Kirjoittanut
Kirjoittaja on Sleyn lähetysjohtaja ja Sanansaattaja-lehden päätoimittaja.”What a wonderful world”, “mikä ihana maailma”, laulaa Louis Armstrong usein Spotifyn soittolistalta syödessämme aamupalaa. Kun samalla lukee päivän uutisia maailman tapahtumista, on ristiriita ilmeinen. Tuntuu siltä, että ihminen pyrkii entistä raivokkaammin ja vieläpä tuloksellisesti tuhoamaan sitä ihanaa maailmaa, jonka Jumala meille kerran loi. Tämä päivä kauhistaa ja huominen pelottaa. Millaisessa maailmassa meidän lapsemme ja lapsenlapsemme joutuvat elämään?
Monien poliitikkojen ja muiden merkittävien vaikuttajien rohkaiseviksi tarkoitetut sanat kuulostavat tyhjältä kuminalta. He yrittävät luoda uskoa siihen, että ihminen kuitenkin on pohjimmiltaan hyvä ja onnistuu kyllä lopettamaan niin sodat kuin ilmastonmuutoksen. Kaikki merkit osoittavat kuitenkin aivan päinvastaiseen suuntaan. Maailma näyttää ennemmin olevan tuhon partaalla kuin kehittymässä ihanaksi paratiisiksi. Ja syy on meissä ihmisissä, meidän itsekkyydessämme, vallanhimossamme ja julmuudessamme. Moni pui nyrkkiä Jumalalle, vaikka pitäisi katsoa peiliin.
Onttojen lupausten sijaan on hyvä kuunnella, mitä Jumala sanoo. Hänen sanoillaan on katetta, onhan hän kaikkivaltias, elämän ja kuoleman Herra. Hän, joka antoi meille tämän maailman, on luvannut antaa meille myös tulevaisuuden ja toivon. Hän on luvannut ajallaan pyyhkiä pois kaiken pahan. Jumalan kansa ei kiinnitä toivoaan siihen, että tämä maailma vielä muuttuisi Louis Armstrongin kuvailemaksi ihanaksi maailmaksi. Sen sijaan Jumalan kansa tietää, että sillä on luvassa tämän ajan jälkeen lepo uudessa, ihanassa maailmassa, jossa ei ole pahaa. Meidän ei tarvitse tyytyä toiveajatteluun. Meillä on elävä toivo, jonka vakuutena on Kristuksen ylösnousemus.
