suomalaisen median tämän kertainen konfliktiuutisointi käynnistyi Jerusalemissa alkaneista mellakoista, joiden taustaksi uutishuoneet löysivät helposti tarjolla olleen palestiinalaisnarratiivin, jossa Israelin valtio yhteistyössä arabeihin vihamielisesti suhtautuvien juutalaisten siirtokuntalaisten kanssa olisivat häätämässä kuutta arabiperhettä pois Jerusalemin Sheikh Jarrah’n kaupunginosassa sijaitsevista kodeistaan ilman mitään laillista syytä, mutta kuitenkin oikeuden rasistisella päätöksellä.

Suomalainen media on levittänyt tätä valetta lähes jokaisessa nykyistä konfliktia koskevassa uutisessaan, siitä huolimatta, että maailman uutisvirtaa seuraavien mediatalojen toimituksissa on täytynyt olla asiaan liittyvästä toisesta näkökulmasta tietoisia toimittajia.

Mikä sitten on totuus?

Vastausta tähän et löydä suomalaisesta mediasta, etkä useimmista kansainvälisistä valtamedioista, mutta se löytyy esim. Wall Street Journal ja New York Post -sanomalehdistä sekä SKY News Australian videolla, jossa toimittaja Andrew Bolt haastatteli lontoolaisen The Times -lehden palkittua kolumnistiä Melanie Philippsiä 12.5.

Seuraavassa suomennettu litteraatti Ms. Phillipsin vastauksesta, jonka voit katsoa kokonaisuudessaan klikkaamalla tekstin alla olevaa YouTube-kuvaa:

Jokainen osa tätä kertomusta [Israel yrittää perusteettomasti häätää arabiasukkaat asunnoistaan Itä-Jerusalemissa] on täydellinen valhe, jota syötetään länsimaisen median yleisölle Britanniassa, Amerikassa ja Australiassa ja muualla.

Tarkasteltaessa näihin taloihin liittyvää vaatimusta Sheikh Jarrahissa, Jerusalemin esikaupungissa, tilanne on seuraava: nämä palestiinalaiset arabiasukkaat ovat israelilaisen juutalaisjärjestön vuokralaisia ja järjestö omistaa nämä kiinteistöt.

Aiemmat arabivuokralaiset ovat myös olleet israelilaisen juutalaisen järjestön vuokralaisia, koska kyseiset kiinteistöt ovat olleet juutalaisten laillisessa omistuksessa 1800-luvun puolivälistä lähtien, lukuun ottamatta yhtä suurta poikkeusta, joka oli ajanjakso 1948-1967, jolloin Jordania laittomasti miehitti nämä alueet ja takavarikoi laittomasti maan, karkotti kaikki näiden talojen juutalaiset asukkaat ja takavarikoi alueen, takavarikoi kiinteistöt.

Myöhemmin, kun Jerusalem yhdistyi Israelin toimesta, omaisuus siirtyi takaisin juutalaisten lailliseen omistukseen. Heillä oli edelleen arabivuokralaisia, ja arabivuokralaiset tunnustivat kirjallisesti, että juutalaisilla on oikeus omistaa nämä kiinteistöt.

Se, mikä on aiheuttanut näitä vuokralaisia uhkaavan häädön, johtuu siitä, että he kieltäytyvät maksamasta vuokriaan ja laittomasti laajentavat kiinteistöjään, toisin sanoen kyseessä on vuokrakiista vuokranantajan ja vuokralaisen välillä.

Ajatus siitä, että tämä sytytti tämän palon, on naurettavaa. Media on jättänyt kertomatta, että se, mikä aiheutti nämä jännitteet ja väkivallan, on seurausta viikkoja kestäneestä vihaan yllyttämisestä.

Ramadanin alkaessa palestiinalaishallinto ja Hamas alkoivat yllyttää palestiinalaisia arabeja pyhään sotaan. Tämän seurauksena Jerusalemin kaduilla tapahtui sairaalahoitoa vaativia hyökkäyksiä juutalaisia vastaan, hyökkäyksiä kaduilla, hyökkäyksiä raitiovaunuissa. Heitä yritettiin pidättää, minkä seurauksena arabit ryhtyivät väkivaltaiseen häiriköintiin, ja sitten ramadanin alettua al-Aqsa-moskeija, oletetusti muslimien pyhä paikka, muuttui sotanäyttämöksi.

Siellä varastoitiin aseita, kiviä, bensiinipommeja, ja niitä ryhdyttiin heittämään al-Aqsan alueelta sen alapuolella olevalla itkumuurilla rukoilevien juutalaisten ja poliisien päälle.

Lopulta Israelin poliisi meni sisään moskeijaan, missä käytiin ennennäkemättömiä taisteluita. Tarkoitan, että tämä on paikka, jota Israel pitää niin tulenarkana, että se kieltää juutalaisia menemästä sinne ja se kieltää heitä rukoilemasta siellä. Juutalaisia estetään käyttämästä uskonnollisia oikeuksiaan tässä paikassa. Mutta Israelin poliisi meni sisään, koska paikkaa käytettiin murhayrityksen paikkana. Myöhemmin yllyttäminen jatkui.

Teillä oli palestiinalaishallinto Fatah-ryhmittymä, jonka johtaja on Mahmoud Abbas, jota länsi pitää rauhanmiehenä ja potentiaalisena valtiomiehenä, yllyttää palestiinalaisia muslimeja pyhään sotaan, ja kuten luulen, että olette [SkyNews] viitanneet tähän Hamasin korkean johtajan poikkeukselliseen rauhanviestiin, missä hän kehotti yksiselitteisesti leikkaamaan juutalaisten kurkut auki, ja tämä on pyhä sota heitä vastaan, joita hän kutsui juutalaisiksi ja polyteisteiksi, mikä mielestäni on eräänlainen kiertoilmaus kristityistä. Joten tästä tässä on kyse.

Olemme islamilaisessa pyhässä sodassa, johon Mahmoud Abbas ja Hamas ovat yllyttäneet, ja jota länsimainen media desinfioi ja vääristää pirullisesti, jotta jälleen kerran tämän pyhän sodan uhriksi joutunut Israel näyttäisi hyökkääjältä, ja hyökkääjä näyttäisi uhrilta.

Jos et usko Melanie Phillippsiä, kehotan sinua lukemaan San Diegon yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan professorin Avi Bellin ja George Mason -yliopiston Lähi-idän ja kansainvälisen lain keskuksen johtajan Eugene Kontorovichin Wall Street Journal -lehdessä julkaiseman kirjoituksen Juuri mikään, mitä olet kuullut Jerusalemin häädöistä, ei ole totta – Omaisuuslainsäädännön neutraalista soveltamisesta tulee kansainvälinen tapaus, koska vuokranantaja on juutalainen.

Artikkelissaan Bell ja Kontorovich kirjoittavat mm. seuraavaa:

Kantaja ja sen edeltäjät ovat viettäneet neljä vuosikymmentä oikeudessa ja vaatineet itselleen kiinteistöjen hallintaa. Kaikissa tapauksissa tuomioistuimet ovat ratkaisseet riidan omistajien hyväksi. Viimeisimmissä oikeudenkäynneissä tuomioistuimet totesivat, että neljä kahdeksasta syytetystä oli asunnonvaltaajia, joilla ei ollut laillisia oikeuksia maassa, ja loput neljä olivat vuokralaisten jälkeläisiä, jotka eivät olleet koskaan maksaneet vuokraa.

Siitä huolimatta Israelin tuomioistuimet ovat kohdelleet laittomia palestiinalaisia talonvaltaajia ja tavanomaisia vuokralaisia ​​yhtä lailla ”suojattuina vuokralaisina” ja suojaavat heitä loputtomasti häädöltä, ​​jos he maksavat vuokraa. He ovat kieltäytyneet maksamasta.

Kyseiset lait ovat samat, mihin kaikki vuokranantajat vetoavat. Tässä tapauksessa on vain yksi ongelma: omistajat ovat juutalaisia. Länsimaalaiset edistysmieliset ovat nostaneet sen, että jotkut arabit vastustavat juutalaisia naapureita, ihmisoikeudeksi ja lailliseksi etuoikeudeksi, jota jopa juutalaisen valtion olisi suojeltava.

Tätä asiaa ajavat ihmisoikeusryhmät keskittyvät omistajien juutalaisuuteen. 190 edistysmielisen ryhmän kirjeessä mainitaan kantajien juutalainen identiteetti kahdeksan kertaa, kutsutaan heitä ”siirtokuntalaisiksi” seitsemän kertaa – toinen tapa sanoa heidän olevan juutalaisia, jotka asuvat siellä, missä juutalaisia ei sallita – ja huomautetaan, että kantajan omistusoikeuksien turvaaminen voisi muuttaa Jerusalemin ”väestörakennetta”. J Street, vasemmistolainen juutalainen järjestö, luonnehtii oikeusjuttuja yritykseksi ”juutalaistaa pääasiassa palestiinalaisia asuinalueita”, ikään kuin naapurien etninen alkuperä olisi syy viedä juutalaisten omaisuus.

Sheikh Jarrahin todellinen tarina on konfliktin mikrokosmos: Israel tuomitaan menettelytavoista, jotka ovat täysin tavanomaisia, kun taas juutalaisten syrjinnän julistetaan olevan kansainvälisen oikeuden sääntö.

Suomalaisen median sokea piste

Suomalaisen median sokea piste tuli esiin Iltalehden 20.5. julkaisemassa uutisessa Israelin ja Palestiinan konflikti näkyy myös Suomessa – ”Ihmiset eivät voi kulkea daavidintähti kaulassa kadulla”. Juttu alkaa seuraavalla lauseella: Israelin ilmaiskut ovat tappaneet 212 palestiinalaista viime viikon maanantaina alkaneissa palestiinalaisten ja Israelin välisissä taisteluissa. Erityisesti Gazan puolella siviiliuhrien määrä on ollut huomattavasti suurempi kuin Israelissa. Tapahtumat ovat heijastuneet myös Suomeen…

Voisiko suuri suomalainen media tehdä naivimpaa johtopäätöstä maamme juutalais- ja Israel-vastaisen tilanteen syistä?

Jos olet lukenut, kuunnellut tai katsonut mitä tahansa viimeaikaiseen Gazan konfliktiin liittyvää uutisointia, niiden kärki on ollut Israelin – maailman ainoan juutalaisvaltion ja Lähi-idän ainoan demokratian – syyllistämisessä toimista, jotka liittyvät taisteluun USA:n ja EU:n terroristijärjestöksi julistaman Hamasin aloittamaa ja puolitoista viikkoa kestänyttä hyökkäystä vastaan.

Ei juutalaisten ole turvatonta kulkea Suomessa Gazan tapahtumien takia, vaan suomalaisen ”laatumedian” valheellisen ja puolueellisen otsikoinnin ja uutisoinnin takia. Näin tehdessään media käytännössä on määrittänyt terroristijärjestöä vastaan taistelevan ja kansalaisiaan tehokkaasti puolustavan Israelin syylliseksi konfliktiin, koska israelilaisia on kuollut huomattavasti vähemmän kuin gazalaisia. Media olisi varmasti tasapuolisempi ja tyytyväisempi, jos juutalaisia kuolisi enemmän, mutta näin ei koskaan tule tapahtumaan, sillä juutalaisen historiansa parhaiten tuntevana Israel on panostanut siihen, mihin Hamas ei ole koskaan vaivautunut, omien kansalaistensa tehokkaaseen suojeluun.

Kansanedustaja Anna Kontulan kritisoima Israelin puolustusteknologia on kehittynyt juuri Israelin ympärillä olleiden – ja Kontulan ihailemien – arabivaltioiden ja terroristijärjestöjen hyökkäysten seurauksena. Jos olet koskaan kuullut israelilaisten poliitikkojen selittävän maansa puolustusdoktriinia ja tunnet edes hiukan juutalaista historiaa, ymmärrät, että Israel ottaa vakavasti kaikki uhkaukset ja yritykset tuhota tämä mitättömän pieni valtio, jonka maa-alue (kartassa sinisellä) on n. yksi promille ympäröivien arabimaiden alueista.

Vihreät alueet ovat arabimaita, sininen on Israel

Konflikti jakaa piispoja

Ehkä kaikkein surullisinta kuitenkin on, että valheellisen palestiinalaisnarratiivin levittämiseen syyllistyi myös Kuopion piispa Jari Jolkkonen, joka kirjoitti Savon Sanomien kolumnissaan 17.5. seuraavaa: Tällä kertaa väkivaltaisuudet käynnistyivät, kun Israelin viranomaiset ryhtyivät häätämään palestiinalaisperheitä Itä-Jerusalemiin kuuluvan Sheikh Jarran korttelista. Palestiinalaiset kokivat tämän taas yhdeksi merkiksi Israelin pyrkimyksestä juutalaistaa palestiinalaisten asuttama Itä-Jerusalem epäreiluja lakeja säätämällä. Se taas sabotoisi kahden valtion malliin perustuvan rauhansuunnitelman, jota myös Israel itse sanoo kannattavansa.

Jolkkosen teksti toistaa kritiikittömästi osia yleisesti Israel-vastaisena tunnetun Jordanian ja Pyhän maan evankelis-luterilaisen kirkon piispan Sani Ibrahim Azarin 10.5. julkaisemasta tviitistä. Monelle kirkkoa seuraavalle tulikin yllätyksenä, kun Helsingin piispa Teemu Laajasalo teki rohkean ja julkisen irtioton savolaisen kollegansa mielipiteistä ensin Twitterissä 18.5. ja pari päivää myöhemmin Kirkko ja kaupunki -lehdelle antamassaan haastattelussa, jossa hän toteaa mm. seuraavaa:

Antisemitismin määritelmien mukaan erilainen Israelin valtion demonisoiminen tai muita vaativamman moraalin edellyttäminen siltä täyttävät juutalaisvihan merkit. Alueen ainoan demokratian kutsumisessa apartheid-valtioksi piilee antisemitismin siemen. Israel-kritiikki muuttuu helposti juutalaisvihaksi. Israelin apartheidiksi kutsuminen myös vähättelee oikeaa eteläafrikkalaista apartheidiä, jossa seka-avioliitot olivat laittomia ja eri rotuisilla ei saanut olla yhteisiä lapsia. Israelissa on jännitteitä, mutta ei sanan käyttö ole oikeassa suhteessa.

Palestiinalaisten ongelmana on, että väkivaltaa lietsovia islamistisia kehotuksia ovat esittäneet paitsi terroristit, myös itse palestiinalaishallinnon presidentti Mahmud Abbas. Islamistinen taustavire näkyy myös kristittyjen sortona, jonka vuoksi koulutetut kristityt arabit muuttavat laajasti esimerkiksi Kyprokselle. Vastuuttava katse pitää kääntää myös nykyiseen ja entiseen suurvaltapolitiikkaan. Arabimaailmassa on voimakas kokemus siirtomaavallan aikaisesta alistettuna olemisesta. Holokaustin täydellisen tuhon jälkeen rakennettua maailman ainoaa juutalaisvaltiota ei voi laittaa vastaamaan länsimaiden kolonialismin synneistä.

On siunaus, että kirkosta löytyy edes yksi Israelia ja Jumalan valitun kansan historiaa ja tämän päivän haasteita ymmärtävä piispa.

Roomalaiskirjeessä (11:17-18) Paavali kirjoittaa seuraavaa puhuessaan juutalaisista veljistään:

Jos jalosta oliivipuusta on katkaistu oksia ja jos sinut, joka olet peräisin villistä oliivipuusta, on oksastettu oikeiden oksien joukkoon niin että olet päässyt osalliseksi puun juurinesteestä, älä ylvästele alkuperäisten oksien rinnalla! Mutta jos ylvästelet, muista, ettet sinä kannata juurta vaan juuri kannattaa sinua.

Siinä missä Paavali kirjoittaa meidän villien oksien eli pakanoiden oksastamisesta oikeiden oksien eli juutalaisten uskovien joukkoon, niin todellisuus vajaat 300 vuotta myöhemmin menikin toisinpäin, eli pakanakristityt päättivät katkaista yhteyden jaloon oliivipuuhun Nikean kirkolliskokouksessa vuonna 325. Valitettavasti niin monet aikamme hengelliset johtajat niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa pyrkivät edelleenkin tekemään kaikkensa, ettei tuo yhteys koskaan palautuisi.

Raamatun pohjalta ymmärrän, että tämä murehduttaa suuresti Herraamme Jeesusta Kristusta, joka oli – ja on edelleenkin – juutalainen, mikä on monille  arabikirkoille ja -kristityille kiusallinen asia. Paavalin mukaan (Room. 11:28) valinnan perusteella he [juutalaiset] ovat Jumalalle rakkaita, isien tähden. Siksi heidän tulee olla meillekin rakkaita ja meidän tulee seistä heidän rinnallaan, kun antisemitistiset voimat yrittävät jälleen kerran pyyhkiä heidät pois maailmankartalta.

Rukoillaan ystävät rauhaa Jerusalemiin, Israeliin ja koko Lähi-itään!

Ja rehellisyyttä ja oikeamielisyyttä suomalaisille toimittajille.