Kirjoittanut
Kirjoittaja on maailmanmatkaaja ja Elämään-lehden kolumnisti.Kylläpä meitä on hemmoteltu ihanalla rakkaustarinalla, joka sai lauantaina Tukholmassa kauniin päätöksen. Tai oikeastaan, ”Tahdon” jälkeenhän se rakkaustarina vasta taitaa alkaa. Vaikka kuninkaallisten tarpeellisuudesta on käyty monenlaisia keskusteluja, kuitenkin toisinaan tuntuu, että ihmiset tarvitsevat sellaisiakin esikuvia. Varsinkin niitä hyviä ja toivoa antavia. Tarvitsemme tiennäyttäjiä, uskonluojia, rohkaisijoita ja niitä, joiden kautta voi elää hetken onnen tai menetyksen hetkiä.
Prinsessa Victorian ja Danielin rakkaustarinaa seuratessa moni sai myötäelää ja käydä läpi omia tunteitaan. Toisinaan on helpompi itkeä, nauraa tai unelmoida toisten kautta tai kanssa. Silloin voi tuntea, että edes pienen hetken saa olla osana jotain suurempaa ja yhteistä. Tällä kertaa se oli iloinen kansan ja koko maailman kanssa jaettava tapahtuma. Vuosia sitten koko maailma yhdessä suri menetettyään prinsessa Dianan. Hetken aikaa kaikilla oli yhteinen aihe. Hetken moni ymmärsi toisiaan yhteisessä asiassa.
Onhan meillä sitten kuninkaallisten lisäksi pienempiä, muttei toki vähäisempiäkin idoleita. Niitä saatetaan löytää urheilusta, viihteestä, taiteesta tai uskonnosta. Jokaiselle on jotakin joka aina yhdistää pienempiä tai vähän suurempia ryhmiä tai kansoja. Ihminen tarvitsee esikuvia. Jo lapsuudesta asti kasvamme näkemään sellaisia. Alussa ne ovat vanhemmat, sisarukset tai läheiset ja kasvettuamme reviirimme laajenee ja jossain vaiheessa tulee aika, jolloin voimme tietoisesti ja omilla valinnoillamme valita hyvin tarkkaan esikuvamme. Ilman esikuvia tai ihanteita taidamme olla hukassa vai kuinka?
Kristillisessä maailmankatsomuksessa esikuvamme on Jeesus Kristus, jonka kaltaiseksi jokaisen tunnustavan kristityn tulisi kasvaa. Uskomme, että Kristus on niin iso esikuva, että Hänen rinnallaan kalpenee maailman kaikki hallitsijat prinsessoineen ja prinsseineen. Taitaakin olla niin, että Jumalan kanssa ja Hänessä jokainen on ja saa tuntea itsensä ainutlaatuiseksi oman elämän prinsessaksi ja prinssiksi. Jos asia laita on näin, niin täytyy todeta innostuneena, että miksipä ei? Jokainen meistä kai unelmoi edes hieman prinsessan ja prinssin paikasta Victorian ja Danielin häitä seuratessa. Vaikka prinsessana ja prinssinä ei varmasti arki aina ole yhtä juhlaa, niin ainakin kuningas on luvannut heille koko valtakunnan, mikäli he ottavat hoitaakseen velvollisuudet ja asiat parhaalla mahdollisella tavalla.
Taidanpa ottaa tulevan viikon teemaksi: ”Oman elämän prinsessa!” Aina en ehkä osaa hoitaa velvollisuuksiani parhaalla tavalla, mutta sydämen halu ja yrittäminen on kova. Olen kuullut Jeesuksesta sanottavan, että hän on sellainen kuningas, että Hänellä on sellainen valta ja Hän siunaa sydämessä kasvaneet hyvät tahtomme ja aikeemme.
Armon kautta kohti valtaistuinta! Ihan kuten prinssi Danielinkin kohdalla taisi käydä.
Haastan sinut prinsessaksi ja prinssiksi. Jokainen on varmasti sen arvoinen.
Rakkaus siis voittakoon!
