Jerusalemin arkeologiaa olohuoneessa

 

Jerusalem on arkeologian kannalta ainutlaatuisen kiehtova kaupunki. Mutta. Jerusalemiin liittyy myös haasteita, ainutlaatuisia haasteita, joita otan tässä blogissa esiin. Yksi haaste on se, että Jerusalem ei ole arkeologinen ”rauniokumpu” – kuten vaikka Megiddo, Dan tai Geser. Se on tietysti hyvä asia, että Jerusalem ei ole mikään rauniokumpu, vaan elävä ja moderni kaupunki.

Haaste on vain arkeologian kannalta siinä, että usein mielenkiitoisten kaivauskohteiden päällä on ihmisten kotiasuntoja, toimistoja, parkkipaikkoja, ostoskeskuksia, autoteitä… Kirkkoja, moskeijoita ja synagogia.

TV7 neliöb.16.-30.9.MJa

Ikivanhoja hautoja kotien keskellä

Silwan - Jerusalem 101
Silwanin kylä Jerusalemissa on tiiviisti asutettu. Talojen keskellä on 50 VT:n kuninkaiden aikaista hautaa.

Jerusalemin Öljyvuorella, niin kutsutun Daavidin kaupungin vastapäätä, on levoton kyläpahanen nimeltään Silwan. Tämän tiiviisti asutetun lähiön talojen keskellä on yksi Jerusalemin kolmesta vanhimmasta hautausmaasta. Silwanista on löytynyt 50 hautaluolaa, jotka ovat Raamatun kuninkaiden aikakaudelta (970–587 eKr.). Historian saatossa näitä hautaluolia on uusiokäytetty monella tavalla. Ne on ensinnäkin ryöstetty tyhjiksi. Aikoinaan kristityt hermiitit käyttivät niitä rukouskammioina. Viimeisten vuosisatojen ajan paikalla on ollut arabikylä, Silwan. Ja montaa hautaluolaa on hyötykäytetty muun muassa makuukammarina tai varastona.

Silwanin arkeologiset tutkimukset kuvaavat osuvasti Jerusalemin arkeologian haasteita. Osoittaakseni tämän pointin, nostan esiin kaksi Silwanin hautaluolia tutkinutta arkeologia, ranskalaisen Clermont-Ganneaun 1870-luvulla ja israelilaisen David Ussishkin 1970-luvulla.

Hallusinaatio vai kirjoitus seinällä?

Charles Clermont-Ganneau | French archaeologist | Britannica
Clermont-Ganneau löysi hovin päämiehen hautakirjoituksen Silwanista.

Arkeologi Clermont-Ganneau kertoo, että hän oli eräänä sunnuntaipäivänä, 1860-luvulla, käyskentelemässä Silwanin hautausmaalla. Yhtäkkiä hänen silmäänsä osui yhden hautaluolan suuaukon karmissa olevat merkit. Ihan niin kuin hän olisi erottanut kiviseinään kaiverrettuja kirjaimia. Hän oli näkevinään seinässä heprealaisen, foinikialaistyylisen Kaph-kirjaimen. Muinaisten kirjoitusten löytäminen on äärimmäisen harvinaista. Aluksi Clermont-Ganneau ajatteli, että hän oli saanut auringonpistoksen ja näki hallusinaation. Hän oli nimittäin edeltävinä vuosina tutkinut intensiivisesti niin kutsuttua Mesha-steelaa tai Moab-steelaa, joka oli löytynyt 1860-luvun lopulla. Mesha-steela on Jordaniasta löytynyt pitkä kirjoitus, joka kertoo moabialaisten näkökulmasta Israelin ja Moabin välisestä taistelusta. Myös Raamatussa kerrotaan tästä taistelusta varsin seikkaperäisesti (2. Kun. 3). Mesha-steelan pitkä hepreankielinen kirjoitus on 800-luvulta eKr.

Use this image 29403001 - | British Museum
Hovin päämiehen hautakirjoitus 750-luvulta eKr. British Museum.

Joka tapauksessa, Clermont-Ganneau saapui seuraavana päivänä, kaikessa rauhassa, tutkimaan tuota Silwanin hautaluolan kallioseinää. Toden totta, siitä löytyi pitkä hautakirjoitus, joka on ajoitettu profeetta Jesajan ajoille, noin 750-luvulle. Tuossa hautaluolan kirjoituksessa todetaan, että kyseinen hauta kuuluu hovin päämiehelle. Hovin päämies oli virkansa puolesta Jerusalemin toiseksi korkein hallitsija, heti kuninkaan jälkeen. Clermont-Ganneau yhdisti varsin nopeasti tämän hautakirjoituksen Jesajan kirjassa mainittuun hovin päämiehen, Sebnan hautaan (Jes. 22). En tässä aio sen enempää käsitellä tätä valtavan kiehtovaa löytöä, jossa Raamatun teksti ja arkeologinen löytö kietoutuvat yhteen.

Arkeologina ongelmalähiössä

Valtavan tärkeästä hautalöydöstä huolimatta Clermont-Ganneau ei aloittanut Silwanin kylässä laajoja tutkimuksia. Itse asiassa, seuraavan sadan vuoden aikana arkeologit eivät kaivanneet auki tuota paikkaa. Miksi? Yksi olennainen syy on se, että Silwanin kylä oli tutkimuspaikkana harvinaisen haastava. Siellä saattoi arkeologi saada helposti turpiinsa. Kirjaimellisesti. Silwan oli, ja on, varsin levoton ongelmalähiö. Yksi Jerusalemin varhaisimmista ja kuuluisimmista arkeologeista, brittiläinen Charles Warren, kirjoitti 1850-luvulla, että ”Siloamin väki on laitonta sakkia. Heitä pidetään kaikkein häpeilemättömimpinä rötöstelijöinä Palestiinassa…” (oma käännökseni).

Samanlaisia näkemyksiä on paljon tuolta ajalta. Silwanin pahamainen kylä muistettiin riitapukareistaan. Tämä olikin yksi olennainen syy, miksi Silwanin kylässä ei aloitettu mitään merkittäviä arkeologisia kaivauksia noin sataan vuoteen. Vasta 1970-luvulla israelilaisarkeologi David Ussishkin aloitti laajat tutkimukset Silwanin haudoissa. Ja helppoa se ei ollut, koska arkeologien lapiot, siivilät, hakkuut, kamerat ja tutkijat hääräsivät… ei missään autioituneella ”rauniokummulla”, vaan hyvin vilkkaan kylän keskellä, kotien nurkissa, ihmisten tiellä ja jaloissa.

Arkeologi olohuoneessa

David Ussishkin - Biblical Archaeology Society
David Ussishkin

Työrauha ei aina ollut taattu. Ussishkin kirjoittaa, kuinka he tekivät arkeologisia tutkimuksia samaan aikaan, kun kymmeniä pikkulapsia ja vauvoja pyöri kiinnostuneina heidän ympärillään. Se ei ollut mitään rauhallista puurtamista muinaisen haudan hiljaisuudessa, vaan koko ajan kuului lasten naurua, itkua, huutoa… Voin kuvitella, että tuossa kaivausprojektissa oli paljon tragikoomisia tilanteita.

On kuitenkin erittäin tärkeää, että Silwanin kylän haudat on nyt asiallisesti tutkittu. Ne ovat osa Jerusalemin kuningasajan historiaa.

Jumala toimii historiassa, ajassa ja paikassa

Jerusalemin arkeologiaan liittyy paljon toiveita ja pelkoja. Kaupungissa on tehty viimeisen 150 vuoden aikana lukuisia arkeologisia kaivauksia. On ollut, ja on, vahvoja näkemyseroja. On nähty sensaatiomaisia, historiallisia löytöjä, jotka ovat muuttaneet tutkijoiden näkemyksiä kertaheitolla. Se on aika rankkaa, jos on koko tutkijauransa puhunut ja kirjoittanut jonkun näkemyksen puolesta, joka lopulta teilataan – kun löytyy vastaansanomaton todiste. Jerusalemin arkeologiassa on myös tällaista dramatiikkaa. Jerusalem yllättää edelleen. Viimeisten vuosikymmenien aikana mielestäni Jerusalemin arkeologiset löydöt ovat olleet todella ihmeellisiä. On löytynyt paljon sellaista, joka voi auttaa kristittyä hänen uskossaan. Jumala toimii kuitenkin historiassa. Siksi hänen jälkiään, vaikutuksiaan, voi nähdä tässä maailmassa, ja historian tapahtumissa.

Pidän ke 18.8. klo 18 webinaarin, jossa syvennymme yhteen Jerusalemin arkeologian suurimmista arkeologisista löydöistä viime vuosisadalta. Ilmoittaudu mukaan! Nyt ei ehkä voi matkustaa Israeliin, mutta ainakin voi webinaarin kautta tehdä virtuaalisen pyhiinvaelluksen. Ilmoittautumislomake webinaariin aukeaa, kun klikkaat tästä.