Kolme toivomusta

 

Minulla oli hiljattain syntymäpäivä, ja sen lähestyessä mieheni kysyi minulta, niin kuin kaikkina yhteisen elämämme vuosina aikaisemminkin, mitä toivoisin syntymäpäivälahjaksi. Yllätin meidät molemmat sillä, että tällä kertaa minulla oli lahjatoive heti valmiina. Toivoin kahta kaunista samppanjalasia, joilla voisimme tänä kesänä yhdessä kohottaa maljan avioliittomme neljällekymmenelle vuodelle.

Mutta aina ei toivominen ole näin helppoa eikä toiveiden täyttyminen aina tuota iloa ja mielihyvää. Vanha satu kertoo kalastajasta, joka asuu vaimonsa kanssa meren rannassa surkeassa majapahasessa. Eräänä päivänä mies saa kummallisen saaliin, kun hänen verkkoonsa tarttuu kampela, joka miehen hämmästykseksi osaa puhua. Kala kertoo olevansa lumottu prinssi ja pyytää miestä säästämään sen hengen. Helläsydäminen mies päästää kalan vapauteen, ja pyrstöään heilauttaen kala ui kiitollisena matkoihinsa.

SRO-ARK, neliöb. 18.7.-14.8. MJa

Mutta kotona mies joutuu puhutteluun. Hänen olisi pitänyt ymmärtää pyytää jotakin kiitokseksi siitä, että oli päästänyt kalan vapaaksi. Jos kala kerran on lumottu prinssi, sen täytyy pystyä muuhunkin kuin vain heiluttamaan pyrstöään, tuumaa akka. Ja niin hän lähettää ukkonahjuksen takaisin rantaan pyytämään heille majarähjän tilalle kauniimpaa kotia.

Ukko tekee työtä käskettyä, kutsuu kalaa ja kertoo sille vaimonsa toivomuksen. Kotiin palatessaan hän näkee toiveen toteutuneen: sottaisen majan tilalla kohoaa nyt soma pieni mökki. Mutta ruokahalu kasvaa syödessä, ja akan ahneus ja kunnianhimo tuntuvat pohjattomilta. Mökki vaihtuu kartanoksi ja kartano kuninkaanlinnaksi, kunnes jonkin ajan kuluttua pelkät komeat puitteet eivät enää riitä. Vaimo haluaa lisää valtaa ja yhä korkeamman aseman, ja hän etenee uraputkessa kuninkaasta keisariksi ja keisarista paaviksi. Lopulta hän haluaa tulla Jumalaksi, ja siinä vaiheessa ansa laukeaa. Ylpeys käy lankeemuksen edellä, ja sadun lopussa pariskunta löytää itsensä vanhasta tutusta majarähjästään, yhtä köyhinä kuin ennenkin.

Toisessa tutussa sadussa mies kohtaa metsässä haltijan, joka lupaa täyttää miehen ja hänen vaimonsa kolme toivomusta. Nälkäinen mies tuhlaa ensimmäisen toivomuksensa herkulliseen makkaraan ja maiskuttelee sen tyytyväisenä kurnivaan vatsaansa. Mokomasta typerästä toivomuksesta suivaantuneena vaimo toivoo makkaran roikkumaan miehensä nenään, ja kolmas toivomus kuluu – miehen onneksi – siihen, että he toivovat makkaran pois miehen nenästä.

Voimme hymähtää säälivästi näille pariskunnille, jotka näin surkeasti tuhlaavat toivomuksensa ja hukkaavat mahdollisuutensa parempaan elämään. Mutta entä jos me jonakin kauniina päivänä yllättäen kohtaisimme jonkun, joka tarjoaisi meille mahdollisuuden toivoa mitä ikinä haluamme ja varmuuden siitä, että toiveemme toteutuu? Ajatus on kiehtova, mutta tietäisimmekö, mitä toivoisimme? Kuinka kypsiä ja viisaita mahtaisivat meidän toivomuksemme olla?

Ehkä kannattaisi miettiä toivomukset valmiiksi, kirjoittaa ne muistiin ja pitää ne aina mukanaan, niin ettei tilaisuuden osuessa kohdalle tulisi toivottua jotakin yhtä tyhmää tai tuhoisaa kuin satujen ukot ja akat. Tai olisiko peräti viisaampaa jättää kokonaan toivomatta, kiittää kauniisti tiellemme osunutta haltijaa tarjouksesta ja sanoa kiitos, mutta ei kiitos. Satumme lukeneina olemme läksymme oppineet. Kun ihminen lähtee peukaloimaan vallitsevia olosuhteita lyhytnäköisillä toivomuksillaan, seuraukset voivat olla kohtalokkaat: kun yksi asia muuttuu toivomaamme suuntaan, sen seurauksena kymmenen muuta muuttuu huonommiksi.

Onko tilanne siis toivoton? Ei, sillä on olemassa myös oikeasti hyviä toivomuksia. Niitä löytyy esimerkiksi Uuteen testamenttiin tallennetuista kirjeistä. Niistä löytyvät toivomukset ovat asioita, joita kirjoittaja toivoo kirjeen vastaanottajien osaksi. Toisen Korinttilaiskirjeensä loppuun apostoli Paavali on kirjoittanut seuraavat toivomukset:

Tulkoon teidän kaikkien osaksi
Herran Jeesuksen Kristuksen armo,
Jumalan rakkaus
ja Pyhän Hengen yhteys! (2. Kor. 13:13 KR -92)

Tällaisista toivomuksista tuskin voi seurata muuta kuin jotakin todella hyvää. Olisikohan tässä ne kolme toivomusta, joiden kanssa ei voi mennä vikaan?