Yleinen: Viikon debatti pui armokuolemaa: eutanasia on arvokysymys monelta kantilta

Kristalliyö

 

Viime yönä tuli kuluneeksi 80 vuotta Kristalliyöstä; yöstä, joka aloitti systemaattisen ja Saksan valtion organisoiman vainon juutalaisia kohtaan. Vainossa tuhottiin yli 1 300 synagogaa, monia juutalaisia hautausmaita, lähes 7 000 liikettä ja kotia. Yli 30 000 juutalaista vietiin keskitysleireihin. Yö sai nimensä  rikottujen kauppojen ikkunoiden lasinsirpaleista.

Seinäjoella Israelin Ystävien paikallisosasto yhdessä Nurmon kappeliseurakunnan ja muiden seurakuntien kanssa muistelimme Kristalliyötä sapattiaterialla Nurmon Hyllykallion seurakuntakodilla. Emme saa emmekä halua unohtaa Kristalliyötä, holokaustia, sitä pahuutta, jonka kristityiksi itseään sanovat ovat harjoittaneet juutalaisia kohtaan.

IK-opisto, neliöb. 15.-28.4.

Kristalliyöstä ja holokaustista on kulunut jo vuosikymmeniä. Uusien sukupolvien tunne 2. maailmansodan tapahtumiin on jo erilainen kuin esimerkiksi minulla, joka synnyin vain muutama vuosi sodan jälkeen. Se, mitä natsit tekivät, on kerrottava yhä uudelleen, jotta se pysyisi varoituksena meille kaikille.

Kesällä kuuntelin Shostakovichin 13. sinfonia, jonka alaotsikko on Babi Jar Yevgeni Yevtushenkon runon mukaan. Järisyttävän hieno teos. Yad Vashemissa – vainojen museossa – Jerusalemissa käyneet muistanevat Babi Jarin nimen. Babi Jar on rotko Kiovan lähellä Ukrainassa.  Siellä ukrainalaiset ja natsit surmasivat ainakin 33 771 juutalaista.. Yevtusehenko teki Neuvostoliitossa vaietun joukkomurhan julkiseksi koko maailmalle. .Odessassa tapettiin juutalaisia jopa enemmän. Kun nyt katselee Ukrainan tilannetta, sotaa ja sekasortoista yhteiskuntaa, en voi olla kysymättä, kärsiikö Ukrainan kansa nyt siitä rikoksesta, jonka se teki Babi Jarissa. Jumala sanoo: ”Olen kiivas Jumala, joka kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka minua vihaavat.” Nyt Ukrainassa elää kolmas ja neljäs Babi Jarin jälkeinen polvi. (Miksi sitten Saksa ei kärsi? Saksa on katunut ja tehnyt parannusta. Ukraina ei ole ikinä tunnustanut syntiään saati sitten katunut sitä. Tosiasia on kuitenkin, että monet ukrainalaiset tekivät yhteistyötä natsien kanssa juutalaisten tuhoamiseksi,) Jumala on armon Jumala, mutta Jumalan silmäterään, juutalaiseen kansaan ei pidä koskea.

Tosiasia on, että antisemitismi nostaa suosiotaan Euroopassa yleensä ja myös Saksassa. Hesarissa oli Kristalliyön merkeissä hyviä artikkeleita asiasta. Natsien uusi sukupolvi kokoontuu jälleen. Jälleen käsiä nostetaan natsitervehdykseen  ja juutalaisille huudetaan  solvauksia . Pienellä googlettelulla löytyy myös ihan supisuomalaisia kirjoitelmia, joissa ei ole pelkästään juutalaisvastaisuutta, vaan puhdasta juutalaisvihaa.

Kristityt, me emme saa vaieta, niin kuin monet kirkot vaikenivat 80 vuotta sitten. Antisemitismiä vastaan on taisteltava nyt, vaikka se tällä hetkellä olisi pieni marginaali-ilmiö. Muutaman kuukauden kuluttua se voi olla lasisirpaleita kaduilla Chemnitzissä, Pittsburghissa, mutta myös Helsingissä, jos me ”hyvät kristityt” emme valvo!

Mitä siis on tehtävä? Ennen muuta on puhuttavat, paljastettava antisemitistien juonet. Meidän on oltava juutalaisten rinnalla, ja selkeästi sanottava antisemitismin synti synniksi. Sosiaalinen media on uusi elementti henkivaltojen taistelussa. Sielläkin meidän on oltava valmiit taistelemaan antisemitismiä vastaan.

Samalla on hyvä muistaa, että antisemitismi nousee samoista tunteista kuin kaikki muukin vieraaseen kohdistuva inho ja viha. Jos kiellämme rakkauden ja laupeuden syyrialaiselta pakolaiselta, olemme vain askelen päässä siitä, että kiellämme rakkauden ja laupeuden juutalaiselta.