Kuka välittäisi Christian Eriksenin ikuisuudesta?

 

Monessa suomalaisessa kodissa on vuosikymmeniä unelmoitu ja odotettu sitä, että jonain päivänä Suomen miesten jalkapallomaajoukkue pääsisi osallistumaan lajin arvoturnaukseen. Eilen illalla se sitten lopulta tapahtui. Edessä oli Suomen ensimmäinen ottelu Tanskaa vastaan lajin EM – kisoissa. Oma kotikatsomomme asetti joukkueen kisatavoitteet varsin matalalle. Pohdimme yhdessä, että jos Suomi saa edes yhden maalin tai yhden pisteen koko kisoissa, ollaan jo plussalla. Odotuksemme ylittyivätkin moninkertaisesti jo ensimmäisessä pelissä. Käytännössä Suomi sai vain yhden kunnon hyökkäyksen aikaiseksi. Nimenomaan sen hyökkäyksen päätteeksi Joel Pohjanpalo pukkasi Suomen johtoon. Muutama minuutti myöhemmin Suomen loistava maalivahti  Lukas Hradecky torjui tanskalaisen Pierre Höjbjergin rangaistuspotkun. Kun erotuomari vihelsi pilliinsä pelin päättymisen merkiksi, oli Suomi voittanut sensaatiomaisesti Tanskan 1-0 ja napannut peräti kolme arvokasta pistettä plakkariinsa. On mahdollista, että vastoin kaikkia ennakko-odotuksia, Suomi voi päästä alkulohkostaan jopa jatkopeleihin.

Asialla, jota monessa kodissa oltiin hartaasti odotettu vuosikymmeniä, ei tuntunut kuitenkaan olevan eilen illalla mitään merkitystä. Pikku purtavalla ja juotavalla varustettu kotikatsomomme mykistyi satojen miljoonien katsojien rinnalla, kun peliä oli pelattu noin 42 minuuttia. Tanskan huippupelaaja Christian Eriksen lyyhistyi kentän pintaan dramaattisesti. Kaikki katsojat kentän laidalla ja kotikatsomoissa haukkoivat henkeään ja hiljenivät. 29-vuotiasta Erikseniä elvytettiin kentällä ja tilanne oli epäselvä. Kaikesta päätellen huippupelaajan sydän pysähtyi äkillisesti kesken pelin. Pitkään näytti jo siltä, että pahin tapahtuisi. Katsojat ympäri maailman peittivät epäuskoisina käsillään kasvonsa. Monet itkivät avoimesti. Useat rukoilivat. Ottelun juontajat, jotka aina puhuvat niin sujuvasti, eivät nyt tienneetkään, mitä sanoa. Myöhemmin sairaalasta tulleet uutiset olivat todella huojentavia. Eriksen oltiin saatu virkoamaan ja hän oli jo puhunut puhelimessa joukkuetovereidensa kanssa.

IK-opisto vuosisop.,vko30-32, neliöb,MJa

Myöhemmin illalla Tanskan maajoukkueen valmentaja Kasper Hjulmand totesi lehdistötilaisuudessa:

”…meitä kaikkia muistutettiin siitä, mikä on elämässä kaikkein tärkeintä. Sitä ovat tärkeät ihmissuhteet. Sitä ovat ihmiset, jotka ovat meitä lähellä. Sitä ovat perheemme ja ystävämme.”

Hjulmand olikin siinä oikeassa, että tuolla hetkellä tuntui aivan yhdentekevältä pelataanko peliä loppuun ja kuka sen voittaa. Tärkeintä olisi, että Eriksen selviäisi hengissä ja toipuisi ennalleen. Sitä koko maailma toivoi ja rukoili. Siihen rukoukseen osallistui meidänkin kotikatsomomme.

Oli koskettavaa huomata, kuinka koko maailmaa tuntui sillä hetkellä yhdistävän rakkaus ja myötätunto Christian Erikseniä ja hänen läheisiään kohtaan. Olipa kyseessä sitten Suomen tai Tanskan kannattaja, niin kaikki yhdessä toivoivat ainoastaan Eriksenin toipumista. Tuon hetken ajan kaikki jalkapallon seuraajat tuntuivat olevan samalla puolella. Christian Eriksenin puolella. Niin olimme mekin. Ei ollut Suomea eikä Tanskaa. Oli vain Christian Eriksen ja hänen läheisensä.

Tuon pelin tiimellyksessä mieleeni kohosi kuitenkin kysymys:

”Kuka välittäisi Christian Eriksenin ikuisuudesta?”

Se ajatus kosketti ja toi jälleen kerran mieleeni kaikki ne ystäväni, sukulaiseni ja tuttavani, jotka eivät vielä tunne Jeesusta. Kaikki ne, jotka eivät ole saaneet kokea hänen rakkauttaan. Kuka kertoisi Jeesuksesta heille? Kuka julistaisi, että on olemassa taivas? Kuka julistaisi, että on olemassa syntien anteeksiantamus, täydellinen rakkaus ja apu ja turva jokaisen päivän jokaiseen hetkeen?

”Kuka julistaisi Christian Eriksenille, että Kristus on kuollut hänenkin puolestaan, jotta hänellä olisi iankaikkinen elämä taivaassa vielä senkin jälkeen, kun hänen ajallinen vaellus eräänä päivänä täällä on päättynyt?”

Kuka julistaisi? Oletko se sinä tai olenko se minä?

”Mutta jos Kristus ei ole herätetty, niin teidän uskonne on turha, ja te olette vielä synneissänne. Ja silloinhan Kristuksessa nukkuneetkin olisivat kadotetut. Jos olemme panneet toivomme Kristukseen ainoastaan tämän elämän ajaksi, niin olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat. Mutta nytpä Kristus on noussut kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista. Sillä koska kuolema on tullut ihmisen kautta, niin on myöskin kuolleitten ylösnousemus tullut ihmisen kautta. Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa, mutta jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus, sitten Kristuksen omat hänen tulemuksessaan” (1.Kor.15:17-23)