KIRJABLOGI: Kumppanina matkalla surun tumman tunnelin läpi

Leena Hietamies, Matkalla surun läpi, Päivä 2017

Tämä surukirja poikkeaa monista muista sureville kirjoitetuista kirjoista. Leena Hietamies ei opeta, psykologisoi tilannetta tai anna asiantuntijana viisaita ohjeita. Hän kulkee yhdessä lukija kanssa askel askeleelta surun pimeän tunnelin läpi, kunnes tulevaisuuden ja toivon valot alkavat jälleen pilkottaa.

Surun syitä voi olla monia. Läheisen kuolema, ero, työttömyys, epäonnistuminen, haaveiden romahtaminen, vakava sairaus ja moni muu elämäntilanne voi peittää elämän ja tulevaisuuden näkymät surun tumman ja raskaan hunnun alle.

Kirja tarjoaa lukijalle hyvin käytännöllisiä välineitä surutyön tekemiseen. Lyhyet raamatunjakeet tuovat mukaan Jumalan lohdutuksen ja iankaikkisuuden näkymät.  Vain muutamien rivien tiiviit tekstit surutyön eri vaiheista ovat kuin lyhyitä johdantoja surijan omille pohdinnoille. Surijan usein kaoottisia tunteita sanoittavat lyhyet runonsäkeet. Niissä on tilaa myös kapinoinnille ja vihalle.  Jokaisen luvun lopussa on surutyön kyseisestä vaiheesta nousevia kysymyksiä. Ne kutsuvat suruunsa sulkeutunutta avautumaan ja jatkamaan rohkeasti elämän matkaansa.

Luontokuvilla kuvitettuun ohueen kirjaan mahtuu yllättävän paljon asiaa. Surua käsittelevillä paksuilla ja perusteellisilla tietokirjoilla on toki oma tärkeä tehtävänsä. Jostain syystä tällainen mutkattoman arkinen ja sanoja säästeliäästi käyttävä kirja tuntuu jotenkin niitä hienotunteisemmalta ja armeliaammalta. Kun surun olemusta ei perinpohjin analysoida, surijalle jää kirjan opastamana ja rohkaisemana enemmän aikaa ja tilaa omien ajatustensa ja kipujensa käsittelemiseen.

 

Yhteenveto:

Tämä surukirja poikkeaa monista muista sureville kirjoitetuista kirjoista. Leena Hietamies ei opeta, psykologisoi tilannetta tai anna asiantuntijana viisaita ohjeita. Hän lohduttaa ja rohkaisee surevaa raamatunlausein, lyhyin tekstein ja surijan tunteiden peilinä toimivin runonsäkein. Surutyöhön liittyvin kysymyksin hän houkuttelee surijaa rohkeasti tunnistamaan ja hyväksymään kipeitäkin tunteitaan.