Levon ja latautumisen aika

 
Tobias Tullius/Unsplash

Nyt on levon ja latautumisen aika, eikö niin? Minä ainakin olen sen tarpeessa. Perheemme lähtö Etiopiaan peruuntui ja nyt etsin siitä syystä uutta suuntaa ja tuntuu, että todellakin tarvitsen nyt lepoa ja latautumista. Siksi olikin ihanaa, kun ystävä jakoi kanssani tämän raamatunkohdan, joka oli koskettanut hänen sydäntään:

»Näin sanoo Herra Jumala: Minä etsin itse lampaani ja pidän niistä huolen. Niin kuin paimen pitää huolta lampaistaan, kun ne ovat hajaantuneet hänen ympäriltään, niin minä huolehdin lampaistani ja haen ne turvaan kaikkialta, minne ne sumuisena ja synkkänä päivänä ovat kaikonneet. Minä tuon lampaani vieraasta maasta, minä kokoan ne kansojen keskuudesta, tuon ne omaan maahansa ja kaitsen niitä Israelin vuorilla, purolaaksoissa ja kaikilla ruohoisilla mailla. Vehmailla niityillä minä niitä kaitsen, niiden laidun on Israelin korkeilla vuorilla. Siellä, vehreillä kedoilla, ne saavat levätä, ne saavat käyskennellä Israelin vuorten rehevillä laidunmailla. Minä kaitsen itse lampaitani ja vien itse ne lepäämään – näin sanoo Herra Jumala. Minä etsin eksyneen ja tuon takaisin laumasta harhautuneen, minä sidon murtuneen jalan, minä hoivaan uupunutta, ja vahvat ja lihavat minä pidän kurissa. Minä kaitsen laumaani niin kuin sitä tulee kaita. (Hesekiel 34:11-16)

Jalohaukat vko 3 SMy

Levon ja latautumisen aika

Eikö olekin upea kohta täynnä Jumalan lupauksia huolenpidosta? Heti huomioni kiinnitti tämä lause ”minä hoivaan uupunutta” ja sanoinkin ystävälleni, että juuri tätä haluan pyytää itselleni tänä kesänä. Me olemme todella siunattuja, meitä kutsutaan Jumalan lapsiksi – ja lampaiksi. Hän haluaa pelastaa meidät ja antaa meille sitä, mitä tarvitsemme.

Jeesus haluaa henkilökohtaisesti sitoa haavamme ja hoivata uupunutta. Sitä minä tarvitsen, ehkä sinäkin. Kuinka ihanaa, että meillä on Jumala, joka haluaa meidän parastamme, joka tuntee meidät ja tietää, mitä tarvitsemme ja milloin tarvitsemme sitä.

Joten on aika lopettaa omat yritykset hallita haavojamme omin voimin ja keinoin. On aika antaa Paimenemme pitää meistä huolta. Ja on aika levätä hänessä. Sillä lepo ja uudistuminen tapahtuu Jumalan sylissä. Ollessamme Jumalan hellässä huolenpidossa jotakin uutta syntyy meissä.

Siksi levon ja latautumisen aika ei ole koskaan hukkaan heitettyä aikaa. Sen sijaan se on pyhää aikaa. Levätessämme Jumalassa, Pyhä Henki hoitaa meitä. Meidän elämämme ei ole kiinni meidän tehokkuudestamme vaan Jumalan armovoimasta. Joten lopeta sinäkin murehtiminen, stressaminen ja yliyrittäminen. Kaikki on Jumalan hallussa. Ole huoleti, hän pitää sinusta huolta. Joten rentoudu ja lepää hänessä.

Osa kirjoitusta, joka on julkaistu Armoa Arkeesi -sivustolla.