Ihmeelliset ihmisaivot

 

 

Tietokoneet ovat osoittautuneet naurettavan yksinkertaisiksi ihmisaivoihin verrattuna

Sansa kesäkeräys artikkelin alle

Ihmisaivot ovat maailmankaikkeuden monimutkaisin rakenne. Niihin on pakattu tuhansia kilometrejä sähköä johtavia kaapeleita. Soluja aivoissasi on 200 miljardia kappaletta kun myös tukisolut huomioidaan. Erilaisia solutyyppejä on toista tuhatta. Aivojen 100 miljardia hermosolua on kytketty toisiinsa synapsi-nimisillä rakenteilla, joita aivoissasi on peräti miljoona miljardia (10^15) kappaletta. Synapsi on kuin ”stöpseli”, jolla sähköjohto kytketään verkkoon. Kaikkien aivojesi stöpseleiden kytkeminen, yksi stöpseli sekunnissa, kestäisi 32 miljoonaa vuotta. Ne pitää myös kytkeä älykkäästi oikeaan ”pistorasiaan”. Tämän lisäksi stöpselit siirtävät sähköisen tiedon kymmenien erilaisten molekyylien välityksellä. Tähän tietokoneet eivät pysty.

Yhdessä stöpseli-synapsissa voi olla 100 000 molekyylikytkintä. Kytkimet rakentuvat hyvin monimutkaisista ja monimuotoisista valkuaisaineista. Arvellaan, että muisti perustuu näihin rakenteisiin. Aivoissasi on tällaisia molekyylikytkimiä 100 miljardia miljardia (10^20) kappaletta).

Yhden ihmisen aivojen tietojenkäsittelykapasiteettia voikin verrata jopa maailmanlaajuiseen internet-tietoverkkoon. Kun sen toimintaa verrattiin supertietokoneeseen, jonka teho vastasi 250 000 kotitietokonetta, siltä meni 40 minuuttia sen tietojenkäsittelyn suorittamiseen, minkä 1% ihmisen aivoista suorittaa 1 sekunnissa. Aivomme, tämä maailmankaikkeuden hienoin supertietokone, mahdollistaa meille Jumalan luomistöiden tutkimisen mikroskooppiselta solun tasolta aina kaukoputkella kaukaisiin galakseihin asti. Jumala on antanut meille tällaisen henkilökohtaisen supertietokoneen, jotta voimme tutkia Hänen luomaansa maailmaa.

Jokainen aivojesi stöpseli-synapsi sisältää muistivaraston ja sen toimintaa voi verrata mikroprosessoriin. Aivoissasi on enemmän tällaisia ”mikroprosessoreita ja muistitikkuja” kuin kaikissa maailman supertietokoneissa, tavallisissa tietokoneissa, tietoverkoissa ja päätelaitteissa yhteensä. Molekyylikytkinten kokoonpano ja sijoittaminen tarkoituksenmukaiseen paikkaan, yksi molekyylikytkin sekunnissa, veisi aikaa 32 miljardia vuotta.

Aivojesi kytkentäkaavio, samoin kuin koko muunkin elimistösi rakennuspiirustukset (rauta) ja toimintaohjelmat (softa) on pakattu elämäsi alussa yhteen soluun eli hedelmöityneen munasolun tietopankkiin bio-ohjelmien muodossa. Jos hedelmöityneen munasolun kromosomien DNA:n sisältämät bio-ohjelmat kirjoitettaisiin silmille näkyväksi symbolijonoksi, muodostuisi siitä 7000 kilometriä pitkä kaksinkertainen merkkijono, kuin ”vetoketju”, joka myöhemmin on käytössä elimistön jokaisessa solussa, aivot mukaan lukien. 100 hyllymetriä kirjan tekstinä joka solussa. Tätä ”vetoketjua” avataan ja suljetaan päivittäin huimaavalla nopeudella, joka solussa noin 4000 kilometrin matkan päivittäin. Kun merkkijonoa näin merkki merkiltä kopioidaan päivittäin 2 miljardin merkin verran, aiheutuu salamannopeasta kopioinnista miljoona kopiointivirhettä joka soluun. Elämä loppuisikin muutamassa sukupolvessa, ellei soluihin olisi asennettu monimutkaista oikoluku- ja korjausjärjestelmää, joka skannaa virheitä ja korjaa niitä väsymättä. Kaikkia kopiointivirheitä ei kuitenkaan pystytä korjaamaan, vaan olemme kaikki mutantteja ja tuhansien periytyvien, syntiinlankeemuksen jälkeen kertyneiden, sairauksien määrä rasittaa ihmiskuntaa, jonka genomi rappeutuu 1-2% joka sukupolvessa.

Tämä vahvistaa, että alkuperäisen virheettömän luomistyön jälkeen on syntiinlankeemuksessa käynnistynyt rappeuttava tapahtumasarja. Tiedostoa eivät kopiointivirheet paranna, sillä kaksinkertaiset merkkijonot riippuvat toisistaan ja niitä luetaan molempiin suuntiin. Kyseessä on ikään kuin 7000 km mittainen ”palindromi”. Se on kuitenkin palindromiakin ihmeellisempi, sillä informaatio on eri suuntiin luettaessa eri asiaa. Eikä tässä vielä kaikki, kolmikirjaimisten koodisanojen tulkinta voi välittää paljon päällekkäistä tietoa, jos sanojen muodostaminen aloitetaan viereisestä kirjaimesta! Sama koodikirjain voi osallistua jopa yli 10 tuotteeseen tai säätelyohjeeseen. Vajaalla kahdellakymmenellä tuhannella geenillä tuotetaan yli kaksisataa tuhatta erilaista tuotetta solun tarpeisiin! Tällä tavoin tiivistetty tieto ei voi parantua samanaikaisesti molempiin suuntiin. Ei kukaan ohjelmoija pysty tällaiseen tiedon tiivistämiseen. Tässä blogissa emme edes vielä puhu viime vuosina löydetystä solun epigeneettisestä informaatiosta tai 8 miljoonan kytkimen kontrollipaneelista, jotka edustavat aivan uusia tiedostotasoja. Ohjeet erilaisiksi kehon rakennekaavoiksi eivät myöskään ole DNA:ssa vaan solulimassa. Pelkästään tämä havainto haastaa darvinistisen mutaatio/valinta – mekanismin selitysvoiman uusien pääjaksojen synnyn selittäjänä.

Langenneessa maailmassamme kopiointivirheet huonontavat aina tällaista tiedostoa. Tiedosto oli alun perin, heti luomisen jälkeen, virheetön. Kun tiedämme tällä hetkellä kertyneiden vaurioiden määrän ja niiden kertymisnopeuden, voimme arvioida, että syntiinlankeemus tapahtui noin 6000 vuotta sitten! Tiedämme myös, että ihmisaivot olivat parhaimmillaan noin 6000 vuotta sitten ja ihmiset tulevat, kertyvistä mutaatiovaurioista johtuen, yhä tyhmemmiksi.

Tieteellinen tutkimus on luomiseen uskovan paras ystävä ja samalla kuolinisku alkusolusta Aadamiksi – evoluutiolle.

Stanfordin yliopiston The Smith -laboratoriossa tutkitaan neurotieteitä sekä kehitetään ja sovelletaan uusia kuvantamismenetelmiä, joilla voidaan tutkia aivojen mikrovirtapiiriverkkoja ja molekyyli-arkkitehtuuria. Tutkimuksia tehdään molekyyli- ja solubiologian professori Stephen Smithin johdolla yliopiston lääketieteen osastolla. ”Aivot ovat niin monimutkaiset, että sitä on jopa vaikea uskoa”, professori Stephen Smith kertoi hämmästyksestään: http://smithlab.stanford.edu/Smithlab/Smithlab_Home.html.

Jokainen yksittäinen synapsi on osoittautunut monimutkaiseksi molekyylikoneeksi, joka rakentuu tuhansista erilaisista valkuaisainemolekyyleistä. Useimmat niistä toimivat aktiivisesti yksittäisinä ”molekyylikytkiminä” välittäen dynaamisesti laajan kirjon sähköisiä mutta myös biokemiallisia signaaleja.

Tämä käsittämättömän monimutkainen aivojen synapsiverkosto ja synapsien ja erilaisten hermosolujen monimuotoisuus on valtava haaste yrityksille ymmärtää aivojen rakennetta sekä muistin ja ajattelun toimintaa. Ei tiedetä miten solut muuttavat sähköisen viestin milloin kuvaksi, milloin ääneksi, milloin tuoksuksi jne. Tietoisuutemme on myös selvittämätön mysteeri. Jo 5 vuoden ikäinen ihmislapsi voi tiedostaa esimerkiksi ”miltä jokin asia toisesta ihmisestä tuntuu”, simpanssit eivät ole samassa merkityksessä ”tietoisia”. Miten mutaatiot ja valinta tuottaisivat tietoisuuden ja älykkyyden?

Kehitysopin kannattajille ihmisaivojen monimutkaisuuden selittäminen on osoittautunut melkoiseksi ongelmaksi. Enää ei voida puhua 1 % erosta simpansseihin verrattuna. Nykytutkimus on osoittanut, että ero DNA:ssa on paikoin yli 30%. Tämä ero havaittiin äskettäin siitä osasta DNA:ta, jota evolutionistit pitivät kehityksen varrelta kertyneenä ”roska-DNA:na”! Evoluutioteoria onkin jarruttanut tältä osin tieteellistä tutkimusta 40 vuotta, sillä kuka nyt ”roskaa” olisi tutkinut! Nyt tästä ”roskasta” on tullut väkevä todiste älykkäästä suunnittelusta, sillä siellä ovat elimistön biologiset säätelyohjelmat eli ”softa”. Mistä näiden bio-ohjelmien sisältämä koodattu tieto on peräisin? Sitä on yli kymmenkertainen määrä rakennetietoon verrattuna ja erot tässä tietopankissa eri eläinheimojen välillä sulkevat pois kehitysopin väittämän polveutumisen. Luotujen perusryhmien väliltä on nimittäin löytynyt ylittämätön kuilu! Pelkästään rakennemolekyylien avulla pystytetty ”elämän puu” on kaatunut ja tilalle on tullut pensaikko.

Mikä valintapaine tai mekanismi olisi aiheuttanut ihmeellisten ihmisaivojen kehittymisen?

Ihmisellä on aikuisen aivot vasta 24 vuoden iässä. Lapsella parin ensimmäisen elinvuoden aikana uusia soluja tulee huimaavalla vauhdilla, simpansseilla vastaavaa ei tapahdu. Evolutionistit selittävät, että ihmisaivot kehittyivät kun ihminen oppi kypsentämään lihaa! Tällainen väite on koominen. Sehän tarkoittaisi, että tuoreiden kasvisten ja hedelmien syönti estäisi aivojen ”kehityksen”, mikä on täysin epätieteellinen väite. Kasvispainotteinen ruokavaliohan vähentää dementian riskiä, kasvissyöjät ovat terveempiä ja elävät pidempään. Kilpaileva tuore teoria aivojen ”selittämiseksi” onkin nyt ”muinaiset virukset”, joita kutsutaan nimellä ’transposable elements’. Niitä pidettiin vielä joitakin vuosia sitten evoluution jälkeensä jättämänä ”roska-DNA:na”, mutta nyt ne olisivat viruksia, jotka ”onnekkaasti” olisivat osuneet juuri oikeaan kohtaan DNA:ta ja ohjaisivat aivojen rakentumista ja toimintaa! Kaikki näyttää sopivan evolutionisteille, jopa satunnaisten virusten käyttäminen älykkäinä suunnittelijoina. Pääasia näyttää oleva, että kunniaa ei anneta Jumalalle!

Olemme toki paljon muutakin kuin pelkkä aivot ja keho. Luomiskertomuksesta tiedämme, että Jumala ’puhalsi ihmisen sieraimiin elämän hengen ja näin ihmisestä tuli elävä sielu’ (1Moos.2:7). Tämä on erinomaisen hyvä selitys tietoisuudellemme.

Meille on annettu mahdollisuus tutkia ja ymmärtää Jumalan luomistyön ihmeellisyyttä. Se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä, toteaa Paavali (Room.1:19). Kaikkea emme kuitenkaan käsitä. Aivojen sähköisen toiminnan selvittänyt Sir Andrew Huxley totesi, ettei tietoisuutemme olemassaolon tosiasialle ole mitään tieteellistä selitystä. Lisää luonnossa havaittavasta älykkäästä suunnittelusta voi lukea ’Evoluutio ja biologinen informaatio’ – kirjasta, jonka toimitin yhdessä professori Matti Leisolan kanssa.