Luonnonsuojelua ei voi ulkoistaa!

 

Nyt kuuluu olla paniikissa, koska on ilmastoviikko ja ilmastokriisi ja maapallomme tuhoutuu aivan pian. Sitä vain ei täällä maailman mittakaavassa kauniissa ja puhtaassa pohjolassa niin helposti ymmärrä. Mutta jos tutustuu kuva- ja tutkimusmateriaaleihin maailman tilasta, niin tottahan se on, että jotain tarttis tehdä. Greta läksytti maailman johtajat oikein kunnolla, ja ilmastolakkoja sun muita kokoontumisia ja mielenosoituksia järjestetään, että yhtiöt ja valtiot sitoutuisivat toimiin päästöjen vähentämiseksi. On ihan oikein kiinnittää tähän asiaan huomiota.

Tähän maapallon pelastamisprojektiin liittyy kuitenkin ilmiöitä, joita minun on todella vaikea ymmärtää. He, jotka päättävät valita kansalaistottelemattomuuden vaikuttamiskeinokseen. He liimaavat itsensä oviin, sotkevat paikkoja tekoverellä, estävät laivoja lähtemästä satamasta ja lentokoneita kentiltä sekä pysäyttelevät liikennettä milloin missäkin. Ihmettelen, muuttuuko maailma tosiaan paremmaksi tällaisilla teoilla? Kun luen noita uutisia, se ei ikinä pane minua pohtimaan, pitäisikö muuttaa käyttäytymistäni tai kulutustani. Päinvastoin.

Sansa syyskeräys neliöb

Jos ihan suoraan sanon, niin tuollainen performanssimaailmanparantaminen vain ärsyttää minua. Mitä ja ketä se hyödyttää? Kaikenlaiset huomionhakutemput ja toisten työn ja elinkeinon hankaloittaminen ovat täysin tyhjänpäiväisiä. Ne eivät todellakaan muuta maapallon tilassa mitään. Rauhanomaisessa mielenosoituksessa on voimaa, mutta jos olen ihan rehellinen niin nuo perjantaiset koululakotkin alkavat olla jo äärirajoilla. Ketä vastaan tässä nyt oikein lakkoillaankaan, kuka hyötyy ja kuka voittaa?

On oikein vaatia maailman päättäjiltä toimia ilmaston hyväksi. Se ei kuitenkaan poista meidän jokaisen vastuuta ympäristömme tilasta. Kysyn toistuvasti: Miksi kaupunkiemme kadut ovat aina täynnä roskaa? Miltei aina Tallinnasta Helsinkiin tullessani kasvoille lyö kulttuurishokki: Olenko tullut kaatopaikalle? Varsinkin vapun jälkeen kaatopaikkailmiö on vakuuttava. Vappuhan on koulutettujen ja tiedostavien ihmisten juhla, mutta juhlinnan jäljet eivät sitä todista. Luonnossa liikkuessani löydän välillä oma-aloitteisia kaatopaikkoja molemmista maista. Miksi? Kysyn myös, mihin tarvitaan mm. Lux Helsinki light festivalia tai vastaavaa Tallinnan Valgus kõnnib Kadriorus -tapahtumaa? Miksi pitää tuhlata niin paljon energiaa vain huvin vuoksi? Julkinen liikenne vähentää päästöjä, mutta miksi sitten pääkaupungeissamme on niin paljon ruuhkia? Ovatko ilotulitukset oikeasti tarpeellisia? Tarvitaanko kodeissa oikeasti niin paljon sähkölaitteita? Ja ennen kaikkea kysyn, mitä minä itse teen luonnon hyväksi?

Viron kuuluisin muusikko, maestro Arvo Pärt on sanonut: ”Maailma on pulassa, kun jokainen pyrkii muuttamaan sitä. Maailman muuttaminen on aggressiota. Minä haluan muuttaa vain itseäni.” Me emme voi vain jäädä syyttelemään toisia maapallon tilasta, vaan on syytä katsoa peiliin. Tätä ryhtiliikettä ei saa ulkoistaa, vaan meillä jokaisella on oma osamme tehdä. En usko olevani luonnonsuojelun mallioppilas, mutta olen oppinut muutamia asioita, joilla on todella merkitystä. Ja uskokaa tai älkää, suurimman osan näistä olen oppinut vanhemmiltani. He ovat maanviljelijöitä. Kyllä, heitä, joiden suuntaan monen kaupunkilaisen luonnonsuojelusormi osoittaa syyllistävästi. He ovat kuitenkin tässäkin asiassa minulle esikuvia:

Liiku luonnossa kunnioittavasti ja rauhallisesti.

Älä heitä roskia luontoon äläkä kadulle. Laita roskat oikeisiin roskiksiin ja kierrätykseen se, minkä voi kierrätykseen laittaa.

Käytä uudelleen sitä, mitä voi uudelleen käyttää. Suosi kierrätystä.

Jos eteesi sattuu roska, poimi se ja vie roskikseen, jos se on mahdollista.

Suosi kotimaista ruokaa ja vältä ruokahävikkiä.

Jos jokin laite menee rikki, pyri mieluummin korjauttamaan se ja osta uusi vasta, kun se on todella tarpeellista.

Ota oma kassi mukaan kauppaan.

Sammuta turhat valot ja vältä muutenkin energian hukkakäyttöä.

Suosi julkista liikennettä, jos mahdollista.

Aina, kun sinulla on mahdollisuus auttaa metsän istutuksessa, tee se.

Sitten vielä yksi asia, hyvät aktivistit ja kansalaistottelemattomat: Markkinatalous – joka tätä maailmaa oikeasti pyörittää – ei kuuntele sirkustemppuja. Se ymmärtää vain rahan kieltä. Opetelkaa puhumaan rahaa. Etsikää ja levittäkää oikeaa tietoa. Älkää tyytykö pelkkiin otsikoihin. Älkää käyttäkö niitä tuotteita ja palveluita, jotka ovat luonnon suhteen piittaamattomia tai kuormittavat sitä paljon. Rohkaiskaa muitakin vaikuttamaan kulutuksellaan. Olkaa johdonmukaisia ja sinnikkäitä. Silloin myös markkinoiden on pakko taipua. Se vie aikaa, ja siihen on sekä taloudellisia että inhimillisiä syitä. Mutta ennen pitkää vaikutukset nähdään. Aloita itsestäsi, ja aloita heti.